9 kuvaa vuodelta 2021

Viime keväänä tein ratkaisun, että poistin itseltäni kaikki sosiaalisen median tilit. Huomasin, että ensinnäkin tuntui että se aika jonka käytin sosiaalisen media selailuun, olisin voinut sen ajan käyttää paremminkin. Ja toisaalta huomasin myös, että provosoiduin ja tulin pahalle tuulelle monista päivityksistä siellä, joten oli hyvä aika sulkea se ovi takanaan. Ja jos saan rehellisesti sanoa, niin enpä ole kaivannut asiaa tippaakaan. Ainoa huono puoli on se, että on tippunut aika paljon kärryiltä monen ihmisen elämässä, mutta toisaalta, uskon siihen että ne asiat jotka minun tulee tietää, saan tietooni muutenkin. Tämän tyyppisiä "best nine" -kollaaseja nähdään paljon sosiaalisessa mediassa näin vuoden vaihtuessa. Itse en tee mitään kollaasia tänne blogiin, mutta päätin kuitenkin kerätä 9 jollain tapaa itselle merkityksellistä kuvaa tähän postaukseen ja hieman kertoa niistä. 

 

1. + positiivista näyttää +
Tälle kuvalle on ehkä pakko antaa viime vuoden ykköskuvan paikka. ❤ Ja kyllä - jos kaikki menee hyvin 🙏 niin meitä kaksijalkaisia on täällä Koivurannassa pian kolme!
En ehkä vieläkään ole ymmärtänyt tilannetta, mutta kai se valkenee itsellekin viimeistään siinä vaiheessa kun hän on syntynyt. Meillehän ei koskaan pitänyt lapsia tulla, mutta juuri nyt olen enemmän kuin onnellinen tästä tilanteesta jossa nyt ollaan. Ehkä asioiden pitääkin vaan antaa mennä omalla painollaan eteenpäin, turhia suunnittelematta.
Tästä kuvasta pakko kertoa taustaa sen verran, että tein testin ollessamme yhdistetyllä kalastus/kesälomareissulla pohjoisessa elokuussa. Mies oli kalassa kun tein testin ja lähetin hänelle tuon kuvan ja kerroin että positiivista näyttää.
Hän ei ymmärtänyt että onko positiivinen yhtä kuin raskaana vai yhtä kuin ei raskaana! Miehet 😁

 

2. Reissujen reissu
Ja tämäkin kuva on samaiselta reissulta. Itse sain tälläkin kertaa napsittua Tornionjoelta vain ahvenia, mutta miehenipä nappasi tämän vonkaleen. Saimme sen fileroitua, vakumoitua ja pakastettua tuttujen luona, joten kala lähti mukanamme etelään.Nyt se on kylläkin jo syöty ja toivotaan että sen mukana myös verenperintö kalastuksen pariin on annettu tulevalle pienokaiselle. 😉

 

 

3. Pronssihäät
Syksyllä juhlimme 8 avioliittovuottamme. Ja mitenkäs sitä muuten olisi parhaiten vietetty kuin merellä, kalastuksen merkeissä. Ja täytyy sanoa että oli kyllä onnekkain kalareissu ikinä. Kotiintuomisina oli pussillinen ahvenia. Noin tunnin ajan oli sellaista rokitusta, kun lähes joka heitolla oli ahven jigissä kiinni ja suurin osa oli vielä tosi hyvän kokoisiakin. Niistä valikoimme osan savupönttöön ja loput pääsi takaisin jatkamaan elelyään.
En ole vielä ikänä osunut tuollaiseen ahvenparveen ja olenkin aina sanonut, että jos joskus tulee eteeni tilanne että saan kalastettua pussillisen ahvenia, niin vedän onnistumisen kunniaksi pullollisen konjakkia. No, tällä kertaa jäi konjakit juomatta, mutta mieheni sanoja lainatakseni "konjakkipullo oli jo vatsassani". 😂
Hmm...siinäpä muuten hyvä nimi-idea lapselle, kun Viskihän meiltä jo löytyy... 😆

 

4. Älli ja Tälli
Tämä on kyllä sellainen parivaljakko, että oksat pois. Viski on erittäin onnellinen 6-vuotta nuoremmasta tyttöystävästään. Jotenkin vaan Viskillä synkkaa parhaiten toisen saksalaisen kanssa. Lievää roturasistisuutta siis havaittavissa.
Kyseinen tyttökaveri myös huolehtii siitä, että käydään porukkaan lenkillä riittävän usein. Siinä pysyy kaikkien mieli virkeänä kun on lenkkiseuraa. Tämä kurpitsapelto reissukin oli ikimuistoinen kokemus. 😁

 

 

5. Pilkkireissut
Viime vuonna tehtiin ennätysmäärä pilkkireissuja. Jäitä riitti niin kevätpuolella kuin syys-talvellakin. Ja kun vertaa joihinkin talviin, kun jäitä ei ole ollut nimeksikään, on tämä ollut mainiota aikaa elellä tuon "kalastushullun" kanssa. 😁 Toki voi nyt kuvasta itse päätellä, että kumpi heistä on innokkaampi...

6. Veneretket
Myös veneen kanssa tuli tehtyä monen monet reissut, joissa yhdistyi niin kalastusta kuin retkeilyäkin. Tämä kuva on Sandön saarelta, jossa ollaan vierailtu useampaankin kertaan. Ihana paikka, ja kun valitsee vielä hiljaisen ajankohdan, niin saa kansallispuistossa retkeillä ihan omine nokkineen. 

 

7. Hiljainen kansa
Kesälomareissulla kun ajelimme pohjoisesta kohti kotia, oli tehtävä pakollinen pysähdys Hiljaiselle kansalle. Yleensä ajetaan takaisinkin länsireunaa pitkin, mutta nyt valittiinkin itäisempi reitti. Viskistä oli tietenkin otettava pakollinen "turistikuva" ja nautittiin samalla myös äärimmäisen herkulliset nuotiopannukahvit sekä muurinpohjaletut. 

8. Kesäiset aamupalat terassilla
Olen ennen ollut täysin syksyihminen, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän nauttii lisääntyvästä valon ja lämmön määrästä. Tämä aamupala on kesäkuulta, koska olin saanut nuo ihanat Iittalan kuohuvalasit juuri synttärilahjaksi. Tästä kuvasta tulee aina yhtä hyvä fiilis. Kyllä se kesä sieltä taas pian tulee ja pääsee kattamaan aamupalaa terassille. Tosin taitaa ensi kesänä nuo alkoholliliset aamiaiset jäädä vähän vähemmälle... 

9. Merikotkat
Merikotka on upea lintu, mutta vielä upeampaa oli viime kesänä huomata, että niitä pesi useampikin yksilö täällä meidän nurkissa. Nämä kaksi saatiin ikuistettua tuosta joen toiselta puolelta. Katselin keittiön ikkunasta ensin, että mitä lintuja pörrää meidän tontin yllä, melkoisen matalalla. Ensin luulin harmaahaikaroiksi, koska isoja lintuja kumpainenkin, mutta kyllä nämä olivat vielä aika paljon haikaroita isompia. Ja kotkiahan ne. Toivotaan että ilmestyvät taas kelien lämmettyä meitä ilahduttamaan.

 

Tarttukaahan muutkin bloggaajat haasteeseen; 9 kuvaa (pienen tarinan kera) viime vuodelta!  Niitä on aina kiva lueskella. 😍

Uudenvuodenaaton eväkset 🎇

Oikein ihanaa, terveyden ja arkisten onnenhippujen täyteistä uutta vuotta 2022! 

Meillä vuosi vaihtui hyvin rauhallisissa merkeissä, ihan kotosalla. Viimeiset pari viikkoa on ollut sellaista juoksua paikasta toiseen, että pieni rauhoittuminen kotona ei ollut yhtään pahitteeksi. Ohjelmassa ei ollut mitään sen kummempaa kuin syömistä, saunomista, rakettien katselua ja nuotion äärellä oleskelua. 

 Meidän uudenvuoden menu oli seuraavanlainen:
⚉ lämminsavulohta ja valkosipulikastiketta
⚉ cocktailtikkuja
⚉ fetasalaattia
⚉ kukkakaali-kurkkusalaattia suolapähkinöillä
⚉ sipsejä ja ranch-dippiä
⚉ paholaisenhilloa
⚉ focacciaa ja ruohosipulituorejuustoa

Kukkakaali-kurkkusalaatti oli täysin uusi tuttavuus, positiivinen sellainen. Tein tämän eilen iltapäivällä ja sanoisin että se oli vasta tänään parhaimmillaan, joten tehkää tekin vuorokausi ennen tarjoilua salaatti maustumaan. Toki nuo pähkinät kannattaa lisätä salaatin mukaan vasta hieman ennen tarjoilua. Alunperin tämä resepti on ilmeisesti Vappu Pimiän reseptejä. Tästä löytyi internetin syövereistä niin monenlaista eri versiota, tämä versio on Viikonloppukokin -blogista.  

Kukkakaali-kurkkusalaatti suolapähkinöillä

pieni kukkakaali
1 kurkku
1 punainen chili (tai ripaus vahvaa chilirouhetta)
kourallinen tuoretta lehtipersiljaa
kourallinen suolapähkinöitä

Kastike:
3 rkl oliiviöljyä
3 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl seesamiöljyä (käytin pistaasiöljyä)
hyppysellinen suolaa
mustapippuri rouhetta

Valmista kastike sekoittamalla aineet keskenään. Valmista salaatti. Hienonna kukkakaali pieneksi. Halkaise kurkku kahtia ja ota siemenet pois. Viipaloi kurkku ohuiksi siivuiksi. Hienonna chili ja lehtipersilja.
Sekoita kaikki pilkotut ainekset keskenään. Pähkinät kannattaa lisätä vasta juuri ennen tarjoilua. Kaada kastike salaatin sekaan. Anna maustua vähintään 30 minuuttia ennen tarjoilua.

 Lämminsavulohi ostettiin tällä(kin) kertaa valmiina. Ollaan löydetty niin hyvä kalakauppa, jonka valmis lämminsavulohi on ihan omatekoisen veroista. Ja koska aina ei vaan kaikkea jaksa itse valmistaa, niin tämä on helppo keino helpottaa taakkaa. Savulohelle tein kuitenkin itse valkosipulisen kastikkeen. Tämä ohje pitää heti kirjata ylös, koska oli niin suunmukaista että tehdään varmasti toistekin.

Valkosipulikastike

1 dl majoneesia
1 dl turkkilaista jogurttia
1 tl hunajaa
1 iso valkosipulinkynsi
suolaa
mustapippuria
loraus sitruunanmehua
1 puntti ruohosipulia silputtuna

Raasta valkosipulinkynsi ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna maustua hetki jääkaapissa ennen tarjoilua.

 

Cocktailtikkuihin tein lihapullat itse. Lihapullataikinaan heittelin vähän mitä kotoa sattui löytymään, kuten tuoretta basilikaa ja parmesanjuustoa. Lihapullien lisäksi tikkuihin laitoin tuoretta basilikaa, mozzarellajuustoa ja kirsikkatomaatteja sekä toisiin tikkuihin kunnon kermajuustoa sekä viinirypäleitä. Tikkuja oli kiva dippailla niin valkosipulikastikkeeseen, kuin ranch-dippiin. Sen dipin tein ihan vaan valmiista dippiseoksesta. Paholaisenhillo taas oli äitini tekemää.

Ja mitä olisi syömingit ilman itse tehtyä focacciaa. Tein leivän taas 👉 tällä samalla luotto-ohjeella. Ja pitihän siihen teeman mukaisesti saada vuosi  2022 näkyviin! 😁 

Vatsat täynnä oli hyvä vastaanottaa uusi vuosi (uusvanhoilla kujeilla)🎇

 

Ostin Tokmannilta yhden paketin sädetikkuja, mielessä että saisin otettua kivoja uudenvuoden kuvia niistä. No, hutiostoshan se oli! 😁 Nämä euron sädetikut paloivat loppuun niin nopeasti, että hyvä kun ehti kissaa sanoa. Joko mielikuvani sädetikuista oli väärä tai nämä olivat vaan jotain maanantaikappaleita.

Perunasalaattia (retkieväänä)

Ennen uudenvuodenaattoa oli pakko pirauttaa äidille ja kysäistä "sen hyvän perunasalaatin" reseptiä. Tätä samaista salaattia oli tarjolla meidän perinteisellä 👉 pääsiäisbrunssilla v. 2018. Joulun jälkeen kun ei yhtään tehnyt mieli mitään raskasta, majoneesista salaattia. 

(Ja toivottavasti tämä ei ollut mikään äidin supersalainen resepti, koska tänne minä sen nyt kirjoitan kaiken kansan nähtäville. Ihan vaan että itse löydän tämän reseptin jatkossakin!) 

Söimme perunasalaattia yhdessä 👉 kahteen kertaan marinoidun possun kanssa. Avot 😋 

Perunasalaatti

 n.10 annosta

Marinoidut punasipulit:

3 dl punasipulia

1 dl punaviinietikkaa

3 dl rypsiöljyä

1 rkl sokeria

1 tl suolaa

½ tl mustapippurirouhetta

1½ kg keitettyjä perunoita

(35 g kapriksia)

rucolaa

Viipaloi punasipulit ohuiksi renkaiksi / siivuiksi. Sekoita marinadin ainekset keskenään ja laita punasipulit marinadiliemeen. Anna marinoitua jääkaapissa hetken aikaa.

Sekoita paloitellut perunat ja kevyesti hienonnetut kaprikset. 

Nostele marinoidut punasipulit perunoiden sekaan. Kaada n. 1/3 marinointiliemestä kastikkeeksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Lisää revityt rucolat salaatin joukkoon.

Me ei laitettu kapriksia, koska ne ei oikein ole tuon mieheni makuhermoon osuvia. Mielestäni ne kyllä sopivat joukkoon oikein hyvin.

Uusi vuosi ja vuosikymmen oli ihan superia altoitaa retkeillen.

Ja vielä superimpaa oli syödä evästä metsän siimeksessä. Tällä kertaa eväänä oli termarinakkeja ja perunasalaattia. Voin sanoa, että perunasalaatti oli aikas hyvää luonnon helmassa syötynä, jos toki maistui kotonakin.

 Ja kahvin kanssa oli tietenkin tuoreita 👉 munkkeja.

 Vähänkö hotsittais jo päästä pilkille. Täällä meillä päin vaan jäät ovat vielä niin ohuita, että ei kyllä passaa mennä. Tai ainakaan itse en uskalla mennä, enkä Viskiäkään jäälle päästäis. Mies toimii omalla vastuullaan. Monet uudet pilkkimestat on jo tsekattuna, ja varusteetkin odottaa valmiiksi pakattuna. Enää ei puutu kun ne jäät! 😁

Ja ihan vaan vinkkinä kaikille, että jos kurakelit tökkii, niin menkää metsään. Monet metsät ovat sen verran kuivia, että ei ole kyllä kurakeleistä tietoakaan.

Ja vaikka ei oliskaan kurakelejä, niin menkää silti metsään. Metsässä sielu lepää ❤

Eikä sen aina tarvitse olla kansanpuisto tai muu "yleisöryntäyspaikka". Metsät ovat täynnä eläinten jättämiä polkuja joita on kiva tallailla. Ja saattaa löytää ihan tosi upeita paikkoja, joissa ei yleisöryntäystä ole näköpiirissä.

Olkoon vuosi 2020 kaikille erittäin retkeilyntäyteinen 🌲

Uudenvuoden (vegaanit) vaniljamunkit & Linnavuoren valloittajat

Sain äidiltä joulupäivänä kotiinviemisiksi luumusoppaa. Ja koska meillä ei ollut sen kanssa tarjota kermavaahtoa, ajattelin kokeilla miten vaniljakastike toimii. Jääkaapista kun sattui löytymään tetrallinen Oatlyn kaurapohjaista vaniljakastiketa (joka muuten on ihan parasta❤). Mutta ei ne oikein natsannut keskenään. Luumusoppa luumusoppana ja vaniljakastike vaniljakastikkeena. Niinpä piti keksiä jotakin käyttöä tuolle avatulle vaniljakastikepurkille. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Lopputuloksena vaniljaisen herkulliset uudenvuoden munkit. 🍩

Osa munkeista syötiin siltä istumalta ja osa lähti (ilman sokerointia) pakastimeen odottamaan parempia aikoja. 

Vegaanit vaniljamunkit 

n.15 kpl

2,5 dl Oatlyn maidoton vaniljakastike

2 dl vettä

2 pss kuivahiivaa

1 dl sokeria

2 tl kardemummaa

2 tl vaniljasokeria

1 tl suolaa

n. 10 dl vehnäjauhoja

0,75 dl ruokaöljyä

Paistamiseen:

rypsiöljyä (5-10 dl)

Sokerointiin:

hienoa sokeria

 Lämmitä nesteet +42 asteiseksi. Sekoita nesteeseen hiiva, sokeri, suola, kardemumma ja vaniljasokeri. Lisää muutama desi jauhoja ja sekoita, lisää jauhoja aina 8 dl asti ja vaivaa ( käsin tai yleiskoneella ) taikinaa. Lisää öljy taikinaan ja jatka vaivaamista. Lisää loput jauhoista pikkuhiljaa kokoajan taikinaa vaivaten. Kun taikina on pehmeää ja kimmoisaa sekä irtoaa kulhon reunoista, alkaa se olemaan valmista. Anna taikinan levätä n.15 min peitettynä.

Kun taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, ota se leivinpöydälle ja vaivaa taikinasta ilmakuplat pois. Leivo taikinasta pikkupullia. Kohota pullat kaksinkertaisiksi. Paina jokaiseen kohonneeseen pullaan sormella reikä keskelle ja suurenna reikää venyttämällä. 

 Kuumenna öljy kattilassa.  Paista munkit laittaen ne varovaisesti öljyyn kypsymään vieri viereen, käännä paiston puolivälissä esim. haarukoiden avulla. Nosta kypsät munkit reikäkauhalla suoraan lautaselle, jossa on sokeria. Pyörittele heti sokerissa. Laita uudet munkit rasvaan.

Vuosi (ja vuosikymmen) vaihtui tällä kertaa hyvin hyvin rauhallisesti kotosalla, porealtaassa lilluen ja raketteja katsellen. Ihan bueno juttu näinkin!! 👌

 Vastarannalla oli pellon laitaan pistetty niin hienot jätkänkynttilät, että pakko meidänkin oli muutama roihu laittaa rantaan palamaan.

Viikonloput on tullut tehokkaasti käytettyä retkeilyyn. Niin metsissä samoiluun kun yleisestikin uusien paikkojen tutkimiseen. Käytiin mm. kiipeämässä Liedon Vanhalinnan Linnavuorelle. Sieltä olikin (porrastreenin päätteeksi) kivat maisemat, mm. Aurajoelle.

Pitihän siellä sentään yksi ABC:n kyltti olla maisemaa pilaamassa. 😂 

Kuvassa se onneksi näkyy hyvin huonosti.

Vanhalinnan alueella oli kivasti vielä joulu näkyvissä. 

Varmaan aika idyllinen paikka viettää joulua! ❤

Ja tuoreelle museokortin omistajalle tietenkin mielenkiintoinen käyntikohde muutenkin. 😉 Harmi että museo ei ollut vierailupäivänämme auki.

 Ja lopultakin pääsin käymään myös Littoistenjärven rannalla. Tämä on ollut "to-go -kohteena" jo siitä saakka kun järveä puhdistettiin kemiallisesti ja siitä tuli hetkellisesti turkoosin värinen ja kristallin kirkas. 

 Pohdiskelin matkalla Littoistenjärvelle, että mahtaako vesi vieläkin olla kirkasta. En tiedä mitä paikalliset asiasta ovat mieltä, mutta näin savivesistön varrella asuvalle se oli erittäinkin kirkasta. 

 Joutsenia (ja lintubongareita) paikalla oli kymmenittäin. Kai ne lajit ikäänkuin kulkevat käsi kädessä. 

 Meidän oravabongari bongas Herra Kurren polun varresta ja matkanteko meinasi tyssätä siihen. Olis ollut paljon mukavampaa jäädä tsekkaamaan puun alle, että miten se Kurre meinaa sieltä puusta alas tulla... 😂

 Koiraranta bongattu 👍