Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jäädyke. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jäädyke. Näytä kaikki tekstit

lauantai 10. lokakuuta 2015

Puolukkajäädyke & kolakastike



Nyt tulee oikein hehkutuspostaus ♥ Tää on kirjoitettu vaaleanpunaiset lasit silmillä, toivottavasti tekin osaatte lukea tämän ne samaiset lasit päässä! ;)
Ensinnäkin, ei ole pitkään aikaan ollut näin ihanaa lauantaita. Rauhallinen aamu, lenkki Viskin kanssa, ihana ilma, aamusauna, hyvää ruokaa, ihanaa seuraa! Täydellistä! Suuren suuri kiitos Nonnulan Jonnalle kun sain tulla kylään! ♥ Ihana löytää näin "vanhemmalla iällä" sielunkumppani, ystävä ♥ Joo, tiedän, sydämiä tulee nyt jo ehkä vähän liikaa, mutta kun nyt on vaan niiiiiiin hyvä fiilis!!!


 Ja kaiken lisäks tein ihan mielettömän hyvää puolukkajäädykettä!! Aina kun isäntä on reissussa, on hyvä kokkailla sellaisia juttuja, joista tiedän että hän ei tykkää. Puolukka on yksi isännän inhokeista. Mä sit taas tykkään puolukasta. Tykkään syödä sitä ihan sellaisenaan, mutta mikä parempaa kuin yhdistää hapan marja johonkin supermakeaan. Tuo kolakastike ei maistunut keitettäessä mitenkään kovin hyvältä. Harmittelin jo, että vitsi kun tuli kermat käytettyä kaikki tähän. Ehkä kunnon kinuskikastike olisi ollut parempi. Mutta olin taas niin väärässä; makuparina tämä oli IHAN TÄYDELLINEN!! Joskus vaan onnistuu tekemään jotain niin täydellistä, että on melkein taivaissa kun syö, ja tämä oli nyt just sellaista. Ohje on Valion.

P.S. Muista ottaa jäädyke ajoissa jääkaappiin hieman pehmiämään. Minä en niin tehnyt ja arvaa oliko vaikea leikata umpijäisestä jäädykkeestä palaa pois...?! Muutama palanen lensi lattialle koiran-ja kissankarvojen sekaan. Se niistä siis! ☺ Mutta onneksi tästä riittää yhdelle ihmiselle aika tavalla syömistä.

Puolukkajäädyke


2 dl puolukoita (myös karpalot käy)
3/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 dl luonnonjogurttia
2 dl kuohukermaa

Kolakastike:
2 dl kuohukermaa
1 dl vaaleaa siirappia 
2 tl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria

Hienonna marjat monitoimikoneessa tai sauvasekoitttimella soseeksi. Jos käytät pakastettuja marjoja, hienonna ne puolijäisinä. Sekoita sokerit soseeseen. Lisää luonnonjogurtti sekä lopuksi vaahdotettu kerma. Vuoraa kakku- tai jäädykevuoka kelmulla. Kaada seos vuokaan. Peitä alumiinifoliolla. Pakasta yli yön. 
Mittaa kattilaan kerma, siirappi ja kaakaojauhe. Keitä hiljalleen noin 15 minuuttia välillä sekoittaen, kunnes kastike alkaa seostua hiukan. Nosta kattila levyltä. Lisää vaniljasokeri.
Nosta jäädyke jääkaappiin n. 45 minuuttia ennen tarjoilua, jotta se pehmeää sopivasti. Kumoa lautaselle ja koristele marjoilla. Tarjoa kuuman kolakastikkeen kanssa.


 Pakko vielä tänä "vaaleanpunaisena" päivänä kertoa vähän meidän kissoista. Meillehän on kaksi maatiaiskissaa; Lyyti ja Pimu. Lyyti on 2,5 vuotias ja Pimu on vasta 6 kk. Meillä oli vielä keväällä ihana kissa, Tyyne, mutta hän jäi auton alle ja haikein mielin hänestä jouduimme luopumaan. Lyyti ja Tyyne olivat kuin paita&peppu, aina yhdessä. Lyytille ottikin tosi koville Tyynen poismeno. Ajattelimme (mukamas) hänen parastaan ottaessamme hänelle pikkukisun kaveriksi. Mutta Lyyti olikin asiasta eri mieltä, ja alkoi aikamoinen show. Lyyti sähisi ja murisi pikkuiselle, eikä meinnanut millään uuteen tulokkaaseen tottua. Ja sit alkoi sisälle pissaillu. Etenkin kaikki Viskin pedit yms. saivat merkkauksen. Ja kaikki varmaan tietää, että kissanpissan haju ei ole mistään parhaimmasta päästä... 


 Juttelin asiasta eläinlääkärille ja mietittiin jotakin perusteellista terveystarkastusta Lyytille. Ihan vain sulkeaksemme pois joidenkin perussairauksien olemassaolo. Mutta hän käski ihan ensin kokeilemaan Feliway-haihdutinta. Sen pitäisi jotenkin stimuloida kissan hyvänolon hormoneja (tai mitä feromoneja ovatkaan). Ja se on toiminut, luojan kiitos. Kissat eivät edelleenkään ole mitkään ylimmät ystävykset, mutta Lyyti on lopettanut sisälle pissailun ja välillä heistä jopa saa otettua tälläisiä kuvia, että makoilevat ihan sopuisasti yhdessä ♥ Ehkä ajan kanssa heistä vielä tulee ystävät. Ehkä. Kissojen sielunelämä vaan on aika...noh...sitä on vaikea näin koiraihmisen aina ymmärtää. Mutta ehkä tässä opitaan vuosien mittaan toisiamme tuntemaan paremmin ja paremmin.