Isännän mukaan heillä on joka viikko työpaikan ruokalassa tarjolla jotain "ällöttävää valmis tomaattikastiketta". Kaikki ruoat kuulemma lilluu siinä pahassa kastikkeessa ja tomaattikastiketta yhdistellään mitä mystisempien ruokien kanssa. No, tiedä sitten mikä on totuus, mutta olisittepa nähneet isännän ilmeen kun kerroin, että meillä syödään tänään jauhelihapihvejä TOMAATTI-kermakastikkeessa! :D
Tämä oli kuitenkin kuulemma erittäin hyvää kastiketta. Eikä tämä nyt todellisuudessa kovinkaan tomaattista ollut. Tällä nimellä ruoka kulki Sinin blogissa, joten kopsasin sen omaankin! Kastike oli kyllä todella hyvää, aion tehdä sitä uudestaankin. Jauhelihapihvitkin olivat muuten hyviä, mutta jotenkin häiritsi tuo kaurahiutaleiden maku... Ehkä mutustelen ruokaa aina liian tarkasti ja maistan kaikki maut vähän liiakin tarkasti läpi! ;)
Jauhelihapihvit tomaatti-kermakastikkeessa
400 g nauta-sikajauhelihaa
1 iso sipuli
1 dl vettä
1 dl kaurahiutaleita
0,5 dl korppujauhoja
1 muna
2 rkl Worcestershire kastiketta
0,5 tl suolaa
1 tl kuivattua basilikaa
6 dl ruokakermaa
1 lihaliemikuutio
reilu puolet tomaattipyretuubista
2 tl hunajaa tai siirappia
ripaus paprikajauhetta ja mustapippuria
(valkosipulia)
Laita kaurahiutaleet ja korppujauhot turpoamaan veteen. Anna turvota n. 15 minuuttia. Lisää muut murekkeen aineet ja sekoita nopeasti hyvin sekaisin taikinaksi. Pyörittele suurehkoja pihvejä öljytyin käsin ja laita pellille leivinpaperin päälle. Paista 225 asteessa 12 minuuttia.
Sekoita kastikkeen ainekset kattilassa ja kuumenna sekoitellen. Anna kiehua kasaan n. 15 minuuttia. Lisää pihvit kastikkeeseen ja anna vielä kiehahtaa muutama minuutti.
1 iso sipuli
1 dl vettä
1 dl kaurahiutaleita
0,5 dl korppujauhoja
1 muna
2 rkl Worcestershire kastiketta
0,5 tl suolaa
1 tl kuivattua basilikaa
6 dl ruokakermaa
1 lihaliemikuutio
reilu puolet tomaattipyretuubista
2 tl hunajaa tai siirappia
ripaus paprikajauhetta ja mustapippuria
(valkosipulia)
Laita kaurahiutaleet ja korppujauhot turpoamaan veteen. Anna turvota n. 15 minuuttia. Lisää muut murekkeen aineet ja sekoita nopeasti hyvin sekaisin taikinaksi. Pyörittele suurehkoja pihvejä öljytyin käsin ja laita pellille leivinpaperin päälle. Paista 225 asteessa 12 minuuttia.
Sekoita kastikkeen ainekset kattilassa ja kuumenna sekoitellen. Anna kiehua kasaan n. 15 minuuttia. Lisää pihvit kastikkeeseen ja anna vielä kiehahtaa muutama minuutti.
Ja sitten sitä pohdintaa...Mä olen nyt päässyt elämässäni tähän vaiheeseen, että pohdin mitä ihmettä mä rupeisin tekeen isona...?!? Jotenkin tuntuu nyt, että työt maistuu täydeltä puulta, ja sit kun ne kaiken lisäks vie ihan liian paljon aikaa siltä muulta, vapaa-ajalta, niin jotenkin nyt tuntuu että alkaa kuuppa kaatumaan nurin.... Mutta mistä ihmeestä sitä tietäis, että mitä sitä oikein sit alkais tekemään. Kokonaan alan vaihto vaiko vaan pieni työmaiseman vaihdos....?! Kukapa sen muu tietää kuin minä itse, mutta aika eksyksissä on itsekin tällä hetkellä. Ehkä sen aika näyttää, että mihin suuntaan tässä mennään. Jotakin muutosta on vaan saatava aikaiseksi. On niin paljon kotonakin niitä asioita, jotka teen "sitten kun mulla on aikaa"... No, nyt kun töiltä joutaa aikaa, niin oon kertakaikkiaan niin rikkipoikkihalki, henkisesti, etten vaan enää jaksa tarttua mihinkään muuhun toimeen kuin ruoanlaittoon. Onneksi ensi viikolla tulee se pentu puhaltamaan vähän uusia tuulia meidänkin kotiin! <3 Ehkä ne työkuviotkin siitä vähän sitten selkiytyy, ajan kanssa...
No ni! Uudet tuulet puhaltamaan, etköhän sää oo jo tarpeeks kauan samaa puuta maistellu!;)
VastaaPoistaNii-i, eiköhän sitä oo nää polut niin nähty.... ;) Ja kiitos terapiapuhelusta eilen! :)
PoistaSamaa pohdintaa käy ukkokin aina ajoittain. Enkä kyllä ihmettele, ei se sorvaajan homma taatusti mitään herkkua ole. Mä kaipaan aina välillä entistä työtäni, mutta jos realistisesti ajattelee, en siihen enää kykenisi. Omassa elämässä tekemistä on ihan tarpeeksi, enkä jaksaisi enää muita auttaa päivittäin. Vaikkei tämä "nuoren" eläkeläisen rooli niin herkkua ole, olen onnellinen, että nyt mulla on aikaa olla muksujen kanssa ja tehdä niitä asioita, joita haluaa ja joihin virta piisaa.
VastaaPoistaKoskaan ei oo liian myöhäistä laittaa työkuvioita uusiksi ja lämpimästi suosittelen ainakin selvittelemään muita vaihtoehtoja, jos vanha työ tökkii. Sulla kuitenkin on noita työvuosia edessä melkoisesti :) Olisi aika paskamaista hajottaa ittensä pelkän työn takia. Ja usko pois, jossain vaiheessa ne palaset loksahtaa paikalleen ja löydät sen oman, hyvältä tuntuvan paikkasi työelämässä :)
Mulla ei sit taas ole fyysisesti raskas työ, mutta henkisesti välillä kyllä.... Viime aikoina vähän enemmänkin. Nyt olen jo päässyt siihen vaiheeseen että olen tutkaillut että mitä vaihtoehtoja sitä voisi olla olemassa. Ja onhan niitä. Tietäis vaan mitä lankaa lähtis seuraamaan....
PoistaKiitos tsemppaamisesta!! <3
Sä olet Nanne niin nuori vielä, että kattele aistit avoinna joka suuntaan. Sinä itte määräät suunnan elämällesi, se voi olla tota nykyistä, mutta sitten sä tarviit jotain uutta näkökulmaa itselles. Se voi olla jotain ihan muutakin, mitähän se sitten olisi? Mä olen tuhatprosenttisen varma, että kyllä sä sen oman tiesi löydät! Ps. mun blogissa on vastaus kysymykseesi!
VastaaPoistaKiitos Eija! <3 Eiköhän se suunta jossain vaiheessa löydy...varmaa on vaan sen, että jonkun asian pitää muuttua, näin ei voi jatkua. Kotiasioita en kylläkään halua muuttaa mihinkään, mulla on kiva koti, ihana mies & ihanat karvaiset lapsukaiset. Ja ens viikolla lauma taas kasvaa ja tulee uusia tuulia puhaltamaan meidänkin kotiin! <3
PoistaTuttuja tunteita, jotka tuntuvat iskevän säännöllisin väliajoin. Onneksi se omakin työ saattaa muuttua taas kivaksi ja innostavaksi. Meilläkin on tehty isoja muutoksia elämässä: asuttiin vuosia Vaasassa kaupunkilaisina, sitten ykskaks päätettiin muuttaa maalle, ottaa kaksi maatilaa hoitoomme ja tehdä siinä sivussa vielä palkkatyötä muualla. Nyt tuntuu taas, että voisi keksiä jotain uutta. Tuo uusi koiralapsi on varmasti parasta lääkettä :)
VastaaPoistaKiitos Anne kommentistasi!! Niin ehkä se oma asenteen muutos pitäisi tehdä ihan ensimmäiseksi ja miettiä että mitä sitä oikeasti haluaa tehdä.
PoistaJa kyllähän tuo karvavauva tuo taas paljon valoa elämään ja pilkettä silmäkulmaan. Se vaikuttaa varmaan ihan kaikkeen elämässä.