Mathildanjärven kierros (& Petris Chocolate Room)

 Työpaikka tarjoaa joka kuukausi mahdollisuuden käyttää tunnin palkallista aikaa itsestänsä huolehtimiseen, esim. hieronnan tai liikunnan merkeissä. Normaalisti ollaan käytetty tämä tunti aina työtiimin kanssa käymällä työpäivän lomassa vaikkapa pienellä kävelylenkillä. Mutta nyt kun työt ovat pelkästään etätyötä (ainakin vuoden loppuun saakka), pitää huolehtia että tyky-tunti tulee käytetyksi myös kotoa käsin. Ja mikäs tyky-tunnin viettämiseen olisi parempi seuralainen kuin tuo etätoimistokoira Viski. 

Ollaan viimeksi kierretty Mathildanjärven kierros 👉 syksyllä 2016. Vaikka Mathildedalissa muuten tuleekin liikuttua paljon, olen välttänyt tuonne polulle menemistä suuren ihmismäärän vuoksi. Näin perjantaina alkuiltapäivästä ruuhkaa ei ollut ja saatiin ihan rauhaksiin kulkea. 

Jätin auton tällä kertaa Mikkossuon pysäköintialueelle. Siellä ei ollut yhtään autoa kun menimme. Se lupaili hyvää siitä että suht rauhassa saadaan lenkkeillä. Parkkikselta oli vajaa kilometrin mittainen matka Mathildanjärven kierrokselle. Suositeltu kiertosuunta on vastapäivään. Lähdimmekin kierrokselle suositeltuun suuntaan eli käännyimme kulkemaan oikealle ja Mathildedalin kylää kohti. Mikäli olisi kääntynyt vasemmalle, olisi muutaman sadan metrin päästä tullut Vicksbäckinlahden laavulle. 

Viskillä riitti virtaa kuin pienessä kylässä. Nautin niin kovin tästä hänen nykyisestä energiastaan, sillä vielä hetki sitten luulin että joudun luopumaan hänestä kovien selkäkipujen takia. Nyt näyttää balanssi löytyneen fysikaalisen hoidon ja liikunnan suhteen. Toivotaan että tämä balanssi pysyisi vielä pitkään! 🙏 Maasto oli paikoin todella juurakkoista ja siinä olikin tekemistä kun yritin jyrkissä alamäissä keskittyä pysymään pystyssä, jarruttamaan Viskin vauhtia ja samalla vähän valokuvaamaan. 

Kierroksen ns. tylsin osuus on noin 600 metrin matka, joka kuljetaan Mathildan kylänraittia pitkin asfalttitietä. Onneksi kauniita vanhoja taloja kelpaa katsella ja tylsin pätkä on nopeasti talsittu. 

Yllättäen Viskin nenään otti jokaisen grillipaikan kohdalla makkaran tuoksu ja meidän matka meinasikin aina tyssätä siihen, kun kerjäläinen yritti ottaa tilanteesta vaarin. Viski onneksi ymmärsi, että meillä odottaa repussa paljon paremmat eväät, kunhan löydetään sopiva evästelypaikka.

Sopiva evästelypaikka löytyikin Roosinniemestä. Laavukin oli evästelijöistä tyhjillään, mutta päätin silti etsiä meille hyvän paikan ihan rannasta. Keli oli niin upea, että siitä piti ottaa kaikki irti. Lohisoppa maistui erityisen makoisalle kuunnellen samalla Mathildanjärven liplatusta ja nauttien syksyisistä auringonsäteistä.  Pieni Kupilkallinen valkoviiniä ja eipä siitä olisi malttanut lähteä enää mihinkään. 😉

Viskille oli varattu tietenkin oma lautasellinen lohisoppaa. Itse tykästyin kovin juustosämpylään, jonka olin täyttänyt pestolla, tomaatilla ja mozzarellajuustolla. Näitä teen kyllä uudestaankin retkievääksi. 😋

Ajatuksena oli käydä tsekkaamassa myös Puolakkajärven puolella, mutta varoituskyltit kertoivat että pitkospuut ovat huonossa kunnossa. Itse olisin reissusta selvinnyt, mutta en halua nyt ottaa mitään turhia riskejä tuon koiruuden terveyden kanssa, joten jätimme sen reissun tällä kertaa väliin. Reitille oli tuotu uusia puita, eli uusiminen on varmasti jo käynnissä. 

Sopiva kahvistelupaikkakin löytyi helposti. Suurin osa tulistelupaikoista oli vapaana, mutta en halunnut jäädä evästelemään polun varteen, vaan mielellään etsin meille rauhaisamman paikan suoraan rannasta. Pakastimen perukoilta löytyi vielä yksi persikka-rahkapulla ja koska pullia oli vain yksi, tehtiin ristillinen tasajako nelijalkaisen retkikaverin kanssa. Kahvit join kyllä ihan yksin. 

Koska keli oli niin kiva ja maisematkin ihan huiput, ei olisi millään malttanut lähteä reitiltä pois takaisin parkkikselle ja autolle. Varmaan olisin kiertänyt reitin vielä uudelleen (n. 6 km), mutta kello alkoi lyömään jo niin paljon ja halusin käydä vielä kahvilassa ennen sen sulkeutumista.

Enkä ihan missä tahansa kahvilassa vaan Petris Chocolate Roomissa. Näitä kahviloita on kaksi, toinen Porvoossa ja toinen täällä Mathildedalissa. Tänä kesänä kerran jo kävin kahvilan ovella, mutta paikka oli niin tupaten täynnä että päätin siirtää vierailun toiseen kertaan. Ja se kerta oli nyt. 

Jätin auton Mathildedalin kylän parkkikselle (Terhon viereen) ja kävelimme siitä kahvilaan. Matkalla ihastelimme uutta MiniGolf rataa. Sitä on pakko joskus mennä kokeilemaan, viimeistään ensi kesänä.

Petris Chocolate Room toimii vanhassa koulurakennuksessa. Rakennusvuosi taisi olla 1921 ellen pahasti väärin muista. Samoissa tiloissa toimii myös bed & breakfast majoitus. Kahvilan tilat on jätetty upeasti muistuttamaan rakennuksen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Tilat houkuttelevat juomaan kahvin myös sisällä, mutta koska jätin Viskin pihalle, päätin juoda kahvit pihalla. Ja sitä paitsi, vedeltiin todennäköisesti viimeisiä terassikelejä, joten siitäkin syystä piti nauttia pihakahveista.

Kakkutiskissä oli toinen toistaan houkuttelevampia kakkuja. Päädyin kuitenkin ottamaan palan passion-tummasuklaakakkua. Ja täytyy sanoa että tämä oli parasta kakkua mitä olen hetkeen maistanut! Passionhedelmän ja tummansuklaan liitto oli lähes täydellinen. Uskon että myös kaunis miljöö toi kakkupalaan oman mausteensa. 

Kahvilassa olisi ollut myös houkuttelevia käsintehtyjä suklaita myynnissä, mutta päätin jättää niiden maistelun seuraavaan kertaan. 

Kahvilalta lähdimme kävelemään kohti Mathildedalin rantaa. Matkalla piti tietenkin pysähtyä ihastelemaan alpakoita. En viitsi Viskin kanssa mennä kovinkaan lähelle aitauksia, koska en tiedä mikä molemmin puolinen vastaanotto on, mutta kuvia saa onneksi otettua kauempaakin. 

Ruukkitehtailla valmisteltiin seuraavana päivänä järjestettävää Matilda Rockia. Puitteet oli ainakin kunnossa. Viskin huomion kiinnitti vaan nuo kaksi mystisen näköistä otusta.

Ilta oli huikean upea. Lämpöä riitti ja oli kiva meren rannassa katsella kuinka aurinko alkoi hiljalleen laskea. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Kyllä pitää vielä nauttia terassikeleistä ja mentiinkin Viskelssonin kanssa Mathildan Marinan terassille. Täällä oli ihanasti merkattu heti terassille mentäessä, että koirat ovat tervetulleita sekä ulkoterassille että katetulle terassille. Me nautittiin kauniista illasta ihan ulkoterassilla.

Tilasin saaristolaislautasen, joka oli ihan TÖRKEÄN hyvä! 😋 Viski oli samaa mieltä että ainakin tuoksut olivat herkulliset. Ja mautkin. Sillä kun kaivoin kameraa laukusta kuvaamista varten, oli herra hyväkäytös jo käynyt lautasella vähän lipaisemassa kananmunan päällysteitä pois. 🙈 Savulammasta oli niin paljon, että siitä onneksi liikeni muutama siivu reissukaverillekin. 

Täydellä vatsalla oli hyvä lähteä ajelemaan kotia kohti. Taas ollaan niin virkistyneitä, että kelpaa maanantaina aloittaa uusi työviikko. ❤

Retkeilemässä Teijon Kansallispuistossa

Vaikka paljon tuleekin retkeiltyä ja etenkin Lapissa käytyä, niin täytyy rehellisesti tunnustaa, että nämä lähiseudun retkeilyalueet ovat jääneet vähän taka-alalle. Mikä siitä Lapista tekee aina niin paljon paremman paikan? No Lappi nyt on aina Lappi, mutta kyllä näistä lähinurkistakin löytyy upeita paikkoja. Eikä tarvitse ihan sitä 1000 kilsaa takalistoaan puuduttaa autossa istumalla. 

 Viime maanantaina ostin Helsingistä (vihdoinkin) kaasupolttimen mun Trangiaan. Ja silloin jo päätin, että viikonloppuna sitä on päästävä testaamaan, vaikka ihan pelkästään kahvit keittämällä. Ja niinhän se sitten sunnuntaina otettiin suunnaksi Teijon Kansallispuisto. Tutkimme reittejä etukäteen hieman netistä ja vaihtoehtona oli kiertää joko Puolakkajärven - tai Matildanjärven kierros. Koska edellisyön valvomisen takia nukkumaan meno oli vähän venynyt ja sitä myötä myös herääminen oli vähän sitä sun tätä ja lisäksi kellojensiirron takia pimeys tuli aikasemmin, päätimme kiertää lyhyemmän reitin eli Matildanjärven kierroksen. Näin jäi enemmän aikaa katseluun, ihmettelyyn, valokuvaamiseen ja kaffetteluun. Kiire on se sana joka EI KUULU meidän perheen retkeilyyn.

Matildanjärven kierros meni koko ajan melkeinpä siinä järven rannalla. Pitkospuita, kallioo, juurakkoista polkua...reitti oli hyvin monipuolinen. Ja vaikka parkkipaikka oli täynnä autoja, ei muita ihmisiä reitillä juuri näkynyt. Muuta kuin laavut ja muut grillauspaikat olivat täynnä ihmisiä. Mutta meillähän ei niihin ollut mitään asiaa, koska eväät oli pakattu reppuun ja kahvit oli tarkoitus keittää Trangian kanssa.

Löysimmekin tosi mukavan hiljaisen luodon, johon ei tuulennut ja saimme kaikessa rauhassa evästellä. Ja mikä siisteintä - uus kaasupoltin toimi kuin unelma! ♥ Jopa niin hyvin, että isäntä varas tästä lähtien Trangian mukaan kaikille kalareissuille. ☺

Reitillä joutui pienen pätkän kulkemaan Mathildedalin kylän läpi tietä pitkin. Mutta se ei haitannut pätkääkään, koska kylä oli ihan järjettömän kaunis!! ♥ Muutamasta talosta oli ihan pakko napata kuva.  

Seuraavalla kerralla (sillä sellainenhan tulee) päätettiin varata aikaa ja evästä paljon enemmän mukaan, sekä napata myös virvelit matkaan. Matildanjärveenhän on istutettu mm. kirjolohta, eikä ne kalaluvatkaan mitään maatakaatavan kalliita olleet.

 Retkeily on kyllä ihan mun elämän henkireikä ♥

Huumetta, niinkin kai voisi sanoa. Siihen jää koukkuun ja pahasti ja sitä on jatkuvasti saatava lisää. Mutta sivuvaikutukset eivät ehkä ole ihan niin pahat, eikä rahaakaan bensakuluja lukuunottamatta juurikaan pala. Suosittelen kokeilemaan! ☺