tiistai 21. kesäkuuta 2022

Lihapullat tomaattikastikkeessa (& tyttäremme nimen tarina)


 Lihapullapastareseptejä löytyy jo iso kasa tästä blogista. Ja syy on ihan se, että lihapullapastasta on tullut yksi mun lemppariruuista. Jotain pientä ainesosaa muuttamalla ruokaan saa uutta twistiä ja niin ei tarvitse joka kerta syödä ihan samanlaisia lihapullia tai samanlaista kastiketta. Tämä resepti oli kyllä ihan huikea, muistaakseni olen ohjeen leikannut talteen jostain vanhasta Maku-lehdestä (voin joskus blogissakin esitellä mun itse rakentamaani reseptikirjasta, johon olin tämänkin reseptin leikannut ja liimannut talteen). 


Ja vitsit miten hyvältä pasta maistuikaan uusista synttärilahjaksi saamistani pastalautasista. 😋😍 

Valmistin ohjeen heti tuplana, eli jos haluat myös tehdä heti isomman satsin, niin tuplaa reseptin ainekset.

Lihapullat tomaattikastikkeessa


500 g nauta-sikajauhelihaa
½ dl pankojauhoja
1 dl vettä (tai halutessasi lihalientä)
1 kananmuna
3 rkl parmesaaniraastetta
1 valkosipulinkynsi murskattuna
3 rkl tuoretta persiljaa silputtuna
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl suolaa
½ tl mustapippurirouhetta

Kastike:
1 sipuli
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl tomaattipyrettä
1 tlk (400 g) säilyketomaatteja
½ dl vettä
½ tl kuivattua rosmariinia
½ tl suolaa
½ tl sokeria
½ tl mustapippurirouhetta

Lisäksi:
hieman vehnäjauhoja

Laita vesi (tai lihaliemi kulhoon) ja sekoita joukkoon pankojauhot. Anna turvota hetki.
Lisää muna, parmesaaniraaste ja mausteet. Lisää jauheliha ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Annan taikinan maustua sillä välin kun valmistat kastikkeen.
Silppua sipuli ja kuullota se pehmeäksi öljyssä laakeassa paistokasarissa. Lisää tomaattipyree, kuumenna sekoittaen. Kaada sekaan tomaatit liemineen ja riko niitä hieman kauhalla. Lisää vesi ja mausteet. Anna kastikkeen hautua 15 minuuttia ja kaada se uunivuokaan.
Pyörittele taikinasta isoja lihapullia ja kierittele ne vehnäjauhoissa.
Paista pyöryköihin kaunis pinta öljyssä paistinpannulla. Nosta lihapullat uunivuokaan kastikkeen päälle ja kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Tarjoile pastan kanssa. 


 Edellinen nimiäispostaus oli kilometrin mittainen jo valmiiksi, niin en avannut enää Aada nimen taustoja sen enempää. Mutta palataan siihen vielä hiukan. Kun saimme rakenneultrassa marraskuussa tietää, että meitä siunataan tytöllä, aloimme heti pohtimaan nimiasiaa. Täytyy sanoa, että nimen pohtiminen on erittäin hankalaa. Jotenkin ei vaan tuntunut sopivaa, molempia miellyttävää nimeä löytyvän. Kutsuttiin häntä Irmeliksi, mutta alusta saakka oli selvää että se ei tule hänen oikea nimensä olemaan. Keksimme kuitenkin yhden sopivan nimen ja päätettiin, että jos toista sopivampaa ei tule, niin siitä tulee hänen nimensä. Sairaalaan kuitenkin ilmoitimme tuon Irmeli-nimen, kun sinne piti ranneketta varten joku nimi antaa (hätäkastelupaa emme antaneet). 


Olemme molemmat syntyjään ihan vaaleita ja kummallakaan ei ole tainnut kovin montaa hiusta olla päässä vielä 1-vuotis kuvassakaan. Sen takia molemmilla oli oletus, että lapsemme on vaalea ja lähes kalju syntyessään. Mutta meillehän syntyikin tyttö, jolla oli jo komea ruskea tukka. Tiesin heti, että se miettimämme nimi ei nyt kyllä yhtään vastaa sitä tyyppiä jolle sen suunnittelimme ja torppasinkin sen keksimämme nimen jo heti synnärillä. En vaan tiedä miksi, mutta jotenkin nimi ei vastannut yhtään meille syntynyttä pikkutyyppiä. Ja sit alkoikin armoton nimen miettiminen. 


Minä en tainnut antaa yhtään ehdotusta, mutta miehelleni oli jäänyt mieleen Joulutarinasta nimi Aada. Siinähän Aada-vauvalle kävi vähän huonosti, kun hän hukkui vanhempiensa mukana jäihin. Mieheni totesi heti, että tämä Aada muuttaa tarinan kulun. 😊 Päätimme että alamme häntä kutsua kotona jo Aadaksi ja mikäli nimi alkaa tuntua luontevalta meistä kummastakin, niin jätämme sen kutsumanimen käyttöön. Saimme vahvistuksen, että tämä on juuri se oikea nimi, kun kysyimme (silloin vielä 7-vuotiaalta) kummitytöltämme nimiehdotusta ja sieltä tuli kuin tykinsuusta nimi Aada. 😁


Sit alkoikin mietintä että annetaanko nimiä enemmän kuin tuo yksi. Minulla ei toisia nimiä ole, joten minulta ei myöskään hänelle toista nimeä "periytynyt". Mutta koska tuo etunimi on vain 4-kirjaiminen, tuntui se luontevalta siihen joku toinen nimi kehitellä. Alkoikin armoton sukupuiden tutkiminen, että josko sieltä löytyisi sointuva toinen nimi. Vielä ihan viimeisiin päiviin saakka oltiin hänelle antamassa toiseksi nimeksi minun äidinisänäidin nimeä. Olisin sen nimen halunnut ihan siitäkin syystä, että nimi johti karjalaisiin sukujuuriimme. Mieheni mielestä tämä nimi oli ihan ok, mutta hän silti koko ajan mietti vaihtoehtoista nimeä. Ja nimiäisviikolla hän kuunteli tyttäremme kanssa Youtubesta Leevin biisejä, ja sieltä se toinen nimi sitten löytyikin - biisistä Pohjois-Karjala. Hän huusi olkkarista yhtäkkiä Annelia ja että sopiiko se nimi minulle. Ja kyllähän se sopi, sillä sama nimi löytyi myös äitini ja juuri edesmenneen äidinäitini nimestä. Ja tavallaan saatiin tuon Leevin biisin myötä myös se Karjala säilymään nimen mukana. 😊

Hei se olisi muutaman päivän päästä juhannus. Minkälaisia juhannussuunnitelmia on ilmoilla? Meille tämä on eka juhannus perheenä ja aika pitkälti juhannus(kin) menee tuon neitosen ehdoilla - eli syötä, vaihda vaippa, hetki seurustele ja laita nukkumaan ja aloita sama alusta! 😁 Mutta se on juurikin passeli ohjelma tähän juhannukseen. Jos en koneen ääreen enää ehdi ennen juhannusta, niin varmuudeksi toivottelen kaikille oikein ihanaa, rentouttavaa, hauskaa keskikesän juhlaa! 🌿 Nauttikaa ja pitäkää huolta toisistanne! ❤ 

Se on luvannut taas niin lämmintä juhannusta, että pelottaa miltä hukkumistilastot näyttää juhannuksen jälkeen. Josko kaikki jättäisivät vesille menot väliin jos promilleja on veressä ihan liikaa ja pidetään ne pelastusliivit päällä❗❗❗


sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Nimiäiset ❤


Viime viikon sunnuntaina vietettiin meidän neidin nimiäisiä. Meille oli heti selvää, että ristiäisten sijaan pidämme nimiäiset. Ei oikein koettu ristiäisiä omaksemme. Päättäköön neiti itse aikanaan, että haluaako liittyä kirkkoon (jos esim. haluaa käydä rippikoulun), mutta valinta on siinä kohtaa hänen omansa. Haluttiin myös pitää nimiäiset ihan vaan kahvitteluna lähimpien ystävien ja sukulaisten kanssa, eli meillä ei ollut mitään ohjelmaa nimiäisissä. Neiti nukkui lähes koko juhlien ajan, joten eipä tullut edes hänestä valokuvia otettua kuin ihan muutama.

Halusin juhliin tarjolle kakkubuffan ja sen myös sain. Kakkujen tekemisessä sain onneksi apuja veljeni nuorimmalta tyttäreltä, äidiltäni sekä mieheni veljen vaimolta. Mieheni täti (ja tyttäremme ns. varamamma) auttoi muiden makeiden leivonnassa.




Saimme ystäviltä lainaksi juhlateltan, joka pystytettiin pihalle. Halusimme sen mahdollisimman lähelle rantaa, ihan vaan maisemien vuoksi. Harmillisesti päivä oli todella tuulinen, vaikkakin aurinkoinen ja sateeton, ja jouduimme sulkemaan yhden teltan seinistä. Seinä blokkasi tuulta, mutta harmillisesti myös peitti näkyvyyden rantaan.

Herkut pistimme tarjolle navettabaariin. Tämä ihan siitäkin syystä, että siellä on kuumillakin keleillä aina viileää, jolloin ei tarvinnut niin kovin stressata tarjottavien säilyvyyden puolesta. Mieheni rakensi sinne pitkän pöydän tarjottavia varten. Olin alkuun sitä mieltä, että pöytä oli kolmemetrisenä ihan liian pitkä. Mutta kas kun saatiin tarjottavat paikoilleen niin sehän meinasikin olla liian lyhyt. Hups... 😁Juomat oli laitettava erikseen juomapöytään tarjolle. 





Kutsuttuja oli noin 40 henkilöä (osa lapsia) ja melkeinpä kaikki tarjottavat menivät. Huikea menekki, mutta en usko että ketään jäi mitään tarjottavia vaille vaan kaikki saivat aika lailla maistaa kaikkea. Ainoastaan jauhelihapiirakka meni kokonaan ja taas kinkkupiirakkaa jäi jonkin verran, eli seuraaviin kemuihin tiedän jättää kinkkupiirakan tekemättä ja tehdä sen tilalle jauhelihapiirakkaa.

Tässä nimiäisten menu kokonaisuudessaan:
🅐 Jauhelihapiirakka (täytteenä vain jauheliha-tomaatti-fetajuusto)
🅐 Kinkkupiirakka
🅐 Lohipiirakka
🅐 Porkkanakakku
🅐 Raparperi-kinuskikakku
🅐 Sitruunajuustokakku
🅐 Suklaakakku
🅐 Munaton, maidoton, gluteeniton & soijaton "marenkikakku"
🅐 Unelmatorttu
🅐 Korvapuustit
🅐 Raparperipiirakka
🅐 Lusikkaleivät
🅐 Sydänpiparit
🅐 Herkkutarjotin

Meillä oli astioina perinteisesti meidän tyyliin ihan vaan kertakäyttöastiat. Ja koska saatiin vielä itse valita teema, niin kyllähän se oli meri-ja kalastusaiheinen. 😁 



Ja neiti sai niiiiin ihania lahjoja ison kasan - isot kiitokset kaikille! ❤ Tässä kuvattuna suurin osa niistä (muutamat vaatteet, yksi valokuvakehys & Muumi-vauvakirja puuttuu).


 

Lisäksi tuli rahaa ja sitä törsättiinkin jo hänen leikkimattoon. Onneksi puhuin ystävälle leikkimattotarpeesta ja sain ostettua häneltä sen käytettynä, taas silkkaa säästöä ja win-win -tilanne molemmille.

Aika väsyneitä oltiin koko porukka bileiden jälkeen. Todettiin heti että synttärit tullaan tulevaisuudessa viettämään pienemmällä porukalla. Tai varmastikin sama porukka kutsuttujen joukossa, mutta pitää vaan jakaa juhlaporukkaa vähän pienempiin eriin. Näin ehtisi itsekin paremmin jutella vieraiden kanssa, eikä vaan häärätä tarjottavien parissa.


Ja jos vielä joskus juhlitaan näin (meidän mittakaavassa) isosti, niin saa joku muu hoitaa sekä tarjottavat että tarjoilun, jolloin itse pääsee vähemmällä stressillä ja ehtii nauttimaan itse juhlistakin. Seuraavaksi taitaa olla vuorossa mun 40vee pirskeet ellei sit juhlita ensi vuonna 10vee hääpäivää uusinta hääbileiden muodossa. 😁

Ja se päivän tärkein - neidistä tuli 💗 Aada💗

perjantai 17. kesäkuuta 2022

Vauvan lonkkaluksaatio

 Mietin pitkään, että kirjoitanko edes tästä aiheesta omaa postausta, mutta koska tästä asiasta on niin vähän mitään käytännön tietoa internetin syövereissä niin päätin asiaan tarttua. Ihan jo senkin takia, että jos joku vaikka saisi tästä vertaistukea.

Meidän tytöllä todettiin jo synnärin lääkärintarkastuksessa löysä lonkka. Eli vasemman lonkan sai "vääntämällä" pois paikoiltaan. Oikea lonkka pysyikin nätisti paikallaan. Lonkkaluksaatio todetaan Suomessa noin yhdellä tuhannesta syntyvästä lapsesta ja yleisimmin juurikin tytöillä. Se on myös monesti perinnöllistä ja yleistä perätilavauvoilla. Meillä ei kuitenkaan kyseessä ollut kumpikaan näistä, vaan todennäköisesti ahtaat tilat vatsassa aiheuttivat kyseisen kehityshäiriön.


 

Aloitimme jo synnärillä hoitona niin sanotun tuplavaippahoidon eli pidimme kahta vaippaa päällekkäin, jolloin jalat olivat pakotetusti sammakkoasennossa. Siinä asennossa lonkka on aina oikealla paikallaan, eli reisiluunpää on lonkkamaljassa. Näin varmistetaan se, että lonkkamaljan kehittyessä se reisiluunpää on varmasti oikealla paikalla eikä pääse kehittymään väärään asentoon.

Saimme kotiuduttuamme todella nopeasti ajan lonkkapolille erikoislääkärin vastaanotolle, jossa todettiin sama mikä jo synnärillä eli että tyttärellämme on lonkkaluksaatio. Puolentoistaviikon tuplavaippahoito ei ollut jykevöittänyt lonkkamaljaa eli oli ryhdyttävä "järeämpiin" hoitokeinoihin. Hoidoksi saimme Pavlikin valjaat (kts. kuvat). Ohjeistus oli, että valjaita oli pidettävä 23 tuntia vuorokaudessa. Käytännössä tarkoitti sitä, että vaipanvaihtojen ja pesujen ajaksi saimme ottaa valjaat pois, muuten ne olivat koko ajan päällä. Jos meillä siihen saakka oli ollut tyytyväinen pikkuneiti, niin valjaiden saannin jälkeen alkoi parin päivän itkukonsertti. Tästä kyllä varoitettiin jo lonkkapolilla. Hän oli kuitenkin tähän saakka saanut potkia jalkojaan vapaasti ja yhtäkkiä niiden liikettä rajoitettiin aika rajusti valjaiden avulla. Onneksi parin päivän jälkeen pahin itkuisuus katosi, vaikka välillä saikin aikamoisia raivareita huomatessaan vaipan vaihdon jälkeen, että jalat tilkittiin taas valjaisiin.


 

Kolmen viikon päästä valjashoidon aloituksesta menimme taas kontrollikäynnille lonkkapolille, jossa todettiin että edistystä lonkkamaljan kehityksessä ei ollut tapahtunut. Tämä oli meille kova pettymys. Olimme jotenkin niin asennoituneet siihen, että lonkka on jo ok ja saamme valjaat kokonaan pois. Sen sijaan valjashoidon tilalla aloitettiinkin lastahoito. Hänelle laitettiin Von Rosen lasta (kts. kuvat). Lastahoito on yleensä 24/7 tapahtuva hoitomuoto, eli lastaa ei hoidon aikana oteta pois. Tämä oli meille vanhemmille ihan hirveä järkytys siinä tilanteessa. Nähdä oma pieni vauva siinä jäätävässä häkkyrässä tilkittynä yhteen ja samaan asentoon. Emme saisi kylvettää häntä kolmeen viikkoon ja häkkyrän takia piti miettiä mitä vaatteita saisimme hänelle mahtumaan jne. 

Ja meidän oman sisäisen katastrofin lisäksi tuli taas parin päivän itkuisuus, kun taas rajoitettiin tytön liikeratoja, tällä kertaa vielä rajummin. Lääkärin vastaanotolta emme juuri ohjeita saaneet vauvanhoitoon lastan kanssa, toivotettiin vaan tsempit ja yrittäkää pärjätä. Siinä kohtaa kun sinulla on se kuukauden ikäinen vauva ja kaikki on muutenkin uutta ja ihmeellistä, ja sit hänet pistetään sellaiseen lastaan niin hetken oli oma mieli vähän solmussa. Lasta aiheutti kuitenkin omat haasteensa juurikin vaipanvaihtoon ja pukeutumiseen.

Yritin etsiä netistä tietoa ja sieltä keskustelupalstoja tonkimalla sainkin parhaat vinkit esim. vaipanvaihtoon lastan kanssa. Vaippa kun pitää ujuttaa aina lastan alle. Jatkossa siis jos joku lonkkaluksaatiovauvan vanhempi eksyy tätä postausta lukemaan, niin minuun saa aina ottaa yhteyttä jos kaipaa hoitovinkkejä lastan kanssa tai ihan vaan henkistä tukea. Itseäni lohdutti kovasti tämä jostakin keskustelupalstalta löytynyt teksti:

"Ei kannata pitäytyä menneessä ja ajatella sitä mitä menetit (pehmoisen paketin) ja miten asioiden pitäisi olla tai asiat olisivat voineet olla. Nyt tilanne on tämä ja näillä eväillä eteenpäin, tyttö paranee ja päivä päivältä lähenee se päivä kun lastan saa pois. Tsemppiä, kyllä se siitä! Nyt varmaan tuntuu ylitsepääsemättömältä se asia, mutta laske irti menneestä ja jossittelusta, katse eteenpäin."

Tyttömme tottui lastaan nopeasti ja huomasimme pian, että hän on tämän lastan kanssa paljon tyytyväisempi mitä niiden valjaiden kanssa. Valjaiden kanssa hän oli pieni ja pirun kiukkuinen tyttö. Nyt hänestä kuoriutuikin perustyytyväinen lapsi, joka oli oikeinkin aurinkoinen kun vaan vatsa oli täysi ja vaippa kuiva.

Menimme taas kolmen viikon päästä kontrollikäynnille ja tällä kertaa lonkka myös ultrattiin. Kehitystä oli tapahtunut jo, mutta vielä oli lonkkamalja hieman epäkypsä. Selvää oli siis se, että hoitoa on jatkettava, tavalla tai toisella, mutta valitsimme itse heti tämän lastahoidon jatkuvuuden. Emme halunneet enää sitä valjaiden kanssa lähes koko ajan kiukkuista tyttöä takaisin. Saimme uuden kontrolliajan taas kolmen viikon päähän ja se kontrolliaika on jo ensi viikolla. Nyt jännäämme että miten käy. Itse olen henkisesti varautunut siihen, että lastahoito jatkuu edelleen. Seuraava ultrausaika on heinäkuun puolessa välissä, joten veikkaan että ainakin sinne saakka lastahoitoa jatketaan.


 

Itse olemme jo niin tottuneet tähän ja hoitotoimenpiteet menevät rutiinilla, että sitä on jopa unohtanut koko lonkkaluksaation. Tuntuu että tämä asia on muille isompi asia kuin meille. Olen aina inhonnut säälimistä ja nyt huomaan että sääliminen ja asian voivottelu saavat vielä enemmän niskakarvani pystyyn - lapsemme ei kaipaa sääliä vaan ennemminkin tsemppausta. Onneksi suurin osa sukulaisista ja ystävistä on suhtautunut asiaan niin, että hyvä kun asia hoidetaan nyt vauvana kuntoon ja kyllä se lonkka siitä tulee äkkiä priimaksi. Monella on myös löytynyt lähipiiristä joku lonkkaluksaatiovauva, jolla lonkat on saatu näillä keinoin hyvään kondikseen.Itse olen nyt lastensairaalassa rampatessa nähnyt jo niin monta letkuihin kytkettyä lasta, että olen niin onnellinen ja kiitollinen tuosta meidän terveestä ja reippaasta tytöstä, jonka lonkka nyt pistetään kuosiin. ❤🙏

Mielellään kuulen muidenkin lonkkaluksaatiovauvojen/-lasten hoitokokemuksista! 😊

Oikein mukavaa kesäistä viikonloppua - pidetään huolta toisistamme! 💛

keskiviikko 15. kesäkuuta 2022

Tänä kesänä... 🌸

Nimiäisistä selvitty. ❤ Palaan niihin vielä ihan omassa postauksessaan. 

Kello neljän aamukahvi -blogin Anna oli tehnyt tosi kivan postauksen kesän "to-do -jutuista" ja aion ottaa kopin samasta aiheesta. 


Viime kesänäkin tein samanmoisen listauksen ja yksikään niistä ei tainnut toteutua. 😂 Mutta ihan superkiva kesä oli siitä huolimatta. Muistaakseni listalla oli ainakin pyöräilyä jossain kaupungissa jossa ei ennen olla pyöräilty sekä yksi saarireissu uuteen paikkaan omalla veneellä. Tänä kesänäkin nämä taitavat jäädä väliin, koska tuo neiti on vielä turhan pieni niihin juttuihin. Ehkä sit ensi kesänä. Mutta mitä siis toivoisin kesältä 2022: 

🌸 piknik-risteily koko perheen kera (ja siellä hyvää ruokaa) >> tämä reissu on jo varattuna heinäkuun lopulle

🌸 kävelyä Turun jokirannassa

🌸 pizzat Kustavin Spaunassa 

🌸 pikkuneidin eka venereissu (todennäköisesti ihan kotivesillä)

🌸 ehkä jos kalaan pääsisin edes kerran tänä kesänä

🌸 saisin juoda pullollisen hyvää kuohuviiniä

🌸 brunssi mun vanhempien kanssa (tämä on pitänyt toteuttaa jo yli vuosi sitten, ehkä olisi jo aika)

🌸 jätskille kummilasten kanssa

🌸 käynti Somerniemen kesätorilla

Palataan syksyllä että toteutuiko yksikään näistä! 😁

 

Minkälaisia haaveita sulla on tälle kesälle? 🌞

keskiviikko 8. kesäkuuta 2022

Sokeriton vispipuuro (ja bloggaaja ikääntyy)


Tein hieman inventaariota pakastimeen ja siellähän oli vielä iso rasiallinen punaviinimarjoja. En ole tainnut niitä koko syksyn ja talven aikana käyttää yhtään mihinkään 🙈 ja nyt iski vimma, että pakastimesta on saatava kaikki viime vuotiset marjat pois. Muutaman kuukauden päästä meidän pikkuneitikin saa jo ruveta syömään kiinteitä ruokia, joten pakastimeen tarvitaan tilaa hänen soseilleen.

Ensin ajattelin, että olisin nimiäisiin tehnyt niistä kakun. Joku kinuski-punaherukkakakku oli mielessä. Tai saatan sen vieläkin toteuttaa, koska punaherukoita jäi juurikin yhden kakun verran vielä pakastimeen. Mutta tällä kertaa päädyin tekemään vispipuuroa. Viime kerrasta onkin jo tovi aikaa, tai siis koskaan en ole vispipuuroa itse tainnut tehdä, mutta sen syömisestä on jo pitkä aika. Päädyin tekemään puuron ilman lisättyä sokeria (jos hunajaa ei lasketa). Koska en enää muista miltä ihan sen aidon ja oikean sokerisen vispipuuron kuuluu maistua, niin minusta tämä oli oikeinkin hyvää. Etenkin kun lisäsi valmiin puuron päälle vielä tuoreita mansikoita makeutta tuomaan. 🍓

Sokeriton vispipuuro


1 litra vettä
3 dl punaherukoita
1 dl tuoreita mansikoita
1½ dl mannasuurimoita
½ tl suolaa
1 banaani
n. 1 rkl hunajaa

Mittaa kattilaan vesi, suola ja punaherukat. Kuumenna ja anna kiehua muutama minuutti. Lisää joukkoon tuoreet paloitellut mansikat sekä hunaja ja anna vielä hetki kiehua välillä sekoitellen, noin 5 minuuttia.
Anna puuron jäähtyä kunnolla.
Lisää puuron joukkoon paloiteltu (tai mielellään soseutettu) banaani ja vatkaa puuro kuohkeaksi.
Tarjoile esimerkiksi kylmän maidon ja tuoreiden mansikoiden kanssa.


Minulla on tänään juhlapäivä, kun mittariin tulee taas yksi vuosi lisää. 😎 Maailman paras synttärilahja saapuikin jo pari kuukautta sitten, vähän etuajassa. ❤ Vaikka lahjan toimitustapa oli vähän rankka, niin oli se kyllä kaiken sen arvoinen. 

Ostin viime vuonna toukokuussa sellaisen viiden vuoden päiväkirjan. Viime vuonna tähän aikaan, olin kirjoittanut ylös tunteita siitä, kuinka ensimmäistä kertaa elämässäni koin ikäkriisiä. Ja tämä johtui vain ja ainoastaan siitä, että olimme päättäneet antaa luonnon hoitaa sen, että tuleeko meistä vanhempia vai ei. Ja koska tiedän, että olin jo parhaimman "lisääntymisiän" ylittänyt, niin kyllähän sitä väkisinkin sit alkoi jännittämään että tuliko päätös tehtyä liian myöhään. Mutta onneksi ei. 🙏 Nyt tuntuu hassulta ajatella että me ei oltais tuota pientä ihanuutta elämäämme haluttu.... 😭💖 


Jotenkin on fiilis että asiat meni juuri niinkuin niiden pitikin mennä ❤

maanantai 6. kesäkuuta 2022

Lohileivät mausteisilla mummonkurkuilla


 Kävimme koko sakki viime viikolla Turussa (palaan käyntisyyhyn vielä myöhemmin omassa postauksessa) ja samalla oli hyvä käydä myös kalakaupassa. Siltä vierailulta käteen jäi vähän savulohta, yksi kokonainen kirjolohi sekä yksi kirjolohi filee. Tästä fileestä teimme graavia. Ja samaan aikaan kun lohi oli graavaantumassa, tuli postista Yhteishyvän lehti, jonka ruokaliitteessä oli niin herkullisen näköisiä lohileipiä, että niitä oli pakko heti testata. Yleensä meillä graavilohen kanssa on ihan simppelisti tarjolla ruisleipää, voita, pieneksi silputtua sipulia (yleensä punasipulia) sekä tilliä ja sitruunaviipaleita. Niinpä olin hieman kriittinen näiden leipien suhteen. Mutta kyllä nyt (jälleen kerran) epäilykseni olivat turhia. Näissä oli maut niin hyvässä harmoniassa keskenään, että taidan jatkossakin aina välillä tarjoilla graavilohileivät tähän tyyliin. 

Ja tämä mummonkurkkuohje jää todellakin käyttöön. Ai että kun näitä laittaisi hamppareiden tai hodareiden väliin... 😋 Tein mummonkurkut muuten ohjeen mukaan, mutta laitoin riisiviinietikka hieman vähemmän. Alkuperäisen ohjeen löydät 👉 täältä

Lohileivät mausteisilla mummonkurkuilla


ruisleipää
ruohosipuli-tuorejuustoa
sitruunamehua
graavilohiviipaleita

Mausteiset mummonkurkut:
½ kurkkua
1 varhaissipuli varsineen
1 pieni valkosipulinkynsi
2 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl seesaminsiemeniä
½ tl chilihiutaleita
1/4 tl suolaa

Huuhtele ja viipaloi kurkku. Huuhtele ja hienonna sipuli. Kuori ja raasta valkosipuli. Laita kaikki kurkkujen ainekset kannelliseen rasiaan. Ravistele ja anna maustua jääkaapissa 10 minuuttia.
Levitä leiville tuorejuustoa ja purista päälle hieman sitruunamehua. Asettele lohi leiville. Valuta liemi kurkuista ja viimeistele leivät kurkkuviipaleilla.
 

Pikkuneitimme on aikamoinen aamuvirkku (herätys normaalisti klo 04-06 välillä). Tykkään aikaisista aamuista, toki välillä huonojen yöunien jälkeen on vähän zombie olo aamulla. Mutta etenkin näin kesällä on ihana herätä aikaisin ja mennä pihalle katsomaan kun luonto alkaa heräillä uuteen päivään. 


 

Sunnuntaiaamu oli niin kaunis ja tyyni, että kun sain pikkuneidin vaunuihin aamun ekoille päikkäreille, niin täytin termarin kahvilla ja tein eväsleivät valmiiksi ja menimme saunamökin terassille nauttimaan aamupalaa. Ja siinä menikin tunti jos toinenkin nauttiessa kauniista aamusta. 


Myös Viski ja Pimu tulivat nautiskelemaan. ❤



Ja nämä leivät maistuivat hyvältä myös rieslingin kanssa nautittuna. Ja tietokoneelta tuli tietenkin tämän hetken lempparisarjani The Harlins. 😁 Oletteko katsoneet kyseistä sarjaa? Mun mielestä he ovat niin symppispari, että ohjelmaa on kiva seurata. Toivon että sille saataisiin jatkoakin.  

Tämä onkin tyttömme nimiäisviikko. Hommia siis riittää vaikka muille jakaa. 😬 No, on niitä kyllä jaettukin! Saan apuja muun muassa leipomusten kanssa! ❤ Mutta vielä pitäisi tehdä se tärkein eli päättää tytön nimi.... Etunimi meillä on jo mietittynä, mutta koska nimi on niin lyhyt, niin on melkeinpä pakko saada joku toinen nimikin hänelle. On meillä onneksi vielä sunnuntaihin saakka aikaa päättää asiasta. Kerron sit nimiäisten jälkeen tarkemmin tarinan nimen takaa.

Mukavaa kesäistä viikkoa kaikille! 🌞

lauantai 4. kesäkuuta 2022

Suussasulavaa valkosipulimajoa broilerin, perunan ja uunikasvisten kanssa


 Kirjaillaanpas tänne blogin puolelle välillä herkkujen sijaan ihan kunnon ruokaakin. Nyt kun ei jaksa ihan koko ajan olla kaupassa ramppaamassa, tulee tehtyä ruokaa hyvin pitkälti aina niistä aineksista mitä kotoa löytyy. Osa viikon ruuista tehdään ihan suunnitellun ruokalistan mukaisesti, mutta osa valmistuu yleensä ihan sen mukaan mitä kaapeista löytyy ja mitä tekee mieli. Tämäkin ruoka oli sellainen, että saatiin yhdellä päivällä siirrettyä kauppareissua, kun pakastimesta sattuikin löytymään kanaa, jääkapissa oli perunoita sekä muista ruuista ylijääneitä kasviksia. Ainoastaan majoneesi oli loppunut (koska tämän tyyppisen ruuan kanssa on oltava joko majoneesia tai jokin jogurttinen kastike), mutta hätähän ei ollut tämän näköinen. Muistin että Hella ja houkutus -blogissa on ollut ohje äärimmäisen helppoon valkosipulimajoon ja nyt oli paikka testata sitä. Tämä oli ihan TÖRKEÄN hyvää! Tosin mulla lopputulos oli enemmänkin valkosipulivaahtoa kuin majoneesia, mutta maku ylitti sen että en saanut koostumusta onnistumaan. Osaako joku sanoa missä meni vikaan? Tämä taisi oli eka kerta kun itse kokeilin tehdä majoneesia... Mutta tämä kerta ei kyllä jäänyt viimeiseksi. Voitti valmismajot ihan sata-nolla.

 Helppo valkosipulimajoneesi


2 valkosipulinkynttä
1 kananmuna
2 tl sinappia
½ sitruunan mehu
ripaus suolaa
ripaus valkopippuria
2 dl rypsiöljyä

Hienonna valkosipulit ja laita ne kapeaan kannuun. Mittaa kannuun myös muut ainekset. Laita sauvasekoitin kannun pohjalle, terä pohjassa kiinni. Käynnistä sekoitin ja nosta sitä vähitellen kohti pintaa. Ja hokkupokkus, majoneesi on valmista.


Tämä on niin äärimmäisen näppärä tapa paistaa broiskut ja perunat ja kasvikset samalla kertaa uunissa. 

Kasvisten joukossa on suippopaprikaa, sipulia ja kesäkurpitsaa. Maustettu oliiviöljyllä, ripauksella suolaa ja kuivatuilla yrteillä. 


 

Perunat on ihan vaan viipaloitu kuorineen päivineen ja maustettu oliiviöljyllä, suolalla sekä paprikamausteella. 

Koko setti oli uunissa 180 asteessa (kiertoilma) noin 30 minuuttia. 


 Meidän pikkuneiti on jo lyhyen elämänsä aikana ollut kaksissa hautajaisissa. 😔 Tänään oli mukavaa tekemistä koko perheelle, kun pääsimme pitkästä aikaa YO-juhliin. Pääsi pikkuneitikin välillä juhlimaan vähän iloisemmissa merkeissä. 🎉

Onnea hirmuisesti kaikille ylioppilaille ja ammattiin valmistuneille! ❤

torstai 2. kesäkuuta 2022

Herkkulautanen


 Meillä oli sovittuna treffit hyvien ystävien (eli Pirkkojen 🐞) kanssa ja minun tehtäväni treffeille oli valmistaa jotakin makeaa. Nyt olisi ollut hyvä syy leipoa joku kiva kakku, mutta kas kummaa kun leivontainspis oli kateissa eikä sitä voi oikein pakottaakaan esiin. Siispä mentiin tällä kertaa sieltä mistä aita on matalin ja kokosin vain makean herkkulautasen. Ja tämä olikin hyvä idea, sillä mukana oli tällä kertaa myös Pikku-Pirkot (eli tyttöpuolinen jälkikasvu) ja tällainen herkkulautanen teki paljon paremmin kauppansa kuin uskon että yksikään kakku olisi tehnyt. 

Herkkulautanen sisälsi:
-mansikoita
-minidonitseja
-Susu-paloja
-keksejä
-irtokarkkeja


Herkkulautasen idea on mielummin överit kuin vajarit ja asettelussa sikinsokin kasaaminen paras ratkaisu. 

Ajattelin että tekisin myös tällaisen tytön nimiäisiin, koska lapsivieraita on aika paljon kutsuttujen joukossa. 


Me pirkot kokoonnuimme taas ystävän kuolinpäivän kunniaksi. Kippisteltiin elämälle. 

 Viime vuonna juhlistimme vappua keskenämme ja sitä edellisvuonna kippistelimme suolla. Ihana perinne josta haluamme pitää kiinni.

Heiskalle rakkaat terkut sinne jonnekin! ❤ IKÄVÄ sua!