Kun yksi on poissa, on koko maailma autio 🐾

Heippa, pitkästä aikaa!

Mun piti tämä asia päivittää tänne jo ihan heti kun asia oli ”ajankohtainen”, mutta otti niin koville, että en saanut heti itseäni siitä kirjoittamaan. Ja kun aikaa kuluu, niin asiat vaan jää.

Mutta palataanpa nyt siis aikaan ennen pääsiäistä. Viskin näkö lähti huononemaan jo keväällä 2024, kunnes hän viime kesänä sokeutui lähes kokonaan. Syynä sokeutumiselle oli sakemanneille hyvin tyypillinen silmäsairaus, pannus. Pannuksen ei pitäisi olla parantuva sairaus, mutta jostain syystä näkö kuitenkin palautui osittain syksyn aikana. Liekö valon vähentyminen vaan helpottanut näkemistä, vai näkö oikeasti parantunut, tiedä häntä. Tämä kevät kuitenkin taas pahensi tilannetta, ja lopulta näkökyky oli 100% mennyt. Viski voi muuten fyysisesti todella hyvin, ei ollut kropan kanssa mitään vaivoja. Mutta huomasi, että se alkoi pikkuhiljaa enemmän ja enemmän ottaa mielen päälle kun näkökyky lähti. Lopulta oli tehtävä se vaikein ja tärkein päätös mitä lemmikinomistaja voi tehdä. Sitä ennen käytiin metsässä, tehtiin eväsretkiä, autoiltiin, herkuteltiin jne jne. 

Viski 19.05.2014-17.04.2025

 

Olen niin onnellinen, että saatiin koko perhe olla Viskin kanssa lähdön hetkellä! Ja kiitos Somervetin henkilökunnalle, kun mahdollistitte niin kauniin lähdön meidän rakkaalle Viskille. 

Viski sai elää pitkän, hienon elämän meidän kanssa. Melkein 11-vuotta ja siitä 3-vuotta hän oli vielä "isoveljenä". 

 

Aadallehan tämä on ollut tosi kova paikka. Hänelle niin tärkeä ja rakas isoveli lähti pois. Hänellä onneksi on ihan pienestä saakka ollut kykyjä ottaa yhteyttä tuonpuoleiseen ja hän saikin illalla jo puhelun leikkipuhelimeensa mammalta (taivaasta), että Viski on päässyt perille ja hänellä on kaikki hyvin! ❤ Mutta edelleen joka viikko itketään yhdessä Viski-ikäväämme! 

 

Kaikki postauksen kuvat on otettu meidän kevättalven pohjoisen reissulta, Miekojärveltä ja Raanujärveltä. Se oli viimeinen yhteinen koko perheen reissu ja siitä jäikin meille paljon hyviä muistoja ja paaaaljon ihania valokuvia! ❤

Koti tuntuu aika tyhjältä ilman koiraa. Oikeastaan ei enää edes tunnu kodilta, kun koira puuttuu. Tämä meidän paikka oikein huutaa koiraa....

 Viski, meillä on sua niin kova ikävä!! ❤

Marry me -kana & Viskin kuulumisia

 
 

Tää Marry me -kana eli naimakana on ollut mulla to do -listalla jo vaikka kuinka kauan. Onneksi se tuli nyt kokeiltua, koska tämä kyllä jäi meidän ruokalistoille ihan vakkariin. Oli sen verran hyvää ruokaa. Toki mulla oli myös maailman paras keittiöapulainen. 💗 Mietittiin just, että jos hän tätä vauhtia oppii avustamaan mua keittiöhommissa, niin noin vuoden päästä olen itse jo eläköitynyt ruuanlaittopuuhista ja meillä on tuo nuorimmainen vastuussa keittiöstä. 😁

Marry me -kana

800g broilerin fileitä
vehnäjauhoja leivitykseen
1½ dl aurinkokuivattuja kirsikkatomaatteja
3 valkosipulinkynttä kuorittuna ja hienonnettuna
2 tl kuivattua oreganoa
1 broilerin lihaliemikuutio
1½ dl vettä
4 dl ruokakermaa
n. 1 dl raastettua parmesanjuustoa
tuoretta basilikaa
rouhittua mustapippuria

Suolaa ja pippuroi kana ja pyöritä jokainen filee vehnäjauhoissa.
Ruskista kanat voissa molemmin puolin. Älä kuitenkaan paista kypsäksi, vaan ota vaan pinta pannulta. Laita kanat sivuun hetkeksi.
Kuullota tomaatit ja valkosipulit samalla pannulla, mausta oreganolla. Kaada joukkoon vesi ja liemikuutio. Sekoita niin, että liemikuutio sulaa. Lisää kerma. Anna kiehua muutama minuutti. Mausta pippurilla ja tarvittaessa lisää suolaa.
Kaada joukkoon raastettu parmesan ja sekoita, jotta juusto sulaa kunnolla.
Lisää kanat pannulle ja anna niiden kypsyä kastikkeessa. Lusikoi kastiketta kanojen päälle kypsennyksen aikana. Sekoita silloin tällöin. Silppua päälle tuoretta basilikaa.
Tarjoile esim. riisin tai pastan kanssa. 

Me maisteltiin tätä sekä riisin, että perunoiden kanssa. Ehkä ensi kerralla sit pastan kanssa. 

 

Tässä mun apulainen maustaa uuniperunoita. ❤ 

Meidän Viski täytti toukokuussa jo 10 vuotta! 🎈 Ihan uskomatonta, että hän on elänyt jo näin vanhaksi. Hän on niin koheli koira, että ajateltiin että hän ei tule näkemään edes 5v synttäreitään. Ja kun se 5 vuotta tuli täyteen, ajateltiin että kaikki siihen päälle on pelkkää plussaa. Ja plussat on sen kun paukkunut.

Toukokuussa, itse asiassa meidän Ruotsin reissun aikana, saatiin tietää että hänen silmät vuotaa tosi kovin ja on vähän verestävät. Ajateltiin vaan, että ehkä kova keväinen tuuli ärsyttää silmiä. Mutta myöhemmin selvis, että hänelle on silmiin iskenyt sakemanneille erittäin tyypillinen silmäsairaus, pannus. 

Pannus oli niin ärhäkkää laatua, että tiedettiin heti sokeutumisen olevan se päätepiste johon tämä tarina tulee päättymään. Ja eihän siinä sit mennytkään kuin heinäkuun loppuun, kun hän sit oli jo sokea. Tai sanotaanko, että hän on menettänyt näkökykynsä n. 90-95 prosenttisesti. Ei siis ole ihan täysin sokea, vaan erottaa vielä jotakin valoja ja varjoja ja liikkuvia juttuja. 

Alkuun vähän kaikilla oli sopeutumista tähän tilanteeseen, mutta nyt on mennyt jo paljon paremmin. Ihan uskomattomia nuo koirat miten ne sopeutuvat tällaisiin muutoksiin niin nopeasti. Ja mikä muisti heillä onkaan siihen, että missä mikäkin sijaitsee. Aika paljon joutuu Aadaa muistuttelemaan, että et voi tehdä mitään majaa juuri Viskin pedin eteen, koska Viskihän siihen sit kompastuu kun ei kerran näe mitään. 

Nyt hän saa keikkua meidän ilonamme niin kauan kun vaan virtaa riittää ja terveys kestää! Otamme ilolla jokaisen meille annetun yhteisen päivän vastaan 🙏❤

Nokkossämpylät & Viskin kuulumisia 🐶

Meillä on tuolla rannassa maapläntti, joka oli vielä keväällä täynnä pajukkoa ja joka raivauksen jälkeen kasvaa nyt valtoimenaan nokkosta. Ja siitä se ajatus sitten lähti - nokkossämpylät. Olen muutenkin nyt leiponut paljon leipää itse (reseptejä kyllä tulossa blogiinkin) ja laittanut sitä pakkaseen. On ihana aloittaa aamu sulattamalla pakastimesta oma tekemä sämpylä, joka sulatettuna on ihan tuoreen sämpylän makuinen. Arjen luksusta! 🌟 Näin äitiyslomalaisena on muutenkin paremmin aikaa nauttia aamupalasta kuin töissä käydessä, joten tästä ajasta pitää ihan senkin vuoksi ottaa kaikki ilo irti.

Sämpylöiden resepti on Myllyn parhaat -sivustolta. En pyöritellyt taikinasta sämpylöitä, vaan ihan vaan lusikalla otin taikinasta "kukkuroita" pellille. Ja ihan pyöreät sämpylät sain näinkin aikaiseksi. Alkuperäisessä reseptissä oli taikinaan laitettu 2 tl anista. Laitoin vain ½ teelusikallista ja mietin että olikohan sekin liikaa. Siksi laitoin tämän aniksen sulkuihin - käyttäkää jos anis on mauste joka teistä sopii leipätaikinaan. Itse tykkään aniksesta keitellä teetä, mutta sämpylöissä se ei oikein kohdannut mun makuaistejani. 

Nokkossämpylät juuritaikinaan

Juuritaikina:
5 dl piimää
50 g hiivaa
2 rkl vaahterasiirappia (tai juoksevaa hunajaa)
3 dl sämpyläjauhoja
1 dl kaurahiutaleita (tai kauraleseitä)

Lisäksi taikinaan:
1 l nokkosenlehtiä ryöpättynä
2 tl suolaa
(½-2 tl anista)
6 dl sämpyläjauhoseosta
50 g sulatettua voita (tai rypsiöljyä)

Pinnalle:
kaurahiutaleita, -leseitä, auringonkukansiemeniä tms.

Kuumenna neste kädenlämpöiseksi. Liuota siihen hiiva ja makeutus (siirappi tai hunaja). Lisää 3 dl sämpyläjauhoja ja 1 dl kaurahiutaleita. Jätä juuritaikinaseos peitettynä lämpimään paikkaan 20-30 minuutin ajaksi (esim. kulho lämpimään vesialtaaseen).
Käy poimimassa nokkoset. Puhdista nokkoset ja huuhdo ne kiehuvalla vedellä, jolloin polte häviää. Hienonna nokkoset, saat n. 3-4 dl nokkossilppua. Voit käyttää myös pakastettua nokkosta, sulata se pakkasesta.
Kun juuritaikina kuplii, lisää nokkoset ja muut aineet. Alusta pehmeäksi taikinaksi. Anna taikinan levätä 5 min. Leivo heti tämän jälkeen pitkäksi paksuksi tangoksi ja jaa se 20 osaan. Asettele palaset kumolleen uunipellille leivinpaperin päälle väljästi. Voit toki leipoa palasista haluamasi muotoisia sämpylöitä.
Kohota sämpylöitä leivinliinalla peitettyinä lämpimässä paikassa puolisen tuntia.
Kun sämpylät ovat kohonneet, ripottele pinnalle kaurahiutaleita, -leseitä tai vaikka auringonkukansiemeniä. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla 10-12 min.

Olen jo aiemminkin tainnut täällä kertoa, että menetin synnytyksessä runsaasti verta ja sen myötä hemoglobiinini laski pahimmillaan 60. Sairaalasta lähtiessä (parin verensiirron jälkeen) hemoglobiinini oli muistaakseni 82. Ja seitsemän viikkoa synnytyksen jälkeen, jälkitarkastuksessa, hemoglobiinini oli noussut jo 133. En syö enkä syönyt mitään rautavalmistetta eli hemoglobiini nousi täysin ravinnon avulla. Ja nokkosessahan on paljon rautaa. Raudan lisäksi myös C-vitamiinia joka edesauttaa raudan imeytymistä. Tiedän että varastorautani ei varmastikaan ole vielä ihan priimaa, mutta synnytyksestä on vasta vajaa 3 kuukautta, joten annetaan keholle aikaa rauhassa palautua. ❤ Oloni on kuitenkin hyvä, ei väsytä eikä hengästytä ylimääräisiä. 

Josko taas välillä Viski-koiran kuulumisia. Kävimme kolmisen viikkoa sitten hänen kanssaan eläinlääkärissä, tarkoituksena mennä ihan vaan uusimaan särkylääkeresepti. Ollaan aiemmin käyty hänen kanssaan toisella paikkakunnalla lääkärissä, mutta nyt kun tänne meidän pitäjään aukesi uusi yksityinen eläinklinikka, päätimme siirtää asiakkuutemme sinne. Ja se oli kyllä paras päätös pitkään aikaan! ❤ Vitsi minkä ihanan lääkärin vastaanotolle pääsimme! 

Meidän Viski kun ei ole se kaikista yhteistyöhaluisin eläinlääkärissä käydessä ja kuonokoppa on pakollinen varuste. Mutta tämä lääkäripä oli ensimmäinen joka ei pelännyt Viskin örinöitä yhtään ja Viskikin ensimmäistä kertaa ikinä vähän jopa rentoutui eläinlääkärin käsittelyssä. Ja sen lisäksi että lääkäri kohteli Viskiä upeasti, hän myös kohtasi meidät omistajat ihanasti! ❤

 

Lääkäriin mennessä luulimme, että Viskin hetkittäinen ontuminen johtuu olkapään nivelrikosta. Mutta ehei, sepä johtuikin jännetulehdukseseta. Saimme siihen 4 viikon tulehduskipulääkekuurin sekä jumppaohjeet. Ja kolmen viikon kuurin jälkeen meillä on jo kotona ihan kuin eri koira. Ensi viikolla Viski saa pitkästä aikaa myös laseria olkapäähänsä, joten veikkaanpa että jänne saadaan näillä konsteilla täysin kuntoon. 

Kiitos siis tuhannesti Somervet ja eläinlääkäri Aija Mehtälä 💛

Lihapullat kantarellikastikkeessa (ja Viski 8 vee) ❤

 Tämä Valion resepti on tullut viime aikoina silmiini joka paikasta ja nyt en enää voinut olla sitä testaamatta. Kantarellikastike lihapullille tehdään valmiista Valion kantarellin makuisesta kermasta. Ensin metsästin kyseistä valmiskastiketta useasta kaupasta. Mutta onneksi jatkoin metsästystä, koska kastike oli kyllä maistamisen arvoista. Vaikka ei tykkäisi sienistä, niin tästä saattaisi silti tykätä. Mielestäni ei maistunut ihan älyttömästi kantarellit, mutta herkullista se oli silti. Ja lihapullatkin olivat herkullisia, joka ei ole yllätys, kun lihapullataikina sisältää paketillisen pekonia. 😁

Lihapullat kanterellikastikkeessa

Lihapullat:
1 sipuli
1 pkt pekonia
1 dl Valio kermaista kantarellikastiketta
½ dl korppujauhoja (käytin pankojauhoja)
500 g nauta-sikajauhelihaa
1 kananmuna
1 tl suolaa
rouhittua mustapippuria

Kastike:
2 dl Valio kermaista kantarellikastiketta

Hienonna sipuli ja pekoni. Paista pannulla, kunnes sipuli on kuullottunut ja pekoni rapsakkaa.
Sekoita kantarellikastike (1 dl), korppujauhot, jauheliha, kananmuna ja mausteet kulhossa.
Lisää hiukan jäähtynyt sipuli-pekoniseos lihapullataikinaan.
Pyöritä taikinasta kostutetuin käsin lihapullia ja paista pannulla omassa rasvassaan kauniin ruskeiksi koko ajan käännellen. Lihapullien ei tarvitse tässä vaiheessa olla läpikypsiä.
Lisää pannulle loppu kantarellikastike ja huuhtele tölkki pienellä tilkalla vettä. (Itse lisäsin tässä vaiheessa vielä hieman ihan tavallista ruokakermaa, jotta sain kastiketta vähän enemmän.)
Anna kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä kannen alla, kunnes lihapullat ovat kypsiä.
Tarjoa esim. keitettyjen perunoiden ja kaalisalaatin kanssa. 

 Meidän rakas koiramme Viski täytti eilen jo 8-vuotta! Siis kyllä - 8 kokonaista vuotta! Mitä ihmettä, mihin tämä aika menee... Viskin kohdalla tosin on suuri ihme että hän ylipäätään näkee kahdeksannen synttäripäivän. Hän on sen verran kohelo ja meneväinen tapaus, että mietittiin jo hänen ollessaan vuoden ikäinen että tämä koira ei tule näkemään edes 5vee syntymäpäivää. Ja nyt ollaan jo niin sanotusti kolme vuotta "yliajalla", huikeeta! ❤

Pyysitte silloin vauvan syntyessä, että kertoisin miten Viski on suhtautunut uuteen perheenjäseneen joten täältä pesee. Meillä on arki lähtenyt rullaamaan tosi kivasti uuden perheenjäsenen myötä, ja ehkä se on vaikuttanut siihen että Viski on ottanut tytön erittäin hyvin vastaan. Alkuun ei osoittanut oikein mitään mielenkiintoa, sit muutaman päivän päästä kävi varovasti haistamassa ja nyt mennään jo kovan tohinan kanssa pusuttelemaan aina kun tilaisuus tulee. Olen vielä vähän yrittänyt pitää hänen "kielensä kurissa" jotta typykkä saisi hieman omaa vastustuskykyä ensin ja sit saakin jakaa hyviä bakteerejansa vauvalle ihan rauhassa. 

Vaunulenkit sujuu jo hyvin näiden kahden kanssa. Tai oikeastaan ne alkoi sujua hyvin heti kun ymmärsin että vaunuista saa etupyörät lukittua niin että ne ei pyöri joka suuntaan! 😁 Nyt meidän meno on vähän vakaampaa kun ei vaunut vaapu mihin sattuu. Ei ole niin helppoa kulkea ison maantien laitaa koira toisessa kädessä ja toisella kädellä ohjailla vaunuja menemään suorassa, mutta näemmä sitä kaikkea oppii kun vanhaks elää. 

Ja vauvan voi huoletta jättää nukkumaan päikkäreitä pihalle. Siellä missä nukkuva vauva, siellä myös vahtiva Viski. ❤ En tiedä mitä tapahtuisi jos joku ulkopuolinen yrittäisi vaunuja lähestyä, mutta ehkä on parempi ettei kukaan edes testaa asiaa... 😬

Viski sai nauttia synttäreiden kunniaksi herkkulenkistä, eli pakkasimme lenkille vähän extraherkkuja mukaan. Toivotaan että näitä herkkulenkkejä ehditään tekemään vielä mooooonet kerrat yhdessä! ❤🙏

Hyvää vohvelipäivää ❤

Tänään 25.3. vietetään kansainvälistä vohvelipäivää. Yleensä missaan aina nämä tärkeät juhlapäivät (korvapuustipäivä, suklaakakkupäivä ja mitä näitä nyt on). Mutta nyt kun jääkaappiin oli jostain jäänyt puolikas purkki maitoa (ja aina ei jaksa tehdä pannukakkua) niin päätin pitkästä aikaa kaivaa vohveliraudan kaapista pölyttymästä. Ja koska vohvelitaikinan ohje ei tule minulla takaraivosta, piti vähän internetin syövereistä kaivella ohjeita ja koota niistä itselle mieleinen. Ja samalla siis selvisi myös tämän vohvelipäivän olemassaolo. Vohvelipäivä on lähtöisin naapurimaastamme Ruotsista ja päivän tarkoitus on juhlistaa talven kääntymistä kevääksi. No, taitaa kyllä kelit muuttua taas keväisestä takatalviseksi, mutta käännetään silti henkinen kello jo kevättä kohti. 

Itse en tykkää pannukakku-, vohveli- enkä lettutaikinaan laittaa sokeria ollenkaan, ainoastaan suolaa. Joten siitä syystä sokeri on suluissa. Lisätkää sokeri taikinaan jos tykkäätte makeammasta taikinasta.

 

 Vohvelit
n. 8 kpl

2 munaa
2 dl maitoa
2 dl vichyä
2 dl vehnäjauhoja
1 dl maissijauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
(½ dl sokeria)
1 dl voisulaa/pullomargariinia/öljyä

Vatkaa kevyesti munien rakenteet rikki kulhossa. Lisää joukkoon vichy ja maito sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet ja lopuksi voi/margariini. Sekoita taikina tasaiseksi.
Anna taikinan hetki turvota jääkaapissa.
Kuumenne vohvelirauta. Voitele esim. voisulalla molemmat pinnat siveltimellä. Tarjoile mieluiten heti haluamillasi höysteillä. 

Viimeksi kun kaivoin vohveliraudan kaapista, tein 👉 näitä suolaisia vohveleita kesäloman alkamisen kunniaksi. Suosittelen 👌 toimii aamupalana, brunssilla, kevyenä lounaana jne. 

Ja pitihän kokkikaverinkin saada omansa. Tietenkin pienellä kermavaahtonökäreellä ja yhdellä mansikalla höystettynä. 😂 Ja Viskihän ei turhia kursaile. Hän käy tarjottavien kimppuun heti välittömästi luvan saatuaan.

Me ollaan Viskin kanssa ehdottomasti sitä mieltä, että vohvelipäivä saisi olla vaikka joka päivä.... 😊

★ 4. adventti ★ ja tapas-silakat

Se olisi tänään 4.adventin aika. Neljäs adventtikynttilä on rakkauden kynttilä. ❤ Jokainen voi tahollaan miettiä että mitä se itselle merkitsee. 

 

 

Minulle tulee heti ensimmäisenä rakkaudesta mieleen perhe ja ystävät. 

 Ja etenkin tämä yksi nelijalkainen hölmöläinen josta ehdin maanantaina napata muutaman jouluisen kuvan.

Rakkautta on myös hyvä ruoka – ainakin itselle, kun tiedän että tie mieheni sydämeen käy ruokapöydän kautta! 😃 Sen takia on kiva aina yllättää hänet jollain ”spesiaaliherkuilla”. Ja kuten kaikille on varmasti käynyt selville, on kala meidän ykkösherkkua. Olen jo kauan puhellut että pitäisi tehdä marinoituja silakoita. Äitini tekee aina jouluksi ihan mielettömän hyviä silakoita, mutta jostain syystä olen itse ollut saamaton näiden suhteen.
Mutta nyt Yhteishyvän lehti inspiroi kokeilemaan tapas-silakoita ja nämä olivat kyllä ihan älyttömän hyviä. Melkoisen etikkaisia, mutta omia makunystyröitäni tämä ei haitannut. Ensi kerralla testaan ehkä jotain ”vähemmän etikkaista” reseptiä.

 
Tapas-silakat
 

500g silakkafileitä

Etikkamarinadi:
2 tl suolaa
2 dl valkoviinietikkaa

Lisäksi:
2 valkosipulinkynttä
1 ruukku lehtipersiljaa
n. 2 tl suolaa
½ tl valkopippuria jauhettuna
n. 1,5 dl oliiviöljyä

Huuhtele silakat nopeasti kylmällä vedellä ja valuta siivilässä. Vedä nahat pois, poista selkäevät ja leikkaa isot fileet pitkittäin kahtia.
Asettele fileet kerroksittain kannelliseen astiaan ja ripottele suolaa kerrosten väliin. Kaada etikka kalojen päälle. Marinoi kylmässä kannen alla seuraavaan päivään.
Valuta kalat siivilässä. Kuori ja viipaloi valkosipulit. Hienonna persilja. Laita kalat, valkosipuli, persilja, suola ja pippuri kerroksittain kannelliseen astiaan. Lisää öljy ja marinoi kylmässä seuraavaan päivään.

Olen ollut jotenkin niin väsynyt viime aikoina. Töissä taas hirveä kiire ja pelkät negatiiviset asiat uutisissa pistää vähän päätä sekaisin, joka taas vaikuttaa siihen että nukun kyllä sikeästi, mutta niin sekavassa unimaailmassa, että oksat pois. Siispä tehtiin päätös, että me ei tehdä MITÄÄN jouluruokia kotiin jouluksi, vaan mennään johonkin isompaan markettiin ja ostetaan harvinaisesti kaikki valmiina. Ainoastaan pieni kinkku paistetaan itse. Tosin eipä me joulun aikaan edes hirveästi ehditä nokkaamme kotona näyttämään, niin siinäkään mielessä ei ole järkeä ruokaa kotiin hamstrata. Ja äidin luota ollaan joulupäivänä ja tapaninpäivänä saatu lähteä ”dogipäkkien” kanssa kotiin. 😃
Mulla ei edes ole joulun välipäivinä yhtään vapaata, vaan töitä painetaan normaalisti. Onneksi kohta saa vähän pidemmän pätkän lomailla.

 

 Nauttikaa 4.adventista, täysikuusta ja etenkin rakkaudesta ❤

★ 3. adventti ★ (ja tämän talvikauden eka pilkkireissu)

Apua – nyt mennään jo kolmatta adventtia! Huh miten nopeasti taas aika menee eteenpäin. Miten se onkin niin, että joskus tuntuu kuin aika matelisi, mutta joulun aikaan se menee turhankin vilkkaasti eteenpäin. Olisi kiva fiilistellä vielä vähän kauemmin tätä joulunalusaikaa. Kolmannen adventin kynttilän merkitys onkin joulurauha. Olisiko jo aika rauhoittua – se mikä ei ole valmiina vielä, ehtii varmasti ensi jouluksikin. Tuleehan niitä jouluja (toivottavasti 🙏) eikä kaikkea tarvitse juuri tänä jouluna saada valmiiksi / aikaiseksi.

Mulla on jo monena jouluna ollut haaveissa täyttää termospullo glögillä ja painella Viskin kanssa metsään juomaan iltaglögit. Joulurauhan julistuksena niin meille kahdelle kuin metsän eläimillekin. No, tänään oli kolmannen adventin kunniaksi sen toteutuksen aika. Tosin ei menty illalla vaan nautittiin harmaan valkoisesta päivänvalosta. 

Ja samalla reissu oli tämän talvikauden eka pilkkireissu ja kaiken lisäksi vielä ihan uudessa paikassa. Paljon tuli siis uusia juttuja tänään. ❤

Mulla oli termarissa tätä Herkku ja Lahja Murenan omaa Talven tuisku glögiä. Maistoin tätä Murenan joulunavauksessa ja siellä jo ihastuin tähän. Saimme sieltä kotiintuomisiksi tuotekassin, joka sisälsi juurikin tätä herkkuglögiä. Tykkään näistä glögitiivisteistä, niin saa juuri niin "tymäkkää" glögiä kuin haluaa. Tässä glögsässä makuina on omena ja karviainen ja mielestäni tämä ei ole liian makeaa, vaikka tekisi lantrauksen ihan pullon omalla ohjeistuksella. 

Yllätys yllätys joulupiparit maistui myös meidän herkkupepulle 😁

 

Ja tulihan sieltä ekat pilkkiaffenatkin ylös tällä reissulla. Kovin oli vaan pientä yksilöä, joten tarjottiin niille joulurauha ja annettiin heidän jatkaa elelyään kirkkaissa luonnonvesissä. Ehkä ensi kerralla sit saataisiin jo ruokakalatkin. 🐟