Sokeriton vispipuuro (ja bloggaaja ikääntyy)

Tein hieman inventaariota pakastimeen ja siellähän oli vielä iso rasiallinen punaviinimarjoja. En ole tainnut niitä koko syksyn ja talven aikana käyttää yhtään mihinkään 🙈 ja nyt iski vimma, että pakastimesta on saatava kaikki viime vuotiset marjat pois. Muutaman kuukauden päästä meidän pikkuneitikin saa jo ruveta syömään kiinteitä ruokia, joten pakastimeen tarvitaan tilaa hänen soseilleen.

Ensin ajattelin, että olisin nimiäisiin tehnyt niistä kakun. Joku kinuski-punaherukkakakku oli mielessä. Tai saatan sen vieläkin toteuttaa, koska punaherukoita jäi juurikin yhden kakun verran vielä pakastimeen. Mutta tällä kertaa päädyin tekemään vispipuuroa. Viime kerrasta onkin jo tovi aikaa, tai siis koskaan en ole vispipuuroa itse tainnut tehdä, mutta sen syömisestä on jo pitkä aika. Päädyin tekemään puuron ilman lisättyä sokeria (jos hunajaa ei lasketa). Koska en enää muista miltä ihan sen aidon ja oikean sokerisen vispipuuron kuuluu maistua, niin minusta tämä oli oikeinkin hyvää. Etenkin kun lisäsi valmiin puuron päälle vielä tuoreita mansikoita makeutta tuomaan. 🍓

Sokeriton vispipuuro

1 litra vettä
3 dl punaherukoita
1 dl tuoreita mansikoita
1½ dl mannasuurimoita
½ tl suolaa
1 banaani
n. 1 rkl hunajaa

Mittaa kattilaan vesi, suola ja punaherukat. Kuumenna ja anna kiehua muutama minuutti. Lisää joukkoon tuoreet paloitellut mansikat sekä hunaja ja anna vielä hetki kiehua välillä sekoitellen, noin 5 minuuttia.
Anna puuron jäähtyä kunnolla.
Lisää puuron joukkoon paloiteltu (tai mielellään soseutettu) banaani ja vatkaa puuro kuohkeaksi.
Tarjoile esimerkiksi kylmän maidon ja tuoreiden mansikoiden kanssa.

Minulla on tänään juhlapäivä, kun mittariin tulee taas yksi vuosi lisää. 😎 Maailman paras synttärilahja saapuikin jo pari kuukautta sitten, vähän etuajassa. ❤ Vaikka lahjan toimitustapa oli vähän rankka, niin oli se kyllä kaiken sen arvoinen. 

Ostin viime vuonna toukokuussa sellaisen viiden vuoden päiväkirjan. Viime vuonna tähän aikaan, olin kirjoittanut ylös tunteita siitä, kuinka ensimmäistä kertaa elämässäni koin ikäkriisiä. Ja tämä johtui vain ja ainoastaan siitä, että olimme päättäneet antaa luonnon hoitaa sen, että tuleeko meistä vanhempia vai ei. Ja koska tiedän, että olin jo parhaimman "lisääntymisiän" ylittänyt, niin kyllähän sitä väkisinkin sit alkoi jännittämään että tuliko päätös tehtyä liian myöhään. Mutta onneksi ei. 🙏 Nyt tuntuu hassulta ajatella että me ei oltais tuota pientä ihanuutta elämäämme haluttu.... 😭💖 

Jotenkin on fiilis että asiat meni juuri niinkuin niiden pitikin mennä ❤