Keitto paahdetuista kasviksista (& asiaa Viskin kynsienleikkuusta)

Kasvispäivä kerran viikossa pitää....öö...en tiedä mitä se tekee, mutta itse saan siitä ainakin pirun hyvän mielen. Isäntähän ei näihin hömpötyksiin lähde mukaan, mutta se syököön sitten jotain tylsää peruna-jauhelihalootaa aina näinä mun kasvispäivinä. 

Olin niin iloinen, kun tekemäni myskikurpitsakeitto oli mukavan ruokaisaa. Ja niin oli tämäkin keitto. Kerrankin kasviskeittoja, jotka pitävät nälän pikkasen pidempään poissa. Ja keiton päälle kunnon lusikalliset turkkilaista jogurttia, niin ei ainakaan tule rasvavajetta. Sillä sehän olisi paha juttu se.... ☻
Resepti on Yhteishyvän.

Paahdettu kasviskeitto

500 g bataattia
1 sipuli
2 isoa tomaattia
1-2 rkl öljyä
5 dl kasvislientä
1 tl suolaa
1 tl juustokuminaa
0,2 tl pippuria

Lisäksi:
kermaviiliä/maustamatonta jogurttia/turkkilaista jogurttia

Kuori ja paloittele bataatti. Lohko tomaatit ja sipuli. Kuori valkosipulinkynnet. Pane kasvikset uunivuokaan, valuta päälle öljyä. Paahda kasviksia 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Soseuta kasvikset sileäksi, lisää kasvisliemi ja mausteet. Kuumenna keitto ja ohenna tarvittaessa vedellä. Ripottele pinnalle siemeniä ja tarjoa keitto kermaviilin/jogurtin kanssa.

Ja leivo keiton seuraksi näitä ihania, härkäpapusämpylöitä, nam!! 

Vähänkö olen ylpeä tuosta meidän koiruudesta. Jos Jimi oli superhelppo tapaus, niin Viski on kyllä koetellut sitten senkin edestä. Yksi esimerkki on kynsien leikkaus. Ei Jimikään siitä tykännyt, mutta antoi tehdä hyvin. Viski taas ei ole voinut sietää koko hommaa. Pentuna antoi hyvin leikata, mutta kun kerran leikattiin liikaa, niin homma oli sitten siinä. Ja aloitimme kaiken alusta. Aluksi ihan vaan koskettiin saksilla kynsiin, mutta ei leikattu. Siitä sitten pikkuhiljaa yksi kynsi per päivä. Ja nyt ollaan jo siinä pisteessä, että kynnet saa leikata ja ne saa vielä muotoillakin! :) Ei siihen sit mennytkään kuin 1,5-vuotta. Mutta kylläpä tulee pienestä asiasta iloiseksi! ♥

..katsokaa tuota Viskin ilmettä! :D Ei se tätä hommaa vieläkään rakasta, mutta pystyypähän sietämään.
Monet ihmiset antoivat näitä pirun hyviä vinkkejä, kuten että koiran vaan pitää alistua siihen kynsien leikkaamiseen ja omistajan tehtävä on vaan väkipakolla leikata. Blaah.... jos lapsi pelkää pimeää, niin laitetaanko se pimeään huoneeseen ja annetaan olla siellä niin kauan että se ei enää sitä pimeää pelkää? Tai jos se lapsi edelleenkin pelkää, niin teillä on selvä johtajuusongelma!!
 Jos olisimme väkipakolla leikanneet, niin voin sanoa, että ei olisi päätä eikä käsiä enää minulla eikä tuolla isännällä. Tiukassa elävät vieläkin jotkut vanhat uskomukset koiran pakottamisesta erinäisiin juttuihin. Yleensä aina vaihdan siihen koiran tilalle sanan lapsi ja ihmetellään sitten, että olikohan se sittenkään niin kovin viisas ajatus.... ☻