Kinkku-munakasrulla

Tätä munakasrullaa tein jo pari viikkoa sitten. Leivinuunissa oli muhimassa possun lapa, ja koska halusin että se on kunnolla muhinutta, en viitsinyt lihaa ottaa liian aikaisin uunista ja oli pakko kehitellä jotakin muuta syömistä lounaalle. Tämä munakasrulla salaatin kanssa oli sopivan kevyt, mutta kuitenkin täyttävä lounas. Yleensä tulee munakasrullat tehtyä jauheliha täytteellä, mutta kyllä vaan tämä kinkkuinen versiokin teki kauppansa.

 Kinkku-munakasrulla

Pohja:
6 kananmunaa
4 dl maitoa
1 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl oreganoa

Täyte:
1 pss savukinkkusuikaleita (250 g)
1 paprika
n. 15 cm pätkä purjoa
1 sipuli
200 g ranskankermaa
n. 1 rkl voita
n. 100 g juustoraastetta
1 tl suolaa
mausteita, esim. paprikajauhetta, mustapippuria

Sekoita kulhossa kananmunat ja maito. Lisää vehnäjauhot hiljalleen koko ajan sekoittaen.
Lisää suola ja oregano.
Anna taikinan turvota sen aikaa kunnes uuni on lämmennyt 200 asteeseen.
Kaada taikina leivinpaperin päälle reunalliselle uunipellille. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.
Valmista täyte sillä aikaa. Pilko purjo, sipuli ja paprika. Ruskista voi pannulla ja lisää purjo, sipuli ja paprika.
Anna kasvisten hetki freesaantua ja lisää joukkoon savukinkkusuikaleet ja ranskankerma. Lisää myös mausteet ja juustoraaste. Anna hautua hetken aikaa.
Ota pohja pois uunista. Levitä täyte tasaisesti pohjan päälle. Paista vielä 200 asteessa noin 5 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ja kääri sitten rullalle kääretortun tapaan. 

Olen saanut itseni uimaan vähän syvissä vesissä sen vuoksi kun lasketun ajan ylityksestä tulee jo kohta 2 viikkoa eikä meininkiäkään että jotain tapahtuisi.
Yleensä itsellä ei oman päänupin kanssa ole ollut ongelmia, mutta ilmeisesti hormonit (?) saavat tällaisenkin mukavan jutun aikaiseksi että sitä alkaa kehitellä kaikenmoisia ajatuksia päässään.
Olo on fyysisesti hyvä edelleenkin, mutta tosiaan päänuppi prakailee välillä ja pahasti.
Olen kehittänyt kauhean stressin siitä, että vauva tulee olemaan niin iso syntyessään, että joko hän vahingoittuu syntyessään pahasti tai minä vahingoitun häntä synnyttäessä pahasti jne jne jne. Pitäisi vaan jollain konstilla taas luottaa omaan kroppaan ja lapseen että hän kyllä syntyy kunhan on valmis siihen. Ja luottaa myös kätilöihin/lääkäreihin, että hekin tietävät mitä tekevät. 

Lenkit Viskin kanssa ovat olleet kultaakin kalliimpia pään nollaamisen kannalta. ❤ Tosin tänään ongelmaksi koitui se, että normaalit lenkkipolkumme olivat aikamoisen vesikaaoksen vallassa. Ei käy kateeksi ihmisiä, jotka asuvat sellaisen tien päässä, jossa tie joutuu veden valtaan aina näin kevät / tulva-aikaan. 

Tällainen sateinen keli ei muutenkaan ole Viskin suosikkikeli ulkoilulle. Mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä herkemmin sadekeleillä ei nokkaa ulos pistetä. Onhan se kamalaa kun korvat kastuvat 😂 mutta myös jalkojen kastelu vesilätäkössä on ihan nou nou tälle herralle. Vaikka uimisesta ja luttaamisesta muuten tykkään, niin ojiin ja vesilätäköihin häntä ei saa. 

Toivotaan viikonlopulle edes hetkistä auringon pilkahdusta 🌞 (niin taivaalle kuin omaan mieleenkin) 💛 eikä sekään yhtään huono juttu olisi jos se yksi "alien" suostuisi pikkuhiljaa tulemaan tähän maailmaan tuolta lämpöisestä kelluskelemasta! 😁😇🙏