sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Moskovan pata

Juhlaruoat alkaa oleen nyt syötynä. Ja hyvä niin, koska pikkuhiljaa olisivat tulleet jo korvista pihalle! :) Tämä Moskovan padan ohje on ollut jo pitkän aikaa tallennettuna "to-do"-listalleni ja eilen oli sitten vihdoinkin sen vuoro. Ohjeen olen löytänyt aikanaan Synkän metsän kokkailut -nimisestä blogista. Kun luin kyseisestä blogista tarinaa tämän reseptin taustalta, minua hymyilytti kuinka miehet ovat innoissaan vaihtaneet herkullisia ruokareseptejä. Eikä jutut kovin väärässä olleet. Meillä nimittäin tämä pata upposi isäntään kuin...no, en nyt keksi mikä mihin, mutta omiin makuhermoihin tämä ei mitään erityisen ihmeellistä ollut. Mutta mitäpä sitä ei näin avioliiton alkutaipaleella tekisi miestään miellyttääkseen! ;)

Moskovan pata


350 g naudan paahtopaistia
2 isoa valkosipulisuolakurkkua kuutioina
3 pientä sipulia
2 rkl hunajaa
2 tl mustapippuria rouhittuna
2 tl cayennepippuria
1 lihaliemikuutio sekoitettuna 4-5 dl:aan vettä
1 rkl vehnäjauhoja
1 purkki smetanaa
n. 150 g sinihomejuustoa murusina, oman maun mukaan

Ruskista lihat pienissä erissä kovassa lämmössä. Ruskista samalla myös sipulit sekä toinen suolakurkku, lisää hunaja ja osa lihaliemestä. Sekoita joukkoon myös mustapippuri ja cayennepippuri. Keitoksen tulee peittyä nesteeseen.
Laita seos uuniin 200 asteeseen, 45-60 minuuttia.
Lisää pieneen vesimäärään sekoitettu vehnäjauho, smetana ja aurajuusto murusina sekä loput suolakurkut ja tarvittaessa lihalientä. Hämmennä hyvin. Laita vielä uuniin 175 asteeseen n. 45 minuutiksi.

Padan voi tarjoilla esim. riisin tai perunoiden kanssa.
Meillä pata nautittiin paistettujen valkosipuliperunoiden ja suolakurkkujen kanssa.

Itse taisin lisäillä tuota lihalientä hieman liian reilulla kädellä, koska jouduin kastiketta ihan aavistuksen verran suurustamaan lopussa vielä tummalla maizenalla. 

Meille muutti maanantaina tälläinen uusi ystävä, Hermanni! <3

Nyt kasvatellaan & hellitään häntä kaikessa rauhassa...

4 kommenttia:

  1. Pata kuulostaa oikein herkulliselta! Syysruokaa parhaimmillaan. Oikein odotan, että säät (ja tupa) viilenisivät sen verran, että saisi ottaa taas Alman, meidän puuhellan, käyttöön ja muhittaa pataruoat siinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on jo muutaman kerran uhmattu lämpimiä säitä ja pistetty valkee leivinuuniin. Sillä seurauksella että koiruus on viettänyt yönsä pihalla, kun sisällä on niin tuskaisen kuuma... Mutta hyvää ruokaa on saatu aikaiseksi! :)

      Poista
  2. Ihana toi Lympyn kuva.. <3 Hermanni on vaan aikast maukas kakku! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Late oli vähän reenaillu kameran käyttöä eilen! :)
      Eikä ihme että tolpassa ei kyltit meinaa pysyä kiinni, kun katit kiipeilee niissä... ;)

      Piti kysyäkin että tuliko hyvä kakku. Siitä on niin kauan aikaa kun viimeksi olen Hermannia hoivannut.

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)