Ja palataanpa taas hetkeksi ajassa vähän taaksepäin. Vuonna 2011 syksyn patikkareissumme suuntautui Pudasjärvelle, Syötteen kansallispuistoon. Ihana paikka, ei ole kyllä mitään moitittavaa. Ja patikkareitin varrella ollut Ahmatupa oli ehkä hienoin autiotupa missä ikinä ollaan yövytty. Ja reissukaverina toimivat tälläkin reissulla luottokaveri Heidi ♥ ja paras patikkakaveri ikinä, Jimi ♥
Tältä reissulta ei ole olemassa mitään tarkkaa reissukertomusta. Sen muistan että kivaa oli. Ja sellainen juttu on jäänyt mieleen, että kun tulimme metsästä pois, vuokrasimme kahdeksi yöksi mökin siitä Pikku-Syötteen nurkista. Mökkejä vuokrasivat tosi mukava vanhempi pariskunta. Mökki oli pienen lammen rannalla ja pakkohan sitä oli saunasta uimaan mennä. Ja mitään uikkareita ei matkassa ollut, mutta eihän siellä metsän keskellä nyt kukaan mitään näe. Ja hämärääkin oli olevinaan. Kun mentiin palauttamaan mökin avaimia, mökki-isäntä vaan ihan pokkana totesi, että "uskalsitte mennä uimaankin, kyllä minä näin...." :D :D
Tälle reissulle osui myös yksi oikein kunnon myrskypäivä. Mehän emme sitä itse tuolla metsän keskellä niinkään huomanneet. Aukeille paikoille tultaessa kyllä ihmettelimme harvinaisen kovaa tuulta. Ja kun illalla avasimme kännykät (kirjoittamaton patikointisääntömme: kännykät pysyvät suljettuina vähintäänkin päivän ajan), ihmettelimme kun molemmat olimme saaneet kasan viestejä että ollaanko kunnossa. Myrsky oli oikeasti ollut tosi kova, ja kaatanut juuri tuolla seudulla paljon puustoa.
Ja sekin on aika vahvasti jäänyt mieleen tältä reissulta, että kotimatkalla auton takaluukku hajosi. Tai se ei vaan enää kertakaikkiaan suostunut sulkeutumaan. Emme uskaltaneet kuljettaa kalleinta lastia farmarin takaboxissa, joten koira siirtyi takapenkille ja tavarat menivät takaluukkuun. Ja voitte vaan kuvitella Jimin onnen kun hän pääsi takapenkille nukkumaan ihan pitkin pituuttaan! 😊
Tälle reissulle osui myös yksi oikein kunnon myrskypäivä. Mehän emme sitä itse tuolla metsän keskellä niinkään huomanneet. Aukeille paikoille tultaessa kyllä ihmettelimme harvinaisen kovaa tuulta. Ja kun illalla avasimme kännykät (kirjoittamaton patikointisääntömme: kännykät pysyvät suljettuina vähintäänkin päivän ajan), ihmettelimme kun molemmat olimme saaneet kasan viestejä että ollaanko kunnossa. Myrsky oli oikeasti ollut tosi kova, ja kaatanut juuri tuolla seudulla paljon puustoa.
Ahmatupa. |
"Hallittu" kaaos. Onneksi ei sattunut muita yöpyjiä Ahmatuvalle yhtaikaa.... |
Ja sekin on aika vahvasti jäänyt mieleen tältä reissulta, että kotimatkalla auton takaluukku hajosi. Tai se ei vaan enää kertakaikkiaan suostunut sulkeutumaan. Emme uskaltaneet kuljettaa kalleinta lastia farmarin takaboxissa, joten koira siirtyi takapenkille ja tavarat menivät takaluukkuun. Ja voitte vaan kuvitella Jimin onnen kun hän pääsi takapenkille nukkumaan ihan pitkin pituuttaan! 😊
Syötteen nurkissa on todella paljon myös sellaisia todella kiehtovia päiväretkikohteita. Me taidettiin kiertää niistä lähes kaikki. Ja nykyäänhän tuo Syöte on myös suosittu pyöräilykohde, ei pelkästään siis patikoijille tarkoitettu.
Iso-Syöte |
Kuvista huomaa, että ne on otettu ikivanhalla pokkarikameralla, mutta eipä se niiden arvoa siltikään vähennä.
Ja koska tänä vuonna tämä perinteinen patikkareissu jäi välistä, niin nautitaan nyt eräilystä ja syksystä hetki näiden kuvien avulla! ♥
Hiljainen kansa. |
Tuo kuva kun koirasi Jimi sohvalla niiiiin nauttii elämästään! Kiitos kivasta ja hyvästä blogista :-)
VastaaPoistaVoi ♥ kiitos paljon ihanasta kommentista!!
PoistaJimi kyllä osasi nauttia elämästään!! :) Ja tuo oli hänen tyypillinen nukkuma-asentonsa, etenkin silloin kun oli erittäin väsynyt! :)
Aivan ihania kuvia Jimistä. ♥
VastaaPoistaKiitos Anu ♥
PoistaJimi oli niin ihana koira, että ei siitä oikein saanutkaan kuin ihania kuvia ♥