Key Lime Pie

Mulle kävi kaupassa pikku moka ja ostin kondensoitua maitoa sen valmiiksi karamellisoidun sijaan ihan sitä tavallista, keittämätöntä. Ja vielä epähuomiossa avasin sen keittämättömän purkin.

No, siitähän tuli uusi kauppareissu, jotta sain bannofeen tehtyä. Ja pulma, että mitä teen yhdellä avatulla purkilla...?! Onneksi "to-do -listalta" löytyi Kotikokista löytynyt Key Lime Pien ohje. Olen ennenkin kyseistä kakkua leiponut, mutta silloin hieman erilaisella ohjeella.

Tämä ohje oli sata kertaa parempi ja jos mahdollista niin vielä helpompi tehdä. Smetana toi piirakkaan ihanan kermaisen ja täyteläisen maun. Jopa meidän isäntä (ei-niin-makean-ystävä) kehui tätä kakkua ja pyysi tekemään toistekin.

Pelkän limen mehun sijaan laitoin puolet limeä ja puolet sitruunaa. Mielestäni tuli aika hyvä kombo. Tämä piirakka menee niin sanotusti JATKOON! 😋

Limettipiiras

Pohja:

200 g Digestive-keksejä

100 g voita

Täyte:

n. 2 dl limen (ja sitruunan) mehua

1 rkl limen kuorta raastettuna

1 prk (395 g) kondensoitua maitoa (keittämätöntä)

400 g smetanaa

Tee ensin pohja: murskaa keksit ja sulata voi. Yhdistä ja painele piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Paista 175 C 10-15 min. Anna jäähtyä.

Vatkaa sekaisin täytteen kaikki ainekset. Kaada pohjan päälle ja paista 175 C noin 10 min, kunnes pinnalle muodostuu pienen pieniä kuplia. Älä anna ruskistua.

Koristele halutessasi kermavaahdolla ja limen siivuilla. Myös marenki sopii päälle.

Tarjoa kylmänä.

Viime viikon sunnuntaina oli perinteinen Forssan Pick-Nick. Ja erittäin harvinaisesti sitä viettiin sateisessa ja erittäin kuraisessa kelissä. Tapahtuma järkätään Pilvenmäen raviradalla ja voitte vaan kuvitella, että kuinka ihanaksi se alusta menee sateella.

Mutta eipä se tunnelmaa latistanut. Harmillisesti emme vaan viettäneet grillaus pick-nickiä ja autoja oli todella paljon vähemmän kuin normaalisti. Mutta hatunnosto harrasteväelle joka ihan rakkaudesta lajiin, saapuu paikalle säässä kuin säässä. Ehkä se hienoin "näyttelykalusto" ei tällä kurakelillä tullut, mutta muutaman ihanan, mahdollisesti "meille kotiutettavan" silti joukosta löysin. Ensi vuonna toivottavasti taas paremmassa kelissä.....

Forssan Picknick 07.08.2016

Toisilla kesäloma perinteisesti päättyy Forssan Pickinickiin (harrasteajoneuvotapahtuma), meillä se loma yleensä alkaa vasta siitä. Niinkuin nytkin. Hyvillä fiiliksillä siis lähdettiin aamupäivällä kohti Forssan ravirataa. Viime vuonna mentiin vähän isommalla kalustolla (2 autoa, 2 pyörää), mutta tänä vuonna mentiin koko sakki Chevellen kyydissä. Hyvä leiri saatiin siitä huolimatta pystyyn, vaikka vähän pienempi alue saatiin meidän haltuun vallattua. (Tosin meidän vierestä, molemmin puolin, kaikkosivat autot heti kun pistettiin grilli tulille.)

Pikkasen oli nuori kuski meillä.... ;)

Ja hienoja autoja oli taas. Kyllä vaan. Jopa ihan haitaksi asti... :D Paljon on sellaisia hienoja autoja, joita on kiva tälläisissä tapahtumissa ihailla, mutta joita en välttämättä itselleni haluaisi. Ja sitten on ne, jotka voisin vaikka kaikki ottaa tähän meidän pihaan. Kuten lähes kaikki Chevellet, Impalat, Rodit, vanhat lava-autot...... ♥ 

Kyllähän niitä on hienoja pelejä ennen aikaan osattu tehdä.

Jotenkin se kamera eksyi niihin autoihin, jotka eniten miellyttivät omaa silmää. Tässä postauksessa on vaan ehkä 20 % päivän aikana ottamistani kuvista, mutta tässä ehkä ne, syystä tai toisesta, eniten omaa silmää miellyttäneet autot (ja mopot).

Yksi hieno rodi jäi kuvaamatta, kun ei menty tarpeeksi aikaisin sitä kuvaamaan. Oli sit jo kerinnyt lähtemään, kun me ehdittiin uudestaan kohdalle. Mutta ehkä sit ensi kesänä. Vähän jäi kyllä harmittamaan...

Tämä tais miellyttää mun silmää kaikista eniten.... ;) ♥

Pickinickin parasta antia hienojen autojen, mahtavan seuran ja hyvän ruuan lisäksi oli Tarun tapaaminen. ♥ On aina kiva tutustua uusiin, saman henkisiin ihmisiin. Nyt tiedän tulla uudestaankin moikkaamaan, jos ja kun jossain autotapahtumassa taas törmätään!! ☺

Ja siis todella yllätys, että sää taas suosi Picknickiä. En muista, että kovinkaan monena vuonna olis satanut. Joskus kun Jimi oli vielä nuori kolli, ja mukana Pickinickissä, niin oli kunnon kurakelit. Muistan että tuskastelin siellä, kun koira oli ihan yltäpäältä ravassa.

Pikkumiehetkin jaksoivat hyvin menossa mukana koko päivän. Mitä nyt nuorimmainen otti välillä pienet päikkärit. Mutta hän katselikin tarkkaan jokaikisen auton. Suurin osa autoista kylläkin oli pikkumiehen mielestä papan autoja. ☺ Todettiin, että kylläpä sillä papalla aika hieno kokoelma niitä autoja sit on, ehkä jos sieltä meille muillekin muutama liikenisi.... :D :D

Ja nyt on taas vuosi aikaa haaveilla ja pohtia ja miettiä,
että millä kalustolla mennään ensi vuoden Pickinickiin...... ☺