keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Sydämen surujen kakku


Mikään ei ole parempaa terapiaa kuin leivonta! ♥
Mitä tätä sen enempää selittämään, kakun nimi varmasti kertoo kaiken. Ohje on Tarun taikakakut -blogista. Muistelisin, että Peggykin olisi tätä samoissa tunnelmissa leiponut... ♥

Sydämen surujen kakku


5 dl vehnäjauhoja
4 dl sokeria
3/4 dl kaakaojauhetta
1 tl soodaa
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
150 g voita tai margariinia
250 g rahkaa
½ dl maitoa
2 munaa

Sekoita kuivat aineet keskenään isossa kulhossa. Riko joukkoon munat, kaada maito, sulatettu rasva ja rahka. Sekoita yhteen vahvalla puukauhalla. Taikina on todella vahvaa. Paista 2 litraisessa voidellussa kahvikakkuvuoassa, 180-200 asteisessa uunissa noin 50-60 minuuttia. 
Päälle sulatin puolikkaan levyn Fazerin sinistä.


 Vein kakun töihin, pojille kiitokseksi maanantain superlohdutuksista! ♥ Kovin kehuivat tätä kakkua. Yritin sanoa, että kannattaa jättää vähän jääkaappiin maustumaankin, yleensä kun kuivakakut vaan paranevat vanhetessaan. No, jäi sitä sentään muutama palanen. Kohta päästään taas makustelemaan.

P.S. Lyyti on ottanut Tyynen poismenon yllättävän lunkisti, mutta kyllä sille kaveri on saatava - ennemmin tai myöhemmin....


10 kommenttia:

  1. Voi :( surullisia uutisia.. Haleja ja jaksamisia sinne teille! Leivonta auttaa itselläkin suruihin, varsinkin kun niitä on nyt ollut. toimii kuin terapia. Ja tuotoksia voikin sitten syödä suruun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria!! ♥ Joo leipominen on kyllä ihmeellistä terapiaa. Samoin luonnossa liikkuminen.

      Poista
  2. <3 Kyllä sitä on tullut suruun leivottua niin monesti, milloin suklaakakkua, milloin mariannekarkkeja. Se tuo hetkellistä lohtua oloon, onneksi ajan kanssa helpottaa se olokin hieman <3 Lämmin ajatus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Peggy!!! ♥ Olet kyllä niin usein ollut mun ajatuksissa kaiken teidän perhettä koskettaneen surun vuoksi.

      Poista
    2. Onneksi se aurinkokin pilkahtaa lopulta synkkyyden ja surun keskeltä ja on jatkettava matkaa. Ystävämme kulkee aina mukanamme <3

      Poista
  3. Ajattelin kurkata kuulumisia ja voi miten surullinen juttu käynyt. Itkuhan tässä tuli. Mulla oli aikoinaan 4 kissaa ja muutto edessä, tärkein kriteeri talon ostossa oli ettei ole tien vieressä. Löytyikin oikein unelmapaikka eläinten kannalta mutta vahinkoja sattuu, peruutin autolla oman kissan päälle. Lonkka sijoiltaan, toipui nopeasti mutta vuoden päästä vainaa munuaisten vajaatoiminnan takia :( Jaksamisia teille, otan osaa suruunne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei... :( No siellä ne meidän kisut nyt kirmaavat yhdessä ja metsästelevät hiiriä ♥

      Poista
  4. Olen ollut nettipimennossa viikon ja nyt kun saatiin koneet pelittämään taasen onkin ikäviä uutisia luettavana... lemmikin menettäminen on raastavaa aina. Tuttu kakku meilläkin, vaan tulee tätä tehtyä ilman oikeaa syytäkin... jaksamisia....nyt plärään alemmas postauksiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mimmi!! ♥ Kyllähän se aina aikamoisen tyhjän aukon jättää kotiin, kun laumasta yksi poistuu.... Nyt mennään näillä, ja katsotaan, että täydentyykö meidän lauma jossain vaiheessa yhdellä jäsenellä vaiko ei....

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)