Juustopannukakut

Nyt olis kasapäin lehtiä ja uusia ihania kirjoja mistä kokkailla, mutta kun aikaa ei riitä kaikkeen.... Isäntä on lähdössä vähän pidemmälle kalareissulle ja sitä ennen haluan, että kotona on pihahommat tehty siihen malliin, että lumikin sais maahan tulla. Ja olishan vielä kiva ne jouluvalotkin saada viritettyä pihalle...saas nähdä kuin käy! Tehtävälista on pitkä. Tänään sentään on vaihdettu autoihin talvirenkaat ja Viskiltä leikattu kynnet, eli tehtävälista lyhentynyt edes hieman. 

Tässä kuitenkin ihanien juustopannukakkusten ohje, joka löytyi kirjastosta lainatusta kirjasta "Vähähiilarikeittokirja". 

Juustopannukakut 

8 kpl

3 kananmunaa

125 g maitorahkaa

1½-2 dl juustoraastetta

½ tl suolaa

½ tl mustapippuria

Erottele munien valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.

Sekoita keskenään maitorahka, juustoa ja keltuaiset ja mausta suolalla ja pippurilla. Kääntele valkuaisvaahto varovasti joukkoon. 

Nostele pieniä nokareita leivinpaperilla päällystetylle pellille. Jätä nokareiden väliin hieman tilaa - ne leviävät paistamisen aikana.

Paista pannukakkuja 175 asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia tai kunnes ovat kullanruskeita. Jäähdytä ritilällä.  

Ja se ihana majoneesi-munasoossi sopi näidenkin päälle erinomaisesti, nam!!! 

"Ruisleipääkin" tuli taas leivottua. Huomasin, että tämä on paaaaljon parempaa kun antaa leipien vähän kuivahtaa ennen syömistä. Tulee vähän sellaista jälkiuunileivän tapaista. Metwurstin ja valkosipulisuolakurkun kanssa lähes täydellistä! ♥

Ja taas näitä superhyviä minimunakkaita! Mutta kun nämä vaan on niiiiin hyviä!! Tänään ajattelin vielä tehdä niitä iltapalaksi, ja tällä kertaa pekonista. 

Isäntä sai eilen ruuaksi superhyvää pastitsiota!! Arvatkaa vaan olisiko tehnyt mieli maistaa...?!

Onneksi oma punajuurikeittoni oli myös ihan superhyvää! Tällä kertaa vaihdoin Aurajuuston vuohenjuuston. Toimi näinkin!! 

Ja mitäs muuta meille kuuluu... Pimu on toipunut leikkauksesta hienosti. Haava on parantunut ja tikit sulavatkin itsestään. Nyt on yksi murhe vähemmän (ei tule pentuja) ja pari murhetta lisää (Pimu saa nyt ulkoilla vapaasti). Onneksi Pimu on vielä pysytellyt sisätiloissa aika tiiviisti. 

 Tämän koiran kanssa saa välillä repiä tukkaa päästä! En muistanutkaan, että nuo nuoret pojat ovat niin energisiä!! Koko ajan pitää keksiä jotain touhua, tai muuten hän keksii sitä ihan itse... Onneksi huomenna on taas temppukurssi ja lauantaina dobo & toko. Kaikkien kolmen tunnin kotiläksyt työllistävät meitä hyvin, ei paljon tarvitse miettiä mitä vapaa-aikana tekisi. 

Ja Lyyti se vaan ulkoilee paljon, syö paljon hiiriä (saunan alla niitä tuntuu olevan aika paljon), syö silti sisälläkin ja nukkuu, nukkuu ja nukkuu. Hassu, hieman arka, omanlaisensa kissa ♥

Tie miehen sydämeen

..vie vatsan kautta ja liibalaaba. Mä en ehkä vatsan kautta tehnyt vaikutusta tuohon omaan mieheeni, mutta toivon että ruoka vaikuttais edes siihen, että se joka reissulta haluaa vielä takaisin kotiin palata! ☺ Tässä olis yks sellainen "miehenhurmausruoka".

Olen nyt yrittänyt aina bongata kaupasta kaikki -30 % lihat ja pistää pakkaseen. Sunnuntaina katselen omaa pakastinta ja pohdin, että mitäs sitä seuraavalla viikolla syötäisiin. Naudanlihasuikaleet sain hyvään hintaan ja ne päätyivät tähän pataan. Nyt tarvii taas bongailla, josko näitä saisi lisää. On tämä sen verran (yksinkertaisen) hyvä kastike. Ohje on Snellmanin.

HUOM! Kun ostat soijakastiketta, niin katso vähän mitä se sisältää. Harva ehkä ajattelee, että soijakastike sisältää vehnää.

Härkäruukku

400 g naudan paistisuikaleita

1 dl soijakastiketta  

1 rkl sinappia

6 dl kuohukermaa

1 tl mustapippurirouhetta

1 rkl voita paistamiseen

Laita soijakastike ja sinappi kattilaan ja sekoita. Lisää kattilaan kerma ja anna kiehua hetken miedolla lämmöllä.Paista lihat pannulla ruskeiksi ja lisää kattilaan.

Keitä kastiketta miedolla lämmöllä noin tunnin tai kunnes lihat ovat mureita.

Isäntä söi härkäruukkua perunan kanssa, minä taas riisin kanssa. Ja hei, valkosipulisuolakurkut on ihan ehdoton lisäke tälle(kin) ruualle!! 

Ja isäntä nöyrästi kysyi, saisiko vielä mansikkarahkaa jälkkäriksi. Ja vaimohan teki! Tähän käytin 2 dl kuohukermaa, 4 dl rahkaa ja pakastemansikoita. Kokeilkaapa joskus käyttää maustettuja rahkoja, esim. lime-valkosuklaarahka sopii hyvin mansikan kanssa.

 Eilen sytytettiin kynttilä hurmuriherra Jimin haudalle. Jimi olisi eilen täyttänyt 11 vuotta.

Onnea rakas Jimi!!! ♥

Mahoton ikävä.... ♥

Mulla on viime aikoina ollut ihan hirveä ikävä. Tulee tilanteita, joissa ikävä kasvaa ihan suunnattomaksi ja vaan purskahtaa väkisin itkuun... ikävä ihanaa kissaamme Tyyneä ♥ 

Tyyne oli niin uskomattoman ihana kissa, eikä toista samanlaista enää tule. Eikä kuulukaan tulla samanlaista. Kaikki ovat omia persooniaan ja niin kuuluukin olla. Mutta Tyyne oli Kissa isolla K:lla.

Mietin, että miksi suuri ikävä iski nyt vasta, vaikka Tyyne kuoli jo huhtikuussa... Jotenkin nyt vasta sisäistin, että en enää näe Tyyneä. En enää saa nauraa sen hölmöille tempuille. Onneksi olen kirjannut niitä paljon tänne blogiin ja täältä on saanut niitä kyyneleet silmissä katsella ja lueskella.

On mulla kova ikävä Jimiäkin ♥ mutta Jimi sai sentään elää pitkän hyvän elämän. Tyynen elämä päättyi ennen kun hän ehti täyttää kolmea vuotta.

..kai sitä pitää mennä vaan leipomaan, ja toivoa että pahin suru unohtuu kun vaivaa taikinaa...

Kova ikävä teitä Tynsy & Jimpe ♥
Onneksi teillä on toisenne, siellä jossain ♥
Ja kyllähän me vielä nähdään, kyllähän...?!?

Vehnätöntä Snickers-kakkua & ihania karvakasoja ♥

Snickers-kakku on ehkä taivaallisinta herkkua mitä olen pitkään aikaan syönyt ja nyt kekkasin miten saan tehtyä siitä vieläkin taivallisempaa ja kaiken lisäksi saan vielä itse syödä sitä!! Kiitos siitä kuuluu tuolle isännälle. Isännän sisko pyysi minua leipomaan isänpäiväksi jonkun kakun ja pyysin isännän ratkaisemaan tämän vaikean probleeman, että mitä ihmettä leipoisin. Ja yllätys yllätys, pyyntö kuului, että Snickers-kakkua. Ja pakkohan se oli toteuttaa. Mielessä kävi heti se suklaakakkupohja, jonka tein meidän hääpäivänä. Se oli ihanan suklaista ja tahmeaa, eli sopii ihan täydellisesti juuri tähän tarkoitukseen. Ja päälle ihan normi kinuskit, pähkinät ja suklaat. Kirjoitan koko ohjeen nyt tähän uusiksi, niin ei tarvitse poukkoilla kahden eri ohjeen väliä.
HUOM!! Jos teette keliaakikolle tätä kakkua, niin tarkastakaa, että suklaa ja pähkinät eivät sisällä gluteenia!!!! 

Snickers-kakku (vehnätön)
(24 cm)

200 g tummaa suklaata (väh. 70 %)
200 g voita
4 munaa
2,5 rkl intiaanisokeria
1 tl vaniljajauhetta (voi korvata vaniljasokerilla)
1,5 dl mantelijauhoa

Päälle:
n. 2 dl suolapähkinöitä
merisuolaa
reillu 1 dl valmista kinuskia/kondensoitua maitoa
 200 g maitosuklaata
(1/3 dl kermaa)

Sulata voi ja pilko suklaa voisulan sekaan. Pidä levy pienellä lämmöllä ja hämmennä kunnes suklaa on sulanut. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita mantelijauheeseen vaniljajauhe. Sekoita suklaaseos ja kuivat aineet varovasti nostellen munavaahtoon. Kaada taikina irtopohjavuokaan (24 cm) ja paista 200 asteessa noin 20-25 minuuttia. Jätä kakku keskeltä hieman löysäksi.
Levitä kinuski kakun päälle ja kinuskin päälle suolapähkinät (+halutessasi hieman merisuolaa).  Sulata suklaa ja levitä se vielä kinuskipähkinöiden päälle. Anna kakun jäähtyä ja jähmettyä.

Suklaakuorrutteesta tulee aika kova, joten suklaata sulatettaessa voi sekaan lisätä noin 1/3 dl kermaa. Tällöin suklaa jää hieman pehmeämmäksi.

 Epäilin, että tämä kakku olisi ollut muiden syöjien mieleen liian makeaa, mutta hyvin tuntui maistuvan. Tämä on siitäkin kiva kakku, että on erityisen helppo ja suht nopea tehdä.

Kuvat on nopeasti otettuja, kun meinas vähän tulla kiire lähtö, taas kerran.... ;)

 Meidän pikku-Pimu kävi leikattavana perjantaina. Nyt ei ole enää odotettavissa kissanpentuja, nyyh.... :/ Mutta ehkä helpompaa elämä näin, kaikkien kannalta. Pimu toipui leikkauksesta nopeasti. Perjantaina se koko illan makoili Viskin vieressä ja välillä kainalossa. Mutta lauantaina oli jo normaali viha-rakkaussuhde palannut entiselleen! :)

Isänpäivä valkeni mukavan harmaana, ja pakkohan sitä oli vähän kameraa ulkoiluttaa! :)

Pellavansiemensämpylät (gluteeniton, vehnätön)

Ai  vitsit, että olen innoissani!!! Löysin paikallisesta marketista ruotsinkielisen leivontalehden, joka on täynnä gluteenittomia ohjeita. Ja mikä parasta, suurimmassa osassa ei ole käytetty gluteenitonta jauhoseosta, vaan esim. riisijauhoa, tattarijauhoa jne. Yleensä kaikkiin gluteenittomiin ohjeisiin on ängetty perunaa muodossa tai toisessa ja saa miettiä että millä sen korvaa. Ja koska en ole vielä mikään haka tässä gluteenittomassa leivonnassa, niin tämä lehti on ihan lottovoitto. Ja nämä sämpylät olivat kans eräänlainen lottovoitto. Ehkä paras vehnätön vaalea leipä tähän mennessä. Nämä jopa oikeasti tuoksuivat sämpylöille!! ♥

Pellavansiemensämpylät

25 g hiivaa

5 dl kädenlämpöistä vettä

2 rkl rypsiöljyä

2 kananmunaa

½ dl tummaa siirappia

1 rkl psylliumia

½ dl pellavansiemeniä

1½ tl suolaa

4 dl tattarijauhoja

2,5 dl täysjyväriisijauhoja

2,5 dl riisijauhoja

Pinnalle:

pellavansiemeniä

Murenna hiiva kulhoon. Lisää kädenlämpöinen vesi ja sekoita kunnes hiiva on liuennut kunnolla. Lisää öljy, keskenään sekoitetut munat sekä siirappi.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja vaivaa niitä hetki esim. sähkövatkaimella. Taikina jää aika tahmaiseksi. Anna taikinan kohota tunnin ajan leivinliinalla peitettynä.

Sekoita taikinaa ja leivo siitä n. 20 sämpylää. Helpoimmin se käy kahden lusikan avulla. Taikina on yllättävän helppoa käsitellä. Lisää sämpylöiden päälle pellavansiemeniä ja anna sämpylöiden vielä kohota leivinliinan alla noin 30 minuuttia.

Lämmitä uuni 230 asteeseen. Paista sämpylöitä 12-14 minuuttia. 

Täytyy sanoa, että elämä ei käy tylsäksi tämän eläinlauman kanssa. Aikamoista menoa välillä, kun talossa on yksi nuori uroskoira ja yksi pieni kissariiviö. Vanhempi kissa onkin aika rauhallinen aina sisätiloissa.

Välillä on kissoja kasseissa...

..ja välillä taistellaan kumpi saa maata kopissa. Lyyti ei jostain syystä pistä vastaan Pimulle, vaan antaa sen ajaa hänet pois kopista nukkumasta... Vähän saisi terästäytyä ja vanhemman kissan oikeudella pistää pikkupimun kuriin.

Viskillä oli eilen herkkupäivä. Koira joka yleensä aina syö raakaruokaa, on ihan hiukan fiiliksissään kun saa jotain muuta ruokaa! :D

Täytyyhän koirallekin välillä tarjoilla uusia makuelämyksiä! ;)

Vehnättömiä tonnikalapiirasia & (ohimenevää?) siivousintoa

Eilisen iltapala olis tässä! Vähän jäi piiraset leivinpaperiin kiinni (irtosivat siis kyllä nätisti ilman repeytymiä leivinpaperissa, mutta niitä piti vähän suostutella lastan avulla) ja mietinkin josko seuraavaksi kokeilisi tehdä nämä sellaiselle leivonta-alustalle jonka saa laittaa uuniin. 

Mutta joka tapauksessa, hyviä olivat, varmasti tehdään toistekin ja kokeillaan erilaisia täytteitä.

Tonnikalapiiraset

Pohja:

4 kananmunan valkuaista

4 dl juustoraastetta

1 rkl mantelijauhoa

1 tl leivinjauhetta

Täyte:

1 prk tonnikalaa öljyssä

1 valkosipulisuolakurkku

100 g smetanaa

1 dl juustoraastetta

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Vatkaa kananmunan valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Kääntele varovasti joukkoon mantelijauhoon sekoitettu leivinjauhe ja lopuksi juustoraaste. 

Nostele taikinasta leivinpaperilla päällystetylle uunipellille kuusi piirakkapohjaa. 

Valuta tonnikalasta ylimääräinen öljy pois. Pilko suolakurkku pieneksi ja sekoita kaikki täytteen ainekset keskenään. Lusikoi täyte piirakkapohjien päälle. Paista piirakat uunissa kullanruskeiksi. Piirakat ovat parhaimmillaan lämpiminä.

Pelkät pohjat ennen uuniin menoa.

Valmiit piiraset odottamassa uuniin pääsyä.

Hei mulle on iskeny siivousinto!! :D No, veikkaisin että se on vain väliaikainen, mutta pakko silti kertoa, että mikä sen sai aikaiseksi.  

Kutsu kävi taas perinteisiin Herkku ja Lahja Murenan joulunavajaisiin Saloon. Seurakseni sain tällä kertaa Pappadiippa -blogin Johannan. 

Ja ihminen kun on vietävissä, niin se vaan on vietävissä... ;) Murenan puotipuksu Miina esitteli tällä kertaa Murenan valikoimasta suosittuja siivoustuotteita. Naisväki kuunteli silmät pyöreinä ja kun virallinen osuus oli ohi, niin kummasti aika monen askeleet veivät sinne siivoushyllylle! Niinkuin minunkin. Mukaani tarttui pyykkietikkaa, imuripuuteria ja Lempi yleispesuainetta, tuoksuna joulu. 

  

Tuota imuripuuteria oli pakko testata AIVAN VÄLITTÖMÄSTI kotiin päästyä. Valittavana oli kahta eri tuoksua; neutraalimpi puuterintuoksu sekä meripihkan tuoksu. Tein ehkä tässä kohtaa väärän valinnan ja otin tuon meripihkan tuoksuisen. Täytyy sanoa, että on aika voimakas tuoksu ainakin mun nenään. Tuoksu häviää kyllä imuroitaessa aika hyvin, kunhan vaan kunnolla imureeraa. Mutta täytyy sanoa, että lähti eteisen kynnysmatto aika puhtaaksi tämän kanssa! Eli siltä osin olen siis erittäin tyytyväinen. Ensi kerralla ehkä testaan tuota puuterin tuoksuista...

Heti mattojen imuroinnin jälkeen testiin pääsi Lempi yleispesuaine. Tämän luvattiin antavan kotiin ihanan jouluista tuoksua ja irrottavan vaikeitakin tahroja hyvin. No, tässä taas sitä tuoksua olisi voinut olla voimakkaamminkin, ei olisi yhtään haitannut kunnon jouluntuoksu, mutta totta tosiaan, tahroja kyllä lähti irtoamaan. Jopa meidän kaapeista, jotka olivat joskus olleet valkoiset, ovat nyt taas valkoiset. Myös keittiön hana alko kiiltämään. Ahh, tämä kyllä löysi kerta heitolla tiensä meidän keittiöön.

Ja eilen pääsin testaamaan lopulta myös pyykkietikkaa. Pyykkietikan pitäisi mm. raikastaa, poistaa pesuainejäämiä, pehmentää, poistaa hajuja (mm. navetanhaju, home, savu), kirkastaa värejä, poistaa tahroja ja vähentää pyykin sähköisyyttä. Kaiken lisäksi pyykkietikka on ekologinen ja antiseptinen eikä sisällä allergisoivia tai herkkyyttä aiheuttavia ainesosia. Kuulostaa ehkä liian hyvältä ollakseen totta. Laitoin huuhteluaineen tilalle pari korkillista teen tuoksuista pyykkietikkaa ja kyllähän sieltä koneesta tuli erittäin raikkaan tuoksuisia pyykkejä. Ja mikä parasta, pyykkirumpu ei alkanut haisemaan tunkkaiselle pesun jälkeen, mitä se välillä ennen on tehnyt. Tätä täytyy ehdottomasti testata isännän pahan hajuisiin kalastusvermeisiin. Sillä - tätä voi myös käyttää teknisiin vaatteisiin, joihin yleensä ei huuhteluainetta saa käyttää. Wuhuu! Niistäkin saa hienhajut pois.

Paasausta kerrakseen, mutta kun mä olen niiiiin iloinen! Kerrankin ostin jotain oikeasti hyödyllistä. 

Ja palatakseni vielä sinne Murenan joulunavausiltaan... Tällä kertaa illan tarjoiluista vastasi Teetalo Niipperi. Ja huh huh mitkä tarjoilut olikin... Voitte varmaan uskoa, että tämä rouva otti paikkansa heti sieltä tarjoilupöydän vierestä! ;) Eka kierros...ai onko kaikki jo ottanut kertaalleen?...hyvä, kehtaan santsata...ai monta kertaa kehtaa santsata...ruokaa on vielä, kai se on hyvä että joku sen syö.... ;)

Mielenkiintoisen tästä tarjoilusta teki se, että näihin kaikkiin pikkunaposteltaviin oli piilotettu teeaineksia. Enpä ole itse ikinä edes tullut ajatelleeksi, että näinkin voi tehdä. 

Kaikkien näiden herkkujen lisäksi saatiin myös maistella Niipperin erilaisia teelaatuja. Olen aina ollut teenystävä, vaikka sitä aika harvoin tuleekin juotua. Talvella ehkä hiukan enemmän kuin kesällä. Yleensä tykkään Rooibos-teestä ja niin nytkin se osoittautui suosikikseni. Kunnes...sain käsiini kupillisen mudcake teetä ja OLIN MYYTY!! Tee joka oikeasti tuoksuu ja maistuu mutakakulle. Voitte olla varmoja että tämän teen pidän visusti jemmassa vain itseäni ja suklaanhimoani varten!! ;) 

Ja muutama juttu pisti taas Murenassa silmään, joita on ehkä jossain vaiheessa ihan vaan täysin pakko käydä ostamassa.. Kuten muffinssivuokia, erikoiskahveja ja hienoja sydämen muotoisia astioita.

Harmillisesti emme esittäytyneet illan aikan ollenkaan toisten bloggaajien kanssa, joten jäi vähän kysymysmerkiksi, että keitä muita siellä oli. Jättäkäähän puumerkkinne, jos käytte tätä lukemassa! :) Mutta illan piristys ja kohokohta oli ehdottomasti se, kun seisoin kassajonossa ja yhtäkkiä kuulin takaani kysymyksen "oletko sä Nanne, siis Elämää Koivurannassa -blogista". Takanani seisoi ihana Miru, joka kirjoittaa Joulublogi jouluttelua sekä Arkilovea. Hassua, että heti tunnistaa sen saman, ihanan ihmisen sieltä blogin takaa!! Kiitos Miru kun tulit moikkaamaan! ♥ Sait hymyn pitkäksi aikaa mun kasvoille!!!! 

P.S. Murenalaiset lupas että jos menet ostoksille Murenaan, ja sanot kassalla, että kuulit heidän herkuistaan täältä mun blogin kautta, niin lupasivat antaa vähän alennusta!!! ;)