Lihapullat tomaattikastikkeessa (& tyttäremme nimen tarina)

 Lihapullapastareseptejä löytyy jo iso kasa tästä blogista. Ja syy on ihan se, että lihapullapastasta on tullut yksi mun lemppariruuista. Jotain pientä ainesosaa muuttamalla ruokaan saa uutta twistiä ja niin ei tarvitse joka kerta syödä ihan samanlaisia lihapullia tai samanlaista kastiketta. Tämä resepti oli kyllä ihan huikea, muistaakseni olen ohjeen leikannut talteen jostain vanhasta Maku-lehdestä (voin joskus blogissakin esitellä mun itse rakentamaani reseptikirjasta, johon olin tämänkin reseptin leikannut ja liimannut talteen). 

Ja vitsit miten hyvältä pasta maistuikaan uusista synttärilahjaksi saamistani pastalautasista. 😋😍 

Valmistin ohjeen heti tuplana, eli jos haluat myös tehdä heti isomman satsin, niin tuplaa reseptin ainekset.

Lihapullat tomaattikastikkeessa

500 g nauta-sikajauhelihaa
½ dl pankojauhoja
1 dl vettä (tai halutessasi lihalientä)
1 kananmuna
3 rkl parmesaaniraastetta
1 valkosipulinkynsi murskattuna
3 rkl tuoretta persiljaa silputtuna
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl suolaa
½ tl mustapippurirouhetta

Kastike:
1 sipuli
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl tomaattipyrettä
1 tlk (400 g) säilyketomaatteja
½ dl vettä
½ tl kuivattua rosmariinia
½ tl suolaa
½ tl sokeria
½ tl mustapippurirouhetta

Lisäksi:
hieman vehnäjauhoja

Laita vesi (tai lihaliemi kulhoon) ja sekoita joukkoon pankojauhot. Anna turvota hetki.
Lisää muna, parmesaaniraaste ja mausteet. Lisää jauheliha ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Annan taikinan maustua sillä välin kun valmistat kastikkeen.
Silppua sipuli ja kuullota se pehmeäksi öljyssä laakeassa paistokasarissa. Lisää tomaattipyree, kuumenna sekoittaen. Kaada sekaan tomaatit liemineen ja riko niitä hieman kauhalla. Lisää vesi ja mausteet. Anna kastikkeen hautua 15 minuuttia ja kaada se uunivuokaan.
Pyörittele taikinasta isoja lihapullia ja kierittele ne vehnäjauhoissa.
Paista pyöryköihin kaunis pinta öljyssä paistinpannulla. Nosta lihapullat uunivuokaan kastikkeen päälle ja kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Tarjoile pastan kanssa. 

 Edellinen nimiäispostaus oli kilometrin mittainen jo valmiiksi, niin en avannut enää Aada nimen taustoja sen enempää. Mutta palataan siihen vielä hiukan. Kun saimme rakenneultrassa marraskuussa tietää, että meitä siunataan tytöllä, aloimme heti pohtimaan nimiasiaa. Täytyy sanoa, että nimen pohtiminen on erittäin hankalaa. Jotenkin ei vaan tuntunut sopivaa, molempia miellyttävää nimeä löytyvän. Kutsuttiin häntä Irmeliksi, mutta alusta saakka oli selvää että se ei tule hänen oikea nimensä olemaan. Keksimme kuitenkin yhden sopivan nimen ja päätettiin, että jos toista sopivampaa ei tule, niin siitä tulee hänen nimensä. Sairaalaan kuitenkin ilmoitimme tuon Irmeli-nimen, kun sinne piti ranneketta varten joku nimi antaa (hätäkastelupaa emme antaneet). 

Olemme molemmat syntyjään ihan vaaleita ja kummallakaan ei ole tainnut kovin montaa hiusta olla päässä vielä 1-vuotis kuvassakaan. Sen takia molemmilla oli oletus, että lapsemme on vaalea ja lähes kalju syntyessään. Mutta meillehän syntyikin tyttö, jolla oli jo komea ruskea tukka. Tiesin heti, että se miettimämme nimi ei nyt kyllä yhtään vastaa sitä tyyppiä jolle sen suunnittelimme ja torppasinkin sen keksimämme nimen jo heti synnärillä. En vaan tiedä miksi, mutta jotenkin nimi ei vastannut yhtään meille syntynyttä pikkutyyppiä. Ja sit alkoikin armoton nimen miettiminen. 

Minä en tainnut antaa yhtään ehdotusta, mutta miehelleni oli jäänyt mieleen Joulutarinasta nimi Aada. Siinähän Aada-vauvalle kävi vähän huonosti, kun hän hukkui vanhempiensa mukana jäihin. Mieheni totesi heti, että tämä Aada muuttaa tarinan kulun. 😊 Päätimme että alamme häntä kutsua kotona jo Aadaksi ja mikäli nimi alkaa tuntua luontevalta meistä kummastakin, niin jätämme sen kutsumanimen käyttöön. Saimme vahvistuksen, että tämä on juuri se oikea nimi, kun kysyimme (silloin vielä 7-vuotiaalta) kummitytöltämme nimiehdotusta ja sieltä tuli kuin tykinsuusta nimi Aada. 😁

Sit alkoikin mietintä että annetaanko nimiä enemmän kuin tuo yksi. Minulla ei toisia nimiä ole, joten minulta ei myöskään hänelle toista nimeä "periytynyt". Mutta koska tuo etunimi on vain 4-kirjaiminen, tuntui se luontevalta siihen joku toinen nimi kehitellä. Alkoikin armoton sukupuiden tutkiminen, että josko sieltä löytyisi sointuva toinen nimi. Vielä ihan viimeisiin päiviin saakka oltiin hänelle antamassa toiseksi nimeksi minun äidinisänäidin nimeä. Olisin sen nimen halunnut ihan siitäkin syystä, että nimi johti karjalaisiin sukujuuriimme. Mieheni mielestä tämä nimi oli ihan ok, mutta hän silti koko ajan mietti vaihtoehtoista nimeä. Ja nimiäisviikolla hän kuunteli tyttäremme kanssa Youtubesta Leevin biisejä, ja sieltä se toinen nimi sitten löytyikin - biisistä Pohjois-Karjala. Hän huusi olkkarista yhtäkkiä Annelia ja että sopiiko se nimi minulle. Ja kyllähän se sopi, sillä sama nimi löytyi myös äitini ja juuri edesmenneen äidinäitini nimestä. Ja tavallaan saatiin tuon Leevin biisin myötä myös se Karjala säilymään nimen mukana. 😊

Hei se olisi muutaman päivän päästä juhannus. Minkälaisia juhannussuunnitelmia on ilmoilla? Meille tämä on eka juhannus perheenä ja aika pitkälti juhannus(kin) menee tuon neitosen ehdoilla - eli syötä, vaihda vaippa, hetki seurustele ja laita nukkumaan ja aloita sama alusta! 😁 Mutta se on juurikin passeli ohjelma tähän juhannukseen. Jos en koneen ääreen enää ehdi ennen juhannusta, niin varmuudeksi toivottelen kaikille oikein ihanaa, rentouttavaa, hauskaa keskikesän juhlaa! 🌿 Nauttikaa ja pitäkää huolta toisistanne! ❤ 

Se on luvannut taas niin lämmintä juhannusta, että pelottaa miltä hukkumistilastot näyttää juhannuksen jälkeen. Josko kaikki jättäisivät vesille menot väliin jos promilleja on veressä ihan liikaa ja pidetään ne pelastusliivit päällä❗❗❗