Talvinen Mathildedal

Pakattiin viime lauantaina kimpsut ja kampsut (ja Viski tietenkin) pakettiauton kyytiin ja lähdettiin ajelemaan. Ja ihan juurikin sinne minne auton nokka näyttää. Päädyimme muutaman mutkan kautta Mathildedaliin. Tällaiset reissut on vaan niin parhaita. Ei päämääriä eikä aikatauluja.

Teijon kansallispuistossa ei tällä kertaa käyty, vaan päädyttiin käppäilemään Mathildedalin kylää ympäri ämpäri.
👉 Täältä voit käydä lukemassa aiemmasta Teijolla käynnistämme

Ja siellähän riitti katseltavaa. Etenkin jos tykkää rauhaisasta maalaiskylästä, vanhoista rakennuksista, alpakoista ja ennen kaikkea merestä 💙

 Aurinko saa jo mielen aika keväiseksi, vaikka pakkaslukemat muuta väittävätkin... 😄

Ja pakko oli myös kuvata nämä upeat jouluvalot. Josko jotain tämän tyylistä ensi jouluksi omaankin kotiin.

Alpakat olivat taas kovin kiinnostuneita Viskistä. Viski vaan ei ollut yhtä kiinnostunut niistä. 😁
Pienimmät alpakat tulivat ihan aidan viereen ja pitivät todella kummallista ja kovaa ääntä. Luin että alpakat pitävät kovaa ääntä yleensä kun tuntevat olonsa uhatuksi. En kuitenkaan usko, että tässä tilanteessa oli kyse siitä, koska Viski käveli kaukana aitauksen läheltä ja alpakat itse yrittivät päästä lähemmäs Viskiä. Ehkä se oli vaan jotain lemmenluritusta...?!? 😜

 Harmillisesti Mathildedalin Kyläpuoti oli suljettuna. Näytti avautuvan taas 2.2.2019. Puodista olisi saanut ostettua kylän oman panimon oluita. Mutta onneksi Kyläravintola Terho oli auki ja pääsimme nauttimaan ulkoilun jälkeiset huurteiset. Arvostan suunnattomasti sitä, että sinulla on mahdollisuus valita myös pienen pieni olut ison tuopin sijaan. Ja arvostan myös sitä, että ison tuopin sijaan pieni olut tarjoillaan sille sopivasta lasista. 👍 Minun lasiini päätyi Seppä -nimistä stoutia ja tuo mies valitsi lasiinsa Teijo -nimistä ipaa. Molemmat oluet enemmän kuin suun mukaisia! 👌

Ja niinhän siinä helposti käy, että ulkoilun ja yhden huurteisen jälkeen iskee kauhea huiko. Ja sehän oli sit vaan lähdettävä takaisin rantaan etsimään syömistä. Viime kesänä kävimme veneen kanssa Mathildedalissa ja silloin söimme Mathildan Marinassa. Joten tällä kertaa oli hyvä aika kokeilla rannan toista ravintolaa, Ruukin Krouvia. Olin kuullut ravintolasta pelkkää hyvää, emmekä kyllä joutuneet pettymään.

Ravintolassa myytiin, kas kummaa, paikallisia oluita. Itse tyydyin maistelemaan alkoholittomien oluiden valikoimaa, mutta mies sai testailla paikallisia oluita myös ruokajuomana. Ruukin burger ja Meren antimet pizza (kera tuoretomaatin ja rucolan) oli passelit valinnat. 👍 Mennään ihan varmaan toistekin. Ravintola oli ääriään myöden täynnä, mutta silti palvelu pelasi ja miljöö oli miellyttävä.

Ja hei, ne aamuiset mutkat joita ajettiin!
Kävimme aamupäiväkahvilla Kemiössä, kahvila Luxiassa. Vitsit mikä paikka 💜

Söin elämäni ekaa kertaa raakakakkua. Muutama ensimmäinen lusikallinen oli vähän tunnustelua. En oikein osannut sanoa, että oliko se hyvää vai ei. Mutta kyllä se sit alkoi suussa sulamaan. Söisin kyllä toistekin. Pähkinäinen pohja kera kuningatarmarjojen ja suklaisen täytteen. Toimii 👌

Aina ei tarvitse lähteä "merta edemmäs kalaan", kun suht läheltäkin löytyy upeita paikkoja ❤