Vanhaa rautatietunnelmaa aistimassa

Eka kesälomaviikko lusittu. Viikko kului aika pitkälti kotinurkissa siivoillen, loikoillen, syöden, saunoen, veneillen, pyöräillen jne jne. Keskiviikkona päätettiin kuitenkin Viskin kanssa lähteä käymään jossain, ja tällä kertaa kohteena oli Jokioisten museorautatie ja nimenomaan Minkiön aseman kesäkahvila. En ole ikinä (?) tainnut siellä käydä, mutta tässä taannoin ajellessani ystävien mökille näin kyltit kahvilasta ja päätin että tänä kesänä sinne on pakko mennä käymään. 

Ja taas kävi niin, että en oikein odottanut paikalta yhtään mitään. Muuta kuin että saan sieltä ehkä ostettua kupposen kahvia ja jos vaikka muutaman valokuvan otettua. Mutta mehän viihdyttiin Viskin kanssa paikalla toista tuntia kierrellen ja kaarrellen ja kyllähän ne kahvitkin nautittiin. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt tästä paikasta. Taas tuli todettua että aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vaan lähialueeltakin löytyy edelleen tuntemattomia helmiä.

 

23 kilometrin mittainen rautatieyhteys Humppilasta Jokioisten kautta Forssaan avattiin väliaikaiselle liikenteelle 9.12.1898 ja henkilö-ja tavaraliikenteelle 25.10.1899. Kyseessä on ns. kapearaiteinen, eli raideleveys on vaan 750 mm. Kapea raideväli oli huomattavasti leveämpää halvempi valmistaa. 

 

Autokannan vahvistuessa junaliikenne menetti asiakkaita, ja matkustajaliikenne tällä rataosuudella päättyikin vuonna 1954. Tavaraliikenne kulki vielä tämän jälkeen parikymmentä vuotta. Rautatiestä purettiin heti Forssa-Jokioinen osuus ja tämän jälkeen vielä Minkiö-Humppila välinen osuus. Vuonna 1977 perustettiin Jokioisten Museorautatie Oy, joka rakennutti uudelleen tuon jo aiemmin puretun Minkiö-Humppila osuuden. (Historia lähde: Jokioisten museorautatie)

Veturihallissa oli paljon ihmeteltävää. Parasta itselleni oli se tuoksu. Tuli ihan Linnanmäki mieleen 😂 Junissa ja vetureissa olisi saanut käydä sisälläkin ihastelemassa, mutta tuon koiran takia jätin tällä kertaa sisätilaihastelut väliin.

Viski sai taas paljon ihastelua osakseen. Hän sai luvan tulla kahvilaankin, mutta vein Viskin kuitenkin oman kahvittelun ajaksi autoon. Saan itse nautittua kahvin paremmin rauhassa, kun ei ole yhdessä kädessä hihnaa ja toisessa kahvikuppia ja jätskitötteröä. 😁 Ihmiset ihastelivat että on mahtavaa että voi noinkin ison koiran kanssa tulla tällaiseen paikkaan ja se on aivan rauhallinen. No, meidän ylienerginen Viski on siitä vieraskorea että kotona aivan apina ja kylillä se hyväkäytöksinen herrasmies.

 

Täältä olisi myös saanut vuokrata resiinan käyttöön. Vähän olisi mieli tehnyt vuokrata, olisi ollut hauska näky kun oltaisiin Viskin kanssa lähdetty kahdestaan reissun päälle. Tosin en tiedä olisiko Viskistä ollut paljoa apua resiinan liikuttelussa, joten asia jäi muhimaan. Ehkä seuraavaksi otan matkaan "lainalapsia" ja lähdetään resiina-ajelulle.

Museojunilla olisi myös mahdollista päästä ajelulle. Elokuussa museojunat liikennöivät lauantaisin. Museokahvila on avoinna (ja samalla myös resiinat vuokrattavissa) elokuussa ma-pe klo 10.30-17 ja lauantaisin 9.30-17.  

 

Museorautatiellä on kolme asemaa; Humppila, Minkiö ja Jokioinen. Tämän lisäksi on seitsemän seisaketta. Käytiin samalla reissulla tsekkaamassa myös tuo Jokioisten asema.

Jokioisten asema oli huomattavasti pienempi, mutta kuitenkin käynnin arvoinen sekin. 

Lisäinfoa junien aikatauluista yms. löytyy 👉 täältä.

Kartanopolulla Jokioisilla

Nämä kuvat ovat viime viikolta, kun meitä vielä helli helteinen syyskeli. Paikka paikoin vähän liiankin kuuma (saatoin jopa vähän valittaa siitä). Mies päätti mennä Ypäjälle golfaamaan ja me lähdettiin Viskin kanssa mukaan, mutta päädyttiin lenkkeilemään Jokioisille. 

Olen käynyt Jokioisten Kartanopolulla viimeksi marraskuussa 2013. Seurana oli silloin kummityttö (joka on muuten nykyään jo minua pidempi) ja ihana rakas edesmennyt Jimi -koira! ❤ Kuvia edelliseltä reissulta voit käydä katselemassa 👉 TÄÄLTÄ. Ja kuten kuvista näkyy, paikka on upea ihan jokaiseen vuodenaikaan.  Nyt saatiin Viskin kanssa ihastella kartanonpuistoa, joka loisti syksyisissä väreissään. 

Jokioisten kartanolla menee erilaisia opastettuja polkuja, mm. kartanopolku, luontopolku ja muistaakseni vielä puistopolku. Reitit on paikka paikoin vähän huonosti opastettuja, mutta kartanonpuisto on iso alue ja eksymisvaaraa ei ole, joten mukavahan siellä on tallustella ilman opastettuja reittejäkin.

Jätimme auton Jokioisten Tietotalon parkkikselle (tien toisella puolella, vastapäätä kartanoa). Lähdimme siitä kävelemään kohti kartanon takapihaa, josta polut lähtevät. 

Jokioisten kartano on ollut jo jonkin aikaa tyhjillään. Sen omistaa Senaattikiinteistöt. Uutisten mukaan paikka olisi tulossa myyntiin. Jokioisten kartanon mailla on suuri määrä rakennuksia ja sen lisäksi hallinnassa on yli 200 hehtaaria maa-alueita. Veikkaanpa että hintalappu tälle kokonaisuudelle tulee olemaan aika hurja. Monet myös pelkäävät, että kartanon ostaa joku joka ei enää halua ihmisiä mailleen. Nythän kartanon alueet ovat vapaasti virkistyskäytössä. Veikkaanpa että tuo myyntiprosessi ylipäätään tulee olemaan pitkä ja menee aikaa ennen kuin kartanoa asuttaa uusi omistaja. Joten nautitaan kartanonmaista ainakin vielä sen aikaa. 

 Kartanopolku myötäilee Loimijoen rantaa. Viski kävi tietenkin ottamassa hörpyt ja maistamassa miltä paikallinen jokivesi maistuu. Ainakaan ei tullut närästystä, niinkuin merivedestä jota on silti joka kerta pakko maistaa. 🙈 

Kartanopolun varrella on mielenkiintoisia opaskylttejä, mutta paikka paikoin opaskyltit ovat päässeet vähän huonoon kuntoon ja osittain kaatuilemaankin. Toki ymmärrän että näihin ei välttämättä nyt enää panosteta, kun ei tiedetä mikä kartanon alueiden kohtalo tulee olemaan. Ja toisaalta en myöskään tiedä ovatko kyltit Jokioisten kunnan vai kartanon vastuulla. 

Ja tietenkin oli pakko taas käydä Willebrandien haudalla. Joka kerta haudalla käydessä pitää suoda ajatus sille, kuka on kartanossa kummitteleva Harmaa Rouva. Onko hänen ruumiinsa kenties haudattu tähän samaiseen hautaan ja sielu jäänyt kummittelemaan kartanoon....?! 👻 Aina yhtä mielenkiintoisia tarinoita. Toivottavasti Jokioisten kartanollakin järjestettäisiin joskus kummituskierros, jossa avattaisiin enemmän näitä kartanoon liittyviä kummitustarinoita. 

Kartanon maiden vieressä on Elonkierto, eli kaikille avoin ja maksuton puistoalue, joka kertoo luonnonvarojen tutkimuksesta. Tälläkään kertaa ei lähdetty Elonkierron aluetta kiertämään, mutta sen verran sivuttiin sitä, että käytiin evästämässä Luonnonvarakeskuksen omistaman savusaunan ulkopenkeillä. Siinä oli vaan jotenkin niin hyvä ja seesteinen paikka evästää. Eväät tietenkin haettiin paikallisesta Jokioisten leipomosta. Harmillisesti metsämansikkaviineri oli vähän kierinyt repussa ja oli kohtalaisen tahmeaa syötävää, mutta eipä se makuun vaikuttanut. 

Savusaunan läheltä, Loimijoen rannasta löytyy myös laavu. Siellä evästäminen ei kuitenkaan tällaisena syksyisen aurinkoisena päivänä houkutellut, koska nyt halusi nauttia vielä kaikista auringonsäteistä mitä vähänkään oli saatavilla. 

Kartanot on kyllä niin mystisen kauniita paikkoja, täynnä historiaa, että mielelläänhän niiden pihoilla kävelee ja kuljeskelee. Etenkin kun siihen on mahdollisuus. Meilläkin tässä kodin lähistöllä on useampia kartanoita, mutta kaikki yksityisomistuksessa, joten niiden ihaileminen tarvii harmillisesti tehdä vähän kauempaa.