Kesä on siis virallisesti tämän päivän jälkeen ohi. Vielä se lupaili ensi viikollekin melkeinpä 28 asteen helteitä, eli kelien puolesta kesä ei vielä ole ohi. Itse olen jo ihan valmis ottamaan syksyn vastaan. Syksy on muutenkin lemppari vuodenaikani. Ja tämä kesä oli kaikessa karmeudessaan ja ihanuudessaan vähän liian tapahtumarikas, niin että toivon syksyltä rauhaa ja seesteisyyttä. 🙏 Paljon kirpeitä aamuja, paljon luonnon väriloistoa ja kontrastiksi paljon pehmeää harmautta ja usvaa.
Nyt on myös omena-aika kuumimmillaan. Tänä vuonna on kyllä ollut ihan uskomaton omenasato. Meidän pihalla ei ole yhtään omppupuuta, mutta kiitos Aadan hoitajan, ollaan saatu omppuja kotiin enemmän kuin tarpeeksi. On siis syöty omena-kaurapaistosta, omenapiirakkaa, tehty sosetta ja syöty niitä ihan sellaisenaan. Siksi tänään olikin aika tehdä pakastimen tyhjäystä taas mustikoiden osalta, jotta saa lisää omenasosetta mahtumaan pakkaseen.
Tämä piirakkaohje on ihan mun suosikki. Tykkään ohjeista joissa kaikki vaan sötkötetään yhteen ja vatkainta ei tarvita. 👌
Jogurtti-mustikkapiirakka
3 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1½ tl leivinjauhetta
1½ dl voita sulatettuna
2 kananmunaa
1 dl maustamatonta jogurttia
1 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
Täyte:
n. 3oo g mustikoita
1 rkl perunajauhoja
1 kananmuna
2 dl maustamatonta jogurttia
1 tl vaniljasokeria
½ dl sokeria
Sekoita kulhossa kuivat aineet. Lisää voi, jogurtti ja kananmunat. Sekoita nopeasti tasaiseksi. Kaada taikina piirakkavuokaan.
Ripottele mustikat pohjataikinalle. Laita mustikoita enempi reunoille kuin keskelle, näin pohja kypsyy myös keskeltä tasaisemmin.
Yhdistä muna, jogurtti ja sokerit ja kaada mustikoiden päälle.
Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Meiän oma uuni alkaa vedellä ihan viimeisiään ja piirakka oli uunissa reilu 40 minuuttia.
Nauti vaniljakastikkeen tai -jäden kanssa. Meillä ei ollut kumpaakaan, mutta onneksi kermavaahtoa löytyi.
Äiti on muutenkin nyt ollut paljon ajatuksissa. Hän on vieraillut mun unissa useampana yönä. Ja monena päivänä on ollut ajatus että pitää soittaa äidille ja kertoa jokin asia. Muun muassa kaikki Aadan kehitykseen liittyvät asiat on sellaisia, jotka haluaisin juuri äidin kanssa jakaa.
Syksy otetaan ilolla vastaan. Pistäydyin yhtenä päivänä lenkkipolulta metsän puolelle ja poimin litran verran mustikoita, mustikkakukko niistä tuli.
VastaaPoistaSurutyö kestää aikansa, se on äidin ikävä, äiti käy usein ajatuksissa ja unissa, unissa hän on aina nuorena.
Elämä kantaa eteenpäin, aika tuo mieleen monia yhteisiä muistoja.
Sinulla on Aada äiti elää hänessä.
Mukavia syyskuun päiviä teille
Ihanaa että on vielä löytynyt syötäviä mustikoita. Tuntuu että monessa paikkaa ne on jo mennyt niin "ylikypsäksi" että jo poimiessa ne liiskautuvat sormien väliin.
PoistaTörmäsin tänään ihanaan Eeva Kilven runoon joka meni näin: Kun suru häipyy tulevat muistot, ja jokainen niistä koskee yksitellen." Tää oli jotenkin niin kuvaavasti sanottu, näinhän se menee. Aluksi ne muistotkin koskettavat syvältä, mutta ehkä aika tuo tähänkin ratkaisunsa.
Oikein mukavaa syksyä! ❤
Kaikki ne leivontaohjeet jotka ovat sekoita ja yhdistä ohjeita jäävät käyttöön. Jotain pitäisi leipoa.
VastaaPoistaÄidin ikävä on välillä kyynelinä silmissä,äiti säilyy aina muistoissa.
Otetaan syksy vastaan , ihana väriloisto kukkaniityllä.
Olen niin samaa mieltä, että sekoita ja yhdistä -ohjeet ovat niin parhaita! Joskus toki on aikaa viitseliäisyyttä tehdä monimutkaisiakin leivonnaisia, mutta yleensä on kiva mennä siitä mistä aita on matalin (ja lopputulos kuitenkin herkullinen).
PoistaKyllä, otetaan syksy vastaan juuri sellaisena kuin se tulee! Toivottavasti lempeänä ja värikylläisenä! ❤