Lomaviikko Kustavissa 🌞

Palaillaanpas hieman ajassa taaksepäin, lomaviikkooni. Olimme varanneet jo aiemmin parin viikon loman Öölantiin, mutta virusperäisistä syistä jouduimme tämän loman perumaan. En kuitenkaan halunnut lomaani ihan täysin kotona viettää, koska tiesin, että en pysty täysin rentoutumaan ja rötväilemään kotona. Päätin jo viime kesäloman aikana, että en sovi mitään menoja kesäloman ajalle, jotta loma olisi mahdollisimman aikatauluton ja mitään ei ole pakko tehdä jos ei huvita. Samoin en jätä mitään kotihommia loman ajalle. Ne voi tehdä arkenakin, mutta lomalla pitää olla huoleton ja aikatauluton. 😀

Meillä oli Kustavissa varattuna mökki, josta oli mahtavat merimaisemat. Näihin maisemiin ei kyllä voisi kyllästyä. Mökki oli pieni, mutta meille kolmelle juurikin sopiva. Sisälle tuli kylmä vesi, mutta lämmin vesi piti lämmittää saunan padassa. Puucee löytyi mökin vierestä. Tämä oli siis totaalista mökkielämää, ei mitään luxusmökkeilyä. Mutta ihan täydellistä meille ❤

Parasta mökissä oli kalliorannalla sijaitseva huvimaja, jossa oli grilli. Siellä tuli istuttua tunti jos toinenkin. Tuollainen on pakko saada joskus omaankin kotiin, vaikka maisemat eivät ihan yhtä huikeat meillä olekaan.

Lähdin Viskin kanssa matkaan jo sunnuntaina. Mieheni olikin jo viikonlopun kalastellut samoissa maisemissa ja venekin odotti siellä jo valmiina. Matkalla Kustaviin teimme pysähdyksen Taivassalossa ja treffattiin viimeinkin Merikapteenin vaimo -blogista tutun Ninan kanssa. Bloggailun paras puoli on ollut "kanssasisariin" tutustuminen. Ihan huikeita kohtaamisia ollut, niin kuin tämäkin Ninan kanssa! ❤ Oli ihan sellainen fiilis, kun oltais aina tunnettu.

Mieheni teki mökiltä käsin töitä muutaman päivän ja me saatiin Viskin kanssa tehdä omat seikkailumme sillä välin. Olen aina Kustavin Vuosnaisiin mennessä haaveillut, että haluaisin joskus mennä kävellen lossille ja nyt sekin tuli toteutettua. Vappuaattona lähdimme Viskin kanssa kylille "jätskilenkille", kahvit termarissa mukana tietenkin. Keli oli mitä parhain ja ihmisiä liikenteessä tosi vähän, siihen nähden että oli alkamassa pidennetty viikonloppu vappupäivän takia. Harmillista että Kustavin ihanat kahvilat eivät olleet auki, mutta toisella kertaa sitten.

Seikkailimme Viskin kanssa myös hieman Taivassalon puolella. Sinne mennessä poikkesimme juomaan aamukahvit Kustavin Heponiemeen. Se on aivan mahtava paikka. Tälläkään kertaa siellä ei ollut ketään ja saimme ihan rauhassa hörpätä kahvit, ihastella kaunista maisemaa ja nauttia hiljaisuudesta.

Kaitaisten siltakin tuli käytyä kuvaamassa alhaalta käsin.

Heponiemestä ajoimme Taivassaloon. Nappasin Grilli-kahvila Meriportista itselleni mukaan katkarapusalaatin (ja sokerimunkin) ja ajoimme Marjuksenrantaan pick-nickille. Viskille oli mukana omat kanankoivet. Marjuksenrannassa on pieni venelaituri ja siellä olikin kaikki parkkipaikat merkattu rekisteritunnuksilla. Sain kuitenkin autoni sinne mahtumaan parkkiin. Ja yllättäen noin 10 minuutin päästä meidän saapumisesta, ajoi paikalle auto ja se tuli ihan selvästi vaan tsekkaamaan, että mitä me tehdään siellä. Valkoinen pakettiauto toki aina aiheuttaa vähän hämminkiä, mutta äkkiä tämä "tarkastaja" huomasi, että ollaan vaarattomia pick-nick -tarpeinemme. Mitään kylttiä alueella ei kuitenkaan ollut että sinne ei olisi saanut mennä, joten siellä sitten ihan rauhassa evästelimme ja kuvailimme.

Marjuksenrannasta lähtiessä poikettiin pikaisesti Viiaisten kartanomuseon pihalla. Museo ei ollut auki, mutta kiva oli silti siellä pihalla vähän tepastella.

Pakko oli myös käydä ihastelemassa Taivassalon kirkkoa (ulkopäin) sekä kävellä hieman hautausmaalla. Siellä oli kyllä niin upeita, vanhoja hautoja. Hauska, että joskus muinoin hautakiveen on kirjattu vainajan ammatti. Samoin naisilla luki usein nimen edessä kenen vaimo hän oli. Nykyäänkin olisi kiva jos hautakivet olisivat himpun verran persoonallisempia. Ehkä kertoisivat jollain tapaa vainajan harrastuksista, intohimoista, elämäntyöstä tms.

Jo useasti Kustaviin ajaessa olen ajatellut että olisi kiva pysähtyä myös Muntin sillalle ja nyt sekin tuli toteutettua.

Ja koska kävin Taivassalon hautausmaalla, niin oli pakko käydä myös Kustavin hautausmaalla. Piti etsiä käsiini Volter Kilven hauta, mutta se jotenkin unohtui, kun ihastelin sankarihaudalla olevaa "Rannalla odottajat" muistopatsasta.

Ja pakko oli myös käydä ihastelemassa Kustavin kunnantalon pihalla sijaitsevaa Isokarin majakan pienoismallia. Samalla löytyi upeita taideteoksia.

Lomaviikollemme osui tosiaankin vappu. Jo aiemmin olin suunnitellut jotain kivaa vappubrunssia Öölannin rannoille, mutta kun reissu peruuntui, niin peruuntui myös brunssiajatukset. Onneksi Vuosnaisten meriasema ilmoitteli vappukasseista ja mehän tilasimme sellaisen. Vappukassi sisälsi mm. graavisiikaa, sinappihaukea, lämminsavulohta, erilaisia makkaroita, appelsiinibroileria, parsaa, appelsiini-fenkolisalaattia, perunasalaattia, saaristolaisleipää sekä jälkkäriksi munkit. Munkit säästimme kalastuksen lomassa syötäväksi. Vappubrunssin nautimme huvimajassa.

Jokunen tunti lomalla tuli vietettyä vesillä kalastellen ja nauttien muuten vaan kauniista maisemista. Ja muutama kalakin sieltä löytyi, vaikka tyhjin käsin jouduttiinkin lähtemään kalapäivän jälkeen aina mökille. Mulla on kummallinen taipumus saada saaliiksi pelkästään rasvaevällisiä taimenia, jotka on pakko kaikki vapauttaa.

Mahtava, joskin hieman myös pelottava merisumukin tuli koettua.

Jos tästä koronasta on ollut paljon haittaakin, niin myös jotain "hyötyä". Ilman rajojen sulkemista olisi tämäkin mahtava kotimaan reissu jäänyt tekemättä.

Saas nähdä mitä ensi kevät meille tarjoaa....

Jurmo - tuo saaristomeren paratiisisaari ♥

Saatiin viime keväänä päähän, että meiän on PAKKO päästä käymään Jurmossa. Jurmohan siis on saari Saaristomerellä, noin 13 km Utöstä koilliseen. Saari kuuluu Paraisten kaupunkiin. Selvittelimme, että www.jurmo.com sivuilta saa varattua mökkejä. Laitoin mökki-isännälle viestiä, että saako Jurmossa kalastaa ja saako mökkeihin ottaa koiran. Koska vastaus oli kyllä ja kyllä, niin varasimme mökin samantien. Mökit ovat todella haluttuja eli kovin lyhyellä varoitusajalla on mökkiä lähes mahdotonta saada. Tällä hetkellä varataan jo kovaa kyytiä vuotta 2019.

Valitsimme Bastukammaren -nimisen mökin, koska siinä oli oma sauna. Joka tosin osoittautui vaikeaksi saada lämpiämpään kovalla tuulella, mutta sitähän emme tuossa vaiheessa tienneet.

Jurmoon mennään yhteysaluksella Nauvon Pärnäisten satamasta. Normaalisti väliä liikennöi M/S Eivor, mutta menomatkalla Eivor oli telakalla ja pääsimme M/S Kökarin kyydissä. Merelle oli luvattu myrkyä ja kun kapteenia (?) haastattelimme reissun edetessä, niin kuulemma tuuli oli puuskissa jopa 22 m/s. Se on aika kova tuuli tuollaisen pikkupurkin kanssa keikkua menemään. Me säästyimme isännän kanssa pahaltaololta, mutta Viski raukkaparka oksensi kesken reissun (pahoittelut vielä kanssamatkustajille hajuhaitasta!!). En tiedä miksi sille ylipäätään tuli niin huono olo. On kuitenkin laivoilla ja veneillä matkustanut paljonkin, eikä ikinä ole edes näyttänyt huonovointiselta. Kapteeni tosin epäili, että laivalla on niin paljon voimakkaita hajuja, joita ihmisnenä ei haista, mutta voi saada eläimet huonovointisiksi. No, me olimme sitten tiiviisti loppureissun kannella. Matka Jurmoon kesti noin 3 tuntia. Kannella oli melko rapsakka keli, mutta mitäpä sitä ei koiran hyvinvoinnin eteen tekisi.

Ennen Jurmoa pysähdyimme tällä kertaa ainoastaan Nötön satamassa. Mahdollisuus on samalla paatilla päästä myös Aspöön sekä Jurmon jälkeen vielä Utöön.

Kun aloimme lähestyä Jurmoa, päätimme että menemme kannelle kuvaamaan Jurmoon saapumiseen. VIRHE! Raahasimme kaikki kamat kannelle ja juuri kun sain kameran käteen, alkoi vene kääntämään kurssiaan kohti Jurmon saarta ja jouduimme aikamoiseen ristiaallokkoon. Pari isoa aaltoa löi kaikki vedet kannelle ja sitä myöden osan meidän tavaroista märiksi ja päällä olevat vaatteet samoin. Siinä meri taas näytti hienosti mahtinsa.

Astuessamme laivasta laiturille, vastaan iski niin kova tuuli, että oli täysi työ pitää itsensä pystyssä ja pysyä siinä laiturilla. Nauratti, kun muutamassa blogikirjoituksessa Jurmosta varoiteltiin, että tuuli saattaa iskeä laiturilla vaarallisen kovin, että siinä on todellisena vaarana mereen tippuminen. Ei naurata enää. Vaara oli ihan todellinen.

Satamasta mökki-isäntä tuli lava-auton kanssa hakemaan meidän matkatavarat ja me lähdimme jalkapatikalla kohti Jurmon kylää. (Ja siis tavaraahan oli - kolmen päivän ruokatavarat, kalakamppeet, pyyhkeet ja lakanat sekä pirusti vaatetta).

Jurmon kappeli

Matkaa satamasta mökkikylään oli noin reilu 1 kilometri. Jurmon kylä koostuu muutamasta asuintalosta (Jurmossa on Wikipedian mukaan 11 vakituista asukasta), kappelista sekä mökkikylästä. Meidän mökin sijainti oli aika passeli. Rantaan oli noin 30 metriä matkaa. Mökkikylän mökeissä ei ole sisävessoja eikä juoksevaa vettä. Meidän mökin sijainti oli siitäkin hyvä, että kaivo ja puucee olivat ihan muutaman kymmenen metrin päässä mökiltä.

Tultuamme (ihanan lämpimään) mökkiin isäntä heitti kahluurensselit niskaan ja sitten vaan menoksi myrksyä kohden. Tuuli oli ihan jäätävän kova. Jurmon saari on niin matala, että tuuli ei oikein himmaa mihinkään vaan pääsee tuulemaan koko voimallaan. Onneksi tuuli hieman helpotti kun menimme Jurmon länsipuolen kärkiä koluamaan.

 Täältä isäntä sai reissun ainoan tärpin, muuten meritaimenet pysyttelivät visusti piilossa koko reissun. Kuulemma pohjoistuuli on kenkku kalastuksen kannalta, mutta paikalliset myös väittivät, että eipä tuolla Jurmossa ole taimenia juuri ruukannut näkyä.

Karuissa oloissa takki oli poikaa.

Sillä välin kun isäntä kalasteli, kiipesimme Viskin kanssa Jurmon korkeimman kohdan, Högbergetin huipulle. Kiipeämisestä teki hieman haasteellista paikkapaikoin märkä kallio, hihnassa vetävä innokas koira sekä kova tuuli. Kaikkein korkeimmalle kohdalle en edes uskaltautunut kiipeämään, koska tuuli painoi alas niin kovin.

Mökille tultuamme aloimme saunan lämmitys puuhiin. Hoh hoh.. siinä olikin lämmittämistä. Emme edes tajunneet, että kova tuuli saattaa vaikuttaa siihen, että sauna ei vaan yksinkertaisesti kykene lämpeämään. Saimme saunan lämmön nousemaan noin 30 asteeseen, mutta se ei siinä umpijäisessä tilanteessa paljoa lohduttanut. Kääriydyin isännän kalsaripuvun ja muutaman peiton sisään, ja kyllä siinä pikkuhiljaa lämpeni. No, ehkä muutama punaviinilasillinen myös auttoi tilanteeseen.... 😉

Seuraavana aamuna meitä odotti hauska näky mökin ikkunasta. Saarella asustavat alpakat olivat tulleet ihan siihen meidän mökin eteen. Tosin hauskuus loppui siinä vaiheessa, kun isäntä lähti käyttämään Viskiä aamupissalla. Alpakat olivat vähän turhankin kiinnostuneita Viskistä. Voitte kuvitella koiran reaktion kun pari innokasta, suht suurikokoista alpakkaa juoksee täysillä kohti. Vahingoilta onneksi vältyttiin ja tämän jälkeen liikuimmekin niin, että toinen aina yritti houkutella alpakoiden huomion toisaalle, jotta toinen pääsi livahtamaan lähes huomaammatta koiran kanssa ohitse.

 Tämä päivä meni jälleen läntisiä kärkiä valloittaessa. Näihin kärkiin on meno kielletty kokonaan lintujen pesimäaikaan 1.4.-31.7. Maisemat olivat hyvin paljon samanlaiset kun Ruotsista tutuissa Gotlannissa ja Öölannissa. Pitkiä hiekkarantoja eikä muita ihmisiä mailla halmeilla. Tiistain kelikin oli sen verran aurinkoinen, että koko ajan oli vähän sellainen fiilis, että oltais kevätreissulla Öölannissa. Ainoana erona oli tietenkin se, että nyt ei ollut sitä autoa matkassa, ja niinpä kaikki ruokatavarat yms. kulki rinkassa mukana.

Koko päivä meni nautiskellessa auringonpaisteesta ja maisemista, lukiessa, kahvinkeitossa, makkaranpaistossa jne jne.

Huom! Makkaran aiheuttamat kuolatapit nukkuvalla koiralla :D

Jaksoin myös pitkät tovit ihmetellä korvameduusoita, joita en ollut ikinä ennen livenä nähnyt. 

 
Oli myös kiva ihastella Utön majakan silhuettia. Jurmosta on tosiaan linnuntietä Utöhön vain noin 13 km matka. Utö on kuulunut jo kauan niihin paikkoihin, joissa joskus ehdottomasti haluaisin käydä. Koska se majakka ♥
Oli jotenkin hassu ajatus että nyt olin jo niin lähellä....

Odottelin näkeväni hienon auringonlaskun, koska päivä oli ollut niin aurinkoinen. Ja mikäänhän ei voita auringonlaskua merellä. Mutta yllättäen juuri ennen auringonlaskua alkoi ilmestymään pilviä taivaalle.

Onneksi kaunis kuu sentään aina paikka paikoin ilmestyi taivaalle. Sitä oli pakko lähteä ihastelemaan läheiselle kalliolle heti hämärän tullen.

Ja tänään päästiin lämpimään saunaankin! 😊

Koska keskiviikkona oli jo kotiinlähdön aika, heräsimme kukonlaulun aikaan ja lähdimme kävelemään kohti Jurmon itäkärkeä. Tämä reitti tarjosikin maisemallisesti jo vähän jotain uutta. Kivien määrä oli ihan sanoinkuvaamaton. Oli pientä kiveä, oli vähän isompaa kiveä ja oli oikein todella isoa kiveä. Viskiä en halunnut viedä kävelemään pirunpeltoon, mutta onneksi reittivalintoja hieman tutkailemalla pääsimme kävelemään pääosin ruoholla/hiekalla.

Keskiviikon sää oli kostea ja sumuinen. Oli hauska nähdä tämäkin puoli Jurmosta. Ja koska keskiviikko oli lähtöpäivä kotia kohti, oli lähdettävä ajoissa takaisin mökille siivoamaan ja pakkaamaan. Siivoustouhujen lomassa oli taas hauska ihailla eläinten temmellystä pihalla. Siinä poikkesi myös ihan meidän Lyytin näköinen kissa, mutta siitä en harmillisesti saanut kuvaa.

Pois lähtiessä oli sama setti, eli tavarat mökki-isännän lava-auton kyytiin ja itse jalkapatikalla satamaan. Satamassa on pieni kauppa/baari, mutta valitettavasti näin talviaikaan se on kiinni. Omistajat kuitenkin raottivat ovia kiinnostuneille ja taisi sieltä joku jotain kotiinviemisiäkin käydä ostamassa. Siellä oli kyllä upea sisustus 😍

Ja takaisinpäin pääsimme tosiaan M/S Eivorin kyydillä. Matka oli paljon tasaisempi ja siksipä Viskikin pystyi nukkumaan hyvin koko 3 tunnin matkan ajan. Oli niin väsynyttä porukkaa laivassa, että en edes kameraa jaksanut laukusta ottaa pois.

Siellä se loistaa taustalla - Utön majakka ♥

Ja tässä olikin sitten tämän vuoden reissut tehtynä. Nyt alkaa rahan kerääminen, josko taas ensi vuonnakin päästäis jotain uusia nurkkia ihastelemaan....

Kiitos Jurmo ♥
Näytit meille monet, kauniit kasvosi. Toivottavasti tapaamme vielä uudestaan!!