Ristiin rastiin Viaporia

Eilen oli määrä lähteä noutamaan isäntä kotiin Helsingistä ja samaan reissuun olikin hyvä yhdistää käynti Suomenlinnassa. Viime kesänä siellä pikaisesti kävin kummitytön kanssa, mutta kauan on jo haaveissa siintänyt mennä sinne ihan ajan kanssa ja ottaa kamera mukaan. Tälläkin kertaa tuota ajan kanssa menoa hieman haittasi vesisade. Oli odotettava että Forecan lupaama ilta-auringonpaiste alkaa ja sit vasta menoksi kohti Suomenlinnaa. 

Viskille käynti Suomenlinnassa oli ihan ensimmäinen ja niinpä Suomenlinnan lautallakin hän oli ekaa kertaa. Mutta Viskihän on niin tottunut reissaaja, että ei tunnu missään tuollaiset lauttamatkat ja ihmisryysikset.

Tällä kertaa kiersimme Suomenlinnassa Iso Mustasaaren, Kustaanmiekan ja Susisaaren ympäri. Ensi kertaa jäi vielä odottamaan Pikku Mustasaari ja Länsi-Mustasaari.

Suomenlinnassa oli ihanan vehreää. Vanhojen talojen, pienien kujien ja kaiken sen vehreyden keskellä kävellessä ei aina oikein tajunnut edes, että minähän olen nyt Suomessa. Hyvin olisi voinut luulla olevansa jossain Etelä-Euroopan maassa. Mitä nyt ehkä kirpakka ilma välillä muistutti, että Pohjolassa ollaan.... :)

Minulla oli repussa Suomenlinnan opaskirja, jonka olin ihan tätä reissua varten lainannut kirjastosta. Mutta haasteita kirjan lukemiseen matkan aikana aiheutti puuttuvat kädet. Yksi käsi piteli Viskin hihnaa ja toisessa kädessä oli kamera. Mihis sen opaskirjan olisi sit enää saanut! :) Ensi kerralla pitää ottaa reissuun mukaan sellainen kaveri, joka ei marise vaikka kilometrejä kertyy kävellen kymmenen jos toinenkin kymmenen, sekä ystävällisesti jaksaa pitää Viskin talutusremmistä kiinni. Näin saisi itse keskittyä enemmän valokuvaamiseen sekä opiskella vähän samalla paikan historiaa. Ja sitä kautta vierailustakin saisi varmasti vielä enemmän irti.

Kustaanmiekka on kyllä niin upea paikka. On se käsittämätöntä, että kuinka pienestä välistä laivat itsensä luovivat satamaan. Kovalla merenkäynnillä saa varmaan aika tarkkana olla, ettei tule kosketusta Kustaanmiekkaan tai toisella rannalla sijaitsevaan Vallisaareen.

Harmillisesti osa noista Kustaanmiekan "tykkidyyneistä" oli reerattavana, eli sortumisvaaran vuoksi niihin ei ollut asiaa mennä. Niistä vaan on niin kivat näkymät merelle, että harmi sinänsä. Mutta toisaalta hienoa, että Suomenlinnasta pidetään niin hyvää huolta. 

Suomenlinna on ilmeisen suosittu juhlapaikkana, koska törmättiin ainakin kahteen eri juhlaseurueeseen. Ja mikäs sen hienompi miljöö pitää juhlia.

Samaan aikaan Suomenlinnassa vietettiin myös Viaporin Tuoppia eli purjehduskilpailua puuveneillä. Vierasvenesatama oli täynnä toinen toistaan hienompia puupaatteja ja tunnelma rannalla oli muutenkin ihan katossa.

Itselläni oli tarkoituksena lähteä Suomenlinnasta niin, että saisin lautalta kuvata hienoa auringonlaskua. Toisin kävi, myöhästyin. Mutta kun siellä oli vaan niin kiva rauhaksiin tepastella sinne tänne ja ihastella upeita maisemia. Kaiken lisäksi siellä oli aika vähän ihmisiä (muualla kuin tuolla Viaporin Tuopissa), että sai ihanan rauhaksiin mennä ja katsella. Pahimpaan turistirysiisaikaan vierailusta ei varmastikaan nauti ihan samalla tavalla.

Kiitos Suomenlinna, tulemme varmasti takaisin! ♥ ..ehkä jo syksyllä...