Loppiainen 2022 (ja Härkätulet)

 Loppiainen, tuo pitkään aikaan ainoa arkivapaa - senpä takia siitä pitikin ottaa kaikki ilo irti. Kovasta pakkasesta huolimatta pakkasimme autoon pilkkikamat ja suuntasimme auton nokan kohti merenrantaa. Tarkoituksena mennä tsekkaamaan mikä on jäätilanne merellä. 

Itseäni vieraalle jäälle meneminen hirvitti sen verran, että päätin jättää pilkkimisen tällä kertaa väliin ja keskityin valokuvaamiseen. Lähistöltä löytyi upea Angelniemen kirkko, joka oli tietenkin pakko käydä tsekkaamassa. 

En harrasta kirkossa käymistä, mutta tällaiset pienet kyläkirkot kiehtovat silti kovasti. Samoin kuin hautausmaat. On kiva kuljeskella ja miettiä millaisia tarinoita piiloutuu vanhojen hautakivien taa. Taas ihastelin samaa, mitä esim. Kustavin hautausmaalla, että hautakiviin on merkattu vainajan ammatti. Angelniemen hautausmaalta löytyi paljon mm. laivureita. Yhden laivurin hautakivestä löytyi upea purjelaivakin. 

Ja nämä pienet enkelit olivat niin kiehtovan näköisiä. Lohdullisia, ja jotenkin jopa kujeellisia. 

Mikäpä näissä maisemissa on vietellä viimeistä leposijaansa ❤

Onneksi pilkkijäilläkin oli onnistunut päivä ja saalistakin tuli hieman kotiin tuomisiksi. 

Tältä reissulta olikin kova kiire kotiin, koska loppiaisena sytytellään Vanhan Härkätien varteen loppiaistulet eli härkätulet. Loppiaisestahan alkaa Härkäviikot. "Loppiaiselt ei ole tietoa juhlapäivist, on vaan arkiviikkoi." Eli härkäviikkoja.

Mekin kannoimme kortemme kekoon ja sytytimme roihut tien varteen oman tontin osuudelta. Lisäksi sytytimme pihalle muutamat tulet. 

Tänä vuonna saimme onneksi nauttia lumisesta loppiaispäivästä, jolloin tuletkin tulivat enemmän oikeuksiinsa. 

Ja saimme myös kummipojan luoksemme viettämään loppuviikkoa, joten varmasti paljon vilinää ja vilskettä tiedossa! 😁

Mangopiiras

Heti kun joulusta on selvitty, ajatus alkaa olemaan jo keväässä. Vaikka eletäänkin vasta parasta talviaikaa. 😊 Sukset odottelee navetassa, että pääsis hiihtään. Ja nyt pääseminen ei ole ainakaan kelistä kiinni. Nyt kysytään hiihtäjän motivaatiota napata sukset kainaloon ja lähteä etsimään luistelubaanaa. 

Leivontajututkin alkavat jo muistuttamaan keväästä. Viimeisimmässä Kotivinkissä oli tosi kiva verigreippipiirakan ohje ja se oli se mun tavoite. Mutta maistettuani verigreippiä totesin, että se ei taidakaan olla ihan mun juttuni. Joten lennosta greippi vaihtui mangoon. Ja hyvä niin. Tämä oli todella onnistunut piirakka. Tuo pohja on älyttömän hyvää ja täyte mukavan raikasta. Suosittelen! 

Mangopiiras

Pohja:

200 g kaurakeksejä

70 g voita sulatettuna

Täyte:

400 g appelsiinituorejuustoa

100 g ranskankermaa 

2 kananmunaa

2 rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria

verigreipin/appelsiinin/sitruunan kuoriraastetta

1 pieni prk säilykemangoa

Murskaa keksit. Lisää voisula. Sekoita massaa, kunnes se on sopivan muotoiltavaa. Kaada massa piirakkavuokaan ja painele se tasaiseksi reunoille saakka. Laita jääkaappiin 15 minuutiksi.

Paista pohjaa 200 asteisessa uunissa 5 minuuttia. Anna jäähtyä hetki huoneenlämmössä.

Leikkaa sillä aika mango viipaleiksi. Valuta paloista ylimääräiset nesteet esim. talouspaperin päällä.

Notkista tuorejuusto ja lisää ranskankerma. Lisää kananmunat yksi kerrallaan. Sekoita loput ainekset mangosiivuja lukuunottamatta joukkoon. Kaada täyte keksipohjan päälle ja tasoita pinta. Laita mangosiivuja pinnalle. Paista uunin alatasolla noin 30 minuuttia. Jos pinta alkaa tummua liikaa, laita folio päälle. 

Anna jäähtyä ennen leikkaamista. Piiras on parhaimmillaan oltuaan yön yli jääkaapissa.

Loppiaisena sytyteltiin taas Vanhan Härkätien varteen loppiaistulia. Mekin laitoimme muutaman roihun tien poskeen palamaan. Joinain vuosina ollaan enemmänkin panostettu, mutta tuli ja meni se loppiainen näinkin... 😂 

Hernekeittoa, pannukakkua ja loppiaistulia

Hernarin tekeminen ja syöminen on jäänyt vähän vähemmälle, koska olen ollut sellaisessa olettamuksessa, että tuo isäntä ei hernekeitosta tykkää. Vähän anteeksipyydellen laitoin perjantaina herneet likoamaan ja lauantaina sitten hyvissä ajoin ilmoitin, että meillä on muuten sit tänään hernesoppaa ruokana, että jos ei maistu, niin käy keskustassa syömässä jotain. 

Mutta mutta - tällä kertaa onnistuin tekemään niin hyvää soppaa, että kyllä maistui meille molemmille. Siksipä tämä ohje onkin syytä kirjata nyt visusti ylös, koska tätä toivottiin ruuaksi useamminkin! 😍 Ohjeen löysin kirjastosta lainaamastani Suomalainen kotiruoka -kirjasta. Hieman sävelsin ohjetta meidän makuumme sopivammaksi. Tässä ohje niinkuin sen itse valmistin. Ja tähän keittoon myös päätyi joulukinkut, jotka jäivät vielä yli karamellipossusta.

Hernekeitto

2 litraa vettä
500 g kuivia herneitä
2 pientä sipulia
1 kasvisliemikuutio
 2 tl suolaa
töräys sinappia
n. 300 g joulukinkkua
1 porkkana

Päälle:
1 sipuli

Huuhtele herneet siivilässä kylmällä vedellä. Mittaa kattilaan 2 litraa kylmää vettä, lisää herneet ja anna niiden liota vedessä 8-24 tuntia. Keitä herneet liotusvedessä pehmeiksi, 2-4 tunita. Voit kuoria vaahdon keiton pinnalta keittämisen alkuvaiheessa. Lisää hienonnettu sipuli ja pieneksi pilkottu porkkana kypsymisen aikana ja mausta keitto liemivalmisteella sekä suolalla.
Lisää paloiteltu kinkku kypsymisen loppuvaiheessa. Lisää tarvittaessa vettä. Mausta keittoa halutessasi vähän sinapilla.
Tarjoa keitto sinapin sipulisilpun kera. Nam 😋

Ja hernari vaatii tietenkin kaverikseen aina pannukakkua. Tein pannarin taas TÄLLÄ äidiltä saadulla luotto-ohjeella. Edelleenkään mun makuun pannaritaikinaan  EI kuulu laittaa sokeria, vaan pelkkää suolaa. Makeus tulee sit mansikkahillosta ja kermavaahdosta. Joita pitää ehdottomasti olla ja paljon!

Ja jälleen loppiaisena sytyteltiin loppiaistulia Hämeen Härkätien varteen. Laitoimme noin 30 roihua tienvierustoille ja lisäksi kynttilät kaikkiin mahdollisiin pihalla oleviin lyhtyihin. Laitoimme myös kaksi kunnon liekkiä palamaan pihalle. Täällä meidän nurkissa ei juuri muilla tulia näkynyt, joten ei ihme että meidän ohi ajaessa niin kovasti hidasteltiin ja katseltiin 😊 Harmillisesti tuuli ja lumipyry vähän sammuttelivat roihuja, ja olimmekin lähes koko illan "uudelleen sytytys valmiudessa".

Gratinoitua possupataa & loppiaistulia

Sisäpakastimen tyhjennys jatkuu. Loppiaisena pakastimesta napattiin possun ulkofilettä ja siitä valmistui Kotiäidin 3K -blogin ohjeella gratinoitua possupataa. Tähän olis sopinut oikein passelisti myös broileri possun tilalle. Minä söin tätä riisin kanssa ja isäntä sekä riisin että perunan kanssa. Molempi parempi kuulemma! :) 

Ja nyt kun tätä ohjetta tässä kirjoittelin ylös niin tajusin, että multa unohtui kokonaan laittaa nuo herkkusienet. No, ensi kerralla sitten... Mutta kannattaa yrittää muistaa laittaa nekin, sopivat tähän ihan varmasti.

Gratinoitu possupata 

500 g possun ulkofilettä

2 siivua pekonia

1 tölkki kokonaisia herkkusieniä

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

1 punainen paprika

mausteita (suola, grillimauste, mustapippuri, sinappi)

1-2 rkl vehnäjauhoja (käytin maissitärkkelystä)

1-2 dl vettä

2,5 dl ruokakermaa

 emmental-juustoraastetta

Leikkaa possun ulkofilee suikaleiksi. Pilko sipulit, paprika ja pekonisiivut. Ruskista ensin pekonit pannulla, lisää silputut sipulit, paprikat ja herkkusienet. Kääntele hetki pannulla ja ota syrjään. Ruskista possusuikaleet ja mausta ne. Ripottele lihojen päälle vehnäjauhot ja ruskista vielä hetki. Lisää syrjään otetut jutut takaisin pannulle, kaada vesi joukkoon. Jos käytät maissitärkkelystä, liota se ensin veden joukkoon ja kaada sitten vasta lihojen joukkoon. Hauduttele hetki, lisää sitten ruokakerma ja anna vielä hautua kannen alla jonkin aikaa. Kaada ruoka uunivuokan, ripottele päälle juustoraaste ja gratinoi 225 asteisessa uunissa, kunnes juusto saa väriä. 

Loppiaisena meille tuli hinku lähtee jokea pitkin lenkille, mutta onneksi tuo isäntä kävi ensin testaamassa jään paksuutta.

Jäätä oli ihan rannassa noin 10 senttiä, mutta heti kun meni vähän kauemmas rannasta, jään paksuus oli enää 5 cm. Ja yhdessä kohtaa meni jo jalkakin läpi jäästä, vaikka oltiin suht rannassa. Eli ei asiaa vielä jäälle!!!!

Loppiaisena sytyteltiin taas perinteisiä Härkätien loppiaistulia. Me ei tänä vuonna laitettu kuin roihuja tienviereen ja pihatielle kynttilöitä muovisiin "jäälyhtyihin". 

Niin ja poltettiinhan me puuta myös nk. jätkänkynttilöissä ja yhdessä padassa.

Kyllä tuli vaan luo tietynlaista tunnelmaa!! ♥