Ahvensoppaa

 Mieheni oli viime viikon lauantaina nauttimassa upeasta auringonpaisteesta meren jäällä ja toi minulle tuliaisiksi komean kasan ahvenia. Itse en ole tänä keväänä käynyt pilkillä ollenkaan. Jotenkin se pilkkijakkaralla kökkiminen tämän ison pötsin kanssa ei ole houkuttanut. Josko sitten taas ensi keväänä jaksaisi keskittyä siihenkin puuhaan.

 

Yleensä ollaan ahvenet vaan työnnetty savupönttöön ja syömättä jääneet savuahvenat hyödynnetty salaatteihin, kastikkeisiin jne. Nyt meidän sähkösavustin ei oikein enää jaksa sauhutella, joten oli hyvä aika kehitellä ihan jotain muuta. Itse haluaisin aina syödä fileroitua, pannulla paistettua ahventa, mutta itseltä ei oikein se filerointi tahdo sujua (harjoituksen puutetta, tiedetään).

 

Nyt tehtiin niin, että osa ahvenista vaan nyljettiin ja ne päätyivät soppaan ja loput fileroitiin ja pyöriteltiin maustetuissa ruisjauhoissa ja ne päätyivät voin kera pannulle. Aika hyvä setti siis! 

Ahvenkeitto tehtiin ihan samalla tavalla kuin muutenkin kermainen kalakeitto tehdään. Nyt vaan laitettiin nyljetyt ja putsatut ahvenet keittymään perunoiden kanssa noin viideksi minuutiksi. Tämän jälkeen kalat nostettiin pois liemestä, annettiin hetki jäähtyä ja perattiin lihat pois. Ja kun keitto oli muuten valmista, laitettiin nypityt ahvenenlihat takaisin keiton joukkoon. Ja kyllä oli muuten hyvää! 😋

Itse odotan jo kovasti sitä, että päästään koko perheen voimin kesällä ahvenkalaan. 🐟 Ja jos Ahtikin olisi suotuisa, niin saataisiin kokeiltua muitakin uusia juttuja ahvenesta. Tosin ehkä se uusi savustuspönttökin pitää laittaa ostoslistalle...

Bataatti-kvinoakeitto (ja grillailut kallionnokassa merta katsellen)

Taas on kesän tullen päässyt vähän kasvisruoat unohtumaan ja oma olotilakin on sen mukainen. 😩 Pakko taas alkaa edes 70 % syömään pelkkää kasvisruokaa. Vatsa ja mieli kiittää.

Tämä bataatti-kvinoakeiton resepti löytyi Chocochilin -blogista. Keitto oli oikein ruokaisaa ja makoisaa. Kasviskeittojen ongelma monesti on se, että niitä pitäisi syödä niin monta lautasellista, jos haluaa että nälkä pysyy edes hetken loitolla. Tässä kvinoa toi mukavaa ruokaisuutta ja tietenkin myös lisänä syödyt siemennäkkärit.

Bataatti-kvinoakeitto

  

2,5 dl keitettyä kvinoaa (noin 1 dl kuivaa)
    750 g bataattia
    2 keskikokoista porkkanaa
    2 sipulia
    2 valkosipulinkynttä
    1 rkl raastettua inkivääriä
    2 rkl öljyä
    1 rkl jauhettua korianteria
    2 kasvisliemikuutiota
    vettä
    2 dl kaurakermaa
  

    Jos keitettyä kvinoaa ei ole valmiina, keitä se pakkauksen ohjeen mukaan kasvisliemessä. Älä kuitenkaan keitä kvinoaa puuroksi, vaan jätä siihen pieni purutuntuma.
    Kuori ja paloittele bataatti ja porkkanat. Silppua sipulit ja valkosipulinkynnet. Raasta inkivääri.
    Kuumenna öljy kattilassa. Lisää öljyyn korianteri, valkosipuli ja inkivääri. Kääntele seosta kattilassa hetken aikaa ja lisää sitten sekaan sipulisilppu. Kuullota muutama minuutti.
    Pane kasvikset kattilaan ja lisää vettä sen verran, että ne juuri ja juuri peittyvät. Heitä vielä sekaan kasvisliemikuutiot ja anna kiehua, kunnes kasvikset ovat aivan pehmeitä.
    Soseuta keitto tasaiseksi. Lisää vettä tarvittaessa. Sekoita kaurakerma ja 3/4 keitetystä kvinoasta keiton joukkoon ja anna vielä kiehahtaa.
    Annostele keitto kulhoihin ja koristele lopulla kvinoalla ja tilkalla kaurakermaa.

Käytiin viime viikonloppuna merellä jigailemassa ahvenia. Keli oli mitä parhain. Harvemmin meille osuu merikalastuspäiville shortsikeliä.

Kalareissun tärkein asia ei tietenkään ole se saalis, vaan juurikin ne mukavat hetket vesillä. Tällä kertaa reissun kruunasi grillailut kallionnokassa. Retkipannussa paistui tällä kertaa ihan vaan makkarat sekä lisänä oli kaupan valmissalaatit. Ehkä ensi kerralla taas jotakin itse väsättyä evääksi.

Kauniissa maisemissa ruokakin maistuu paremmalle 😋

Ja kyllähän se Ahti muutaman affenankin meille antoi. Ja koska savuahven on vaan niiiiiin hyvää, päätyi suuri osa tämänkin kerran saaliista heti savupönttöön.

"Oletko sinä onnellinen?" minä kysyin.

"Hyvältä tuntuu", mutisi Fredrikson ja katsoi hämillään merelle.

Siitä tiesin, että hän oli kauhean onnellinen.

(Tove Jansson: Muumipapan muistelmat)