Aika sanoa hyvästit ❤

 En ole viime aikoina ollut kovinkaan ahkera tänne mitään kirjoittamaan, mutta silti tämä blogi on ollut vuosien ajan itselle tärkeä ja rakas harrastus. Ja asia jota tykkään tehdä, kun vaan osaisi organisoida päivänsä niin, että tälle jäisi tarpeeksi aikaa.

Mutta nyt tilanne on se, että olemme myyneet meille niin kovin rakkaan kodin, Koivurannan tilan. Koen että en voi enää tätä blogia jatkaa, koska tämä blogi on niin täysin keskittynyt elämäämme täällä paikassa. 
Meillä puhaltaa elokuun alusta lähtien kokonaan uudet tuulet. Kovasti kutkuttaisi alkaa kirjoittamaan uutta blogia, jotenkin luotan ja uskon siihen, että blogien aika ei ole ohi, vaan ne tulevat taas ”muotiin” vielä uudestaankin. Blogin nimi vaan on vielä täysin hakusessa.

Mutta käyn infoamassa tänne uuden blogin osoitteen, mikäli vielä innostun kirjoittelemaan.

P.S. Minut löytää myös instagramista nimellä _nannek_

Kaikkea hyvää teille ja kiitos että olette seuranneet ja kommentoineet vuosien varrella!! ❤

Kun yksi on poissa, on koko maailma autio 🐾

Heippa, pitkästä aikaa!

Mun piti tämä asia päivittää tänne jo ihan heti kun asia oli ”ajankohtainen”, mutta otti niin koville, että en saanut heti itseäni siitä kirjoittamaan. Ja kun aikaa kuluu, niin asiat vaan jää.

Mutta palataanpa nyt siis aikaan ennen pääsiäistä. Viskin näkö lähti huononemaan jo keväällä 2024, kunnes hän viime kesänä sokeutui lähes kokonaan. Syynä sokeutumiselle oli sakemanneille hyvin tyypillinen silmäsairaus, pannus. Pannuksen ei pitäisi olla parantuva sairaus, mutta jostain syystä näkö kuitenkin palautui osittain syksyn aikana. Liekö valon vähentyminen vaan helpottanut näkemistä, vai näkö oikeasti parantunut, tiedä häntä. Tämä kevät kuitenkin taas pahensi tilannetta, ja lopulta näkökyky oli 100% mennyt. Viski voi muuten fyysisesti todella hyvin, ei ollut kropan kanssa mitään vaivoja. Mutta huomasi, että se alkoi pikkuhiljaa enemmän ja enemmän ottaa mielen päälle kun näkökyky lähti. Lopulta oli tehtävä se vaikein ja tärkein päätös mitä lemmikinomistaja voi tehdä. Sitä ennen käytiin metsässä, tehtiin eväsretkiä, autoiltiin, herkuteltiin jne jne. 

Viski 19.05.2014-17.04.2025

 

Olen niin onnellinen, että saatiin koko perhe olla Viskin kanssa lähdön hetkellä! Ja kiitos Somervetin henkilökunnalle, kun mahdollistitte niin kauniin lähdön meidän rakkaalle Viskille. 

Viski sai elää pitkän, hienon elämän meidän kanssa. Melkein 11-vuotta ja siitä 3-vuotta hän oli vielä "isoveljenä". 

 

Aadallehan tämä on ollut tosi kova paikka. Hänelle niin tärkeä ja rakas isoveli lähti pois. Hänellä onneksi on ihan pienestä saakka ollut kykyjä ottaa yhteyttä tuonpuoleiseen ja hän saikin illalla jo puhelun leikkipuhelimeensa mammalta (taivaasta), että Viski on päässyt perille ja hänellä on kaikki hyvin! ❤ Mutta edelleen joka viikko itketään yhdessä Viski-ikäväämme! 

 

Kaikki postauksen kuvat on otettu meidän kevättalven pohjoisen reissulta, Miekojärveltä ja Raanujärveltä. Se oli viimeinen yhteinen koko perheen reissu ja siitä jäikin meille paljon hyviä muistoja ja paaaaljon ihania valokuvia! ❤

Koti tuntuu aika tyhjältä ilman koiraa. Oikeastaan ei enää edes tunnu kodilta, kun koira puuttuu. Tämä meidän paikka oikein huutaa koiraa....

 Viski, meillä on sua niin kova ikävä!! ❤