Perunasalaattia (retkieväänä)

Ennen uudenvuodenaattoa oli pakko pirauttaa äidille ja kysäistä "sen hyvän perunasalaatin" reseptiä. Tätä samaista salaattia oli tarjolla meidän perinteisellä 👉 pääsiäisbrunssilla v. 2018. Joulun jälkeen kun ei yhtään tehnyt mieli mitään raskasta, majoneesista salaattia. 

(Ja toivottavasti tämä ei ollut mikään äidin supersalainen resepti, koska tänne minä sen nyt kirjoitan kaiken kansan nähtäville. Ihan vaan että itse löydän tämän reseptin jatkossakin!) 

Söimme perunasalaattia yhdessä 👉 kahteen kertaan marinoidun possun kanssa. Avot 😋 

Perunasalaatti

 n.10 annosta

Marinoidut punasipulit:

3 dl punasipulia

1 dl punaviinietikkaa

3 dl rypsiöljyä

1 rkl sokeria

1 tl suolaa

½ tl mustapippurirouhetta

1½ kg keitettyjä perunoita

(35 g kapriksia)

rucolaa

Viipaloi punasipulit ohuiksi renkaiksi / siivuiksi. Sekoita marinadin ainekset keskenään ja laita punasipulit marinadiliemeen. Anna marinoitua jääkaapissa hetken aikaa.

Sekoita paloitellut perunat ja kevyesti hienonnetut kaprikset. 

Nostele marinoidut punasipulit perunoiden sekaan. Kaada n. 1/3 marinointiliemestä kastikkeeksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Lisää revityt rucolat salaatin joukkoon.

Me ei laitettu kapriksia, koska ne ei oikein ole tuon mieheni makuhermoon osuvia. Mielestäni ne kyllä sopivat joukkoon oikein hyvin.

Uusi vuosi ja vuosikymmen oli ihan superia altoitaa retkeillen.

Ja vielä superimpaa oli syödä evästä metsän siimeksessä. Tällä kertaa eväänä oli termarinakkeja ja perunasalaattia. Voin sanoa, että perunasalaatti oli aikas hyvää luonnon helmassa syötynä, jos toki maistui kotonakin.

 Ja kahvin kanssa oli tietenkin tuoreita 👉 munkkeja.

 Vähänkö hotsittais jo päästä pilkille. Täällä meillä päin vaan jäät ovat vielä niin ohuita, että ei kyllä passaa mennä. Tai ainakaan itse en uskalla mennä, enkä Viskiäkään jäälle päästäis. Mies toimii omalla vastuullaan. Monet uudet pilkkimestat on jo tsekattuna, ja varusteetkin odottaa valmiiksi pakattuna. Enää ei puutu kun ne jäät! 😁

Ja ihan vaan vinkkinä kaikille, että jos kurakelit tökkii, niin menkää metsään. Monet metsät ovat sen verran kuivia, että ei ole kyllä kurakeleistä tietoakaan.

Ja vaikka ei oliskaan kurakelejä, niin menkää silti metsään. Metsässä sielu lepää ❤

Eikä sen aina tarvitse olla kansanpuisto tai muu "yleisöryntäyspaikka". Metsät ovat täynnä eläinten jättämiä polkuja joita on kiva tallailla. Ja saattaa löytää ihan tosi upeita paikkoja, joissa ei yleisöryntäystä ole näköpiirissä.

Olkoon vuosi 2020 kaikille erittäin retkeilyntäyteinen 🌲