tiistai 19. syyskuuta 2017

Mutta mitä kuuluukaan meidän eläimille?


Kesällä on tullut niin vähän istuskeltua koneen ääressä, että on samalla jäänyt eläinten kuulumiset hyvin vähälle.
Joten päivitellään välillä niitäkin.


Viski-poika se vaan jatkaa kasvamistaan. Tosin tällä kertaa siitä vyötärön ympäriltä! :D Pallien poiston jälkeen on ollut kyllä melkoinen urakka saada pidettyä paino kurissa. Alkuun jatkettiin ihan normaalilla ruokavaliolla, ajattelematta yhtään sitä, että se meidän koira voi oikeesti lihoa leikkauksen jälkeen. No jossain vaiheessa havahduttiin siihen, että herranjee, meidän koira painaa 45 kg, kun ihannepaino olisi siinä 40 kilon huitteilla.
No vaihdoin sitten vähän vähärasvaisempaan ruokaan, sillä seurauksella, että Viski kyllä laihtui, mutta turkki meni aivan järkyttävään kuntoon. Hilseili ja turkin väri oli aivan harmaa ja kiilloton. Saimme tuomion lisätä rasvaa ruokavalioon. Ja siis koko ajan on ollut käytössä ihan normaalit öljyt ruuan seassa jne. Sit lisättiin rasvaa ja tuli taas painoa lisää. No,vähensimme ruuan määrää. Sillä seurauksella, että koirasta tuli niiiiiiin pirun vihainen ja nälkäinen, että varasti pöydiltä jne jne. Ja eipä tälläkään taktiikalla laihtumista tapahtunut. Ääs juu nou, jos ruokaa tulee liian vähän, niin keho alkaa polttamaan lihaksia rasvan sijaan. No, nyt ollaan löydetty Viskille sopiva ruokintatyyli. Se syö kolmen päivän välein ja syö kerralla sen n.1,5 kg lihaa, välillä rasvaista ja välillä vähän vähärasvaisempaa. Nyt on pikkuhiljaa kylkikupeet alkanut näkymään. Eiköhän se tästä.


Hymyilyttää vaan, kun ihmiset ovat aika kärkkäitä aina kommentoimaan toisten koirien painoa. Neuvona yleensä, että lisätkää liikuntaa. Ok, jos tällä hetkellä lenkkeilemme päivittäin n. 8-15 km, niin mikähän sitten olisi sopiva määrä? 20-30 km/päivä...? Viski saa kuitenkin lenkkien lisäksi ulkoilla vapaasti tässä hehtaarin tontillamme. Ja eiköhän koirallakin päde ihan samat jutut kuin ihmiselläkin, että kyllähän se painonhallinta lähtee ruokavaliosta, ei pelkästään siitä liikunnasta.


Mutta Viskiähän nämä paino-ongelmat ei rassaa. Poitsu on edelleen ihan yhtä villi ja vilkas kuin aiemminkin. Kesän aikana on muunmuassa tullut tapettua yksi pihaan eksynyt supikoira, ajettua laiturille eksyneet sorsat pois ehkä noin miljoona kertaa, haukuttua monta tuntia puun alla lintuja, juostua tonttia ympäri vähintään sata kertaa päivässä jne jne. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää Viskin arjessa! 😖
Sen lisäksi Viski on ehtinyt käymään Turun saaristossa veneilemässä, Lapissa, monet kerrat katiskaa kokemassa, uusissa maisemissa lenkillä, mustikassa jne jne. Paljon on siis mahtunut taas äksöniä pienen pojan kesään.


 Ja mitäs sit kissoille...
Lyytin kanssa oltiin taas elokuussa lääkärissä. Yllätys yllätys pissavaivoja. Tällä kertaa tosin steriili pissatulehdus, johon avuksi oli kipulääkitys ja stressin vähentäminen. Ei muuta kuin taas Feliway-haihdutin pistorasiaan ja jo oli pissavaivat menneen talven lumia.


Meillä tuo Feliway-haihdutin on pakko pitää koko ajan hengissä. Sehän siis kestää n. 30 vuorokautta, jonka jälkeen haihduttimeen pitää vaihtaa uusi pullo. Pelkkä tuollainen pullo maksaa paikasta riippuen 20-30 €. Mutta heti jos en laita uutta haihdutinta vanhan loputtua, alkaa se loputon pissailu muualle kuin laatikkoon.... 😟 Se on kuitenkin aika edullinen hinta siitä, että pissat menee oikeisiin paikkoihin ja kissat tulee hyvin toimeen keskenään.


Tuota meidän pikkumustaa eli Pimua ei kesäaikaan juuri sisällä näe muuta kuin pari kertaa päivässä ruokakupin äärellä. Muuten se huinii missä huinii. Nyt se on taas aloittanut, valitettavasti, itsemurhaleikit, ja käy napsimassa hiiriä tien toisella puolella olevalta pellolta. Tähän saakka on säästynyt auton alle jäämiseltä, mutta vähän on aina sellainen jännä fiilis kun sen ulos päästää, että nähdäänkö me vielä vai ei....


Onneksi Lyytille riittää reviiriksi hyvin tämä omakin tontti. Tosin Lyyti on muutenkin niin mukavuuden haluinen, että viihtyy paremmin sisätiloissa kuin ulkosalla! 😊

Kyllä se vois elämä olla aika tylsää ilman näitä kullannuppuja... 

Without my pets, my wallet would be full, my house would be clean, but my heart would be empty! ♥
 

4 kommenttia:

  1. Hyvää siis pääpiirteittäin kuuluu Koivurannan eläinystäville.
    Juu, täytyy todeta, että teidän eläinystävät hoidetaan hyvin ja niistä huolehditaan.
    Naapurustossa on koiria joka talossa 2-3, koirat elävät koiratarhassa, ei näe koskaan koiria lenkillä. Mutta kirjoittelehan aina kaikkien eläinystävien kuulumisia, unohtamatta ruokapuolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, hyvää kuuluu meidän eläimille ♥
      Arvaa vaan, kuinka paljon minäkin murehdin muiden eläimiä, etenkin näitä ikuisia "pihakoiria".... :( Mutta olen ajatellut asian niin, että koska en pysty maailman kaikkia koiria (ja kissoja) pelastamaan, niin yritän näistä omistani huolehtia niin hyvin kuin mahdollista.
      Ja toivottavasti omalla esimerkilläni pystyisin näyttämään, että esim. sen Koiran kanssa on helppo matkustaa, kaikki on vaan omasta asenteesta (ja ehkä pienistä etukäteisjärjestelyistä) kiinni! :)

      Poista
  2. Lemmikit. <3
    Meidän Kisu on ruvennut tekemään kakkakikkareet silloin tällöin meidän suihkun alle. Ne vaikuttaisi kyllä olevan sellaiset "protestikakit", kun ei pyynnöstään huolimatta ole pihalle päässyt tarpeilleen; mutta kun en esim. puimakoneen hampaisiin kattia haluaisi. Toivottavasti unohtaisi tämän tavan pian. :p Pikkasen ärsytävää, kun sillä on kuitenkin kylppärissään kaksi huusia; umpinainen huussi ja iiiso avohuussi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kisu ♥
      Kissat on kyllä sellasia oveluuksia, että jos ei oma tahto mene läpi, niin jotain kostoa pitää keksiä. Toivotaan kuitenkin että menee ohi. Kisu saa kuitenkin viettää teillä aikamoisia kissanpäiviä ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)