Suklainen britakakku

 

Alkaa taas olla käsillä se hetki, kun tämän blogin kirjoittaja vanhenee entisestään. Pyöreitä ei juhlita tänäkään vuonna, ei edes "puolipyöreitä". Mutta ollaan työkaveriporukan (eli tsörppiringin) kanssa sovittu, että pidetään kiinni perinteestä ja juhlitaan ihan jokaista syntymäpäivää ainakin lahjojen merkeissä, mutta kivointa tietenkin että vähän myös kippistettäisiin sekä synttäreiden että yhteisen tapaamisen kunniaksi. Etenkin nyt kun yli vuoden jatkuneen pelkän etätyön vuoksi normaalit kahvittelut työpaikalla ovat jääneet kokonaan väliin (etätyön ainoa miinuspuoli).

Eli oli hyvä syy leipoa kakku! ❤ Britakakku on klasikko ja yksi omista suosikkikakuistani ja siksipä päädyinkin juuri Britaan, mutta tällä kertaa vähän uudella twistillä maustettuna. Eli teinkin suklaisen version, mansikka-täytteellä. Ohje on Kotivinkki -lehdestä. 

Suklaabrita

Pohja:
125 g pehmeää voita
1 dl sokeria
2 kananmunankeltuaista
1½ dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa
voiteluun voisulaa

Marenki:
2 kananmunanvalkuaista
1½ dl sokeria
2 rkl hasselpähkinärouhetta

Täyte:
150 g maitosuklaata
250 g mascarpone-tuorejuustoa
½-1 dl sokeria (laita maun mukaan)
2 dl vispikermaa

Lisäksi:
1 l mansikoita
orvokeita & marenkia koristeluun

Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja voitele paperi voisulalla. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää keltuaiset yksitellen vatkaten. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita voi-sokerivaahtoon vuoroin maidon kanssa. Levitä taikina ohuelti uunipellille.
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pienissä erissä koko ajan vatkaten. Vatkaa, kunnes marenki on kiinteää ja kiiltävää. Levitä se varovasti taikinalevylle. Ripottele pinnalle hasselpähkinärouhetta. Paista 200 asteessa 12–15 min. Anna jäähtyä.
Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa kattilassa. Sekoita suklaan joukkoon mascarpone ja sokeri. Vatkaa kerma vaahdoksi ja kääntele vaahto suklaamascarponeseokseen.
Leikkaa suklaabritalevy puoliksi niin, että syntyy kaksi samankokoista suorakaiteen muotoista levyä. Siirrä toinen levy varovasti paistinlastan avulla tarjoiluvadille. Levitä täyte ja viipaloidut mansikat päälle ja laita toinen levy kanneksi. Koristele mansikoilla, marengilla ja orvokeilla.

Luanikast lystimbitto Raumall ❤

Viime vuonna tehtiin alkukesästä reissu Hankoon, joten pakko se oli tähänkin kesän alkuun saada joku pieni miniloma. Rauma on ollut jo kauan "to-go -listalla" ja se saatiin nyt viivata yli, wuhuu! Vaikka siis sinne jäi kyllä vielä niiiiin paljon nähtävää (kuten Merimuseo), joten tulossa ollaan vielä uudelleenkin, mutta näin pahin turistinälkä saatiin tyydytetyksi. 

 

Rauman seudulta majoituksen löytäminen tällä kombolla oli vähän hankalaa, mutta päädyttiin sit ottamaan kahdeksi yöksi mökki Poroholman leirintäalueelta. Mökit oli hyvin simppeleitä leirintämökkejä, niissä oli pari pientä makkaria, pieni oleskelutila levitettävällä sohvalla ja 4-hengen ruokapöydällä sekä vessa. Onneksi katsottiin tarkkaan etukäteen, että mökissä ei tosiaan keittiötä ole, vaan ainostaan jääkaappi ja mikro. Koska siis minähän en voi elää ilman kahvinkeitintä! 😁 Mutta erähessuina pakkasimme auton kyytiin kolmepolttimoisen retkigrillin ja kaasupullon ja näin saatiin kokkaus ja kahvinkeitto hoidettua sujuvasti mökin terassilla. Problem solved!

 

Olen ollut Poroholman leirintäalueella aikaisemminkin, mutta oltaisiinkohan silloin eletty vuotta 2008(?). Alue oli valtavasti muuttunut siitä. Esim. nämä mökit missä majoituttiin, on rakennettu 2010. Samoin alueelle on tullut paljon uusia ravintoloita ja lisäksihän se toimii nykyään myös vierasvenesatamana. 

 

Hassua oli myös, että rannalla sijaitseva Beach House oli niin myöhään auki, kun nyt on tottunut näihin tiukkoihin rajoituksiin aukioloaikojen ja alkoholirajoitusten suhteen. Mielestäni tämä ikkunakyltti Wanhan Rauman kapakassa oli niin osuva. 😁 

Mulla oli Raumalla neljä ehdotonta juttua mitkä halusin nähdä, eli Kiikartorni, Rauma Flikk (eli Rauman kuvatuin nainen), kanaalissa pulikoivat Kolme sulotarta sekä tietenkin juoda kahvit Wanhan Rauman KaffeBaarissa. Ja hei, kaikki nämä toteutuivat! ❤

 

Wanhaan Raumaan on mentävä ehdottomasti tutustumaan uudestaan niin että tulisi käytyä myös kaikissa myymälöissä, niitä nimittäin löytyy sit ihan laidasta laitaan. Välillä taas nenään tulla tupsahti niin herkullinen pizzan tuoksu, ja ihanat pienet pöydät sivukujilla oikein houkuttelivat jäämään istumaan. Mutta meillä oli tuo saksalainen personal trainer mukana matkassa, joka piti meidät rytmikkäässä liikkeessä koko ajan, joten pysähdyksiä ehti aina tehdä tasan yhden valokuvan verran. 

 

Melkein meinasi jäädä väliin kahvit KaffeBarissa kun luultiin että kahvittelu tapahtuu ainoastaan sisätiloissa. Onneksi tajuttiin lopulta että kahvilan takana on sisäpiha, johon koiratkin olivat tervetulleita. Siellä joku lapsi totesi kun mentiin istumaan, että "katso äiti, tuo koira näyttää ihan sudelta"! 😅 Melkein teki mieli vastata, että tämä myös käyttäytyy kuin susi ja syö pieniä lapsia alkupalakseen. (Viski kun ei oikein välitä lapsista). Onneksi sekä koira että lapset saivat "kahvitella" rauhassa. 😊

 

 Poroholman leirintäalueelta pääsee myös näppärästi tutustumaan Rauman saaristoon, mm. Kylmäpihlajan majakkasaareen ja Kuuskajaskarin linnakesaareen. Me jätettiin saarihyppelyt tuonnemmaksi, mutta Santakarin Pooki oli pakko käydä vähän lähempää kuvaamassa. Alimmaisessa kuvassa oikeassa reunassa siintää myös hyvin pienenä Kylmäpihlajan majakka. Se näytti kauempaa katsottuna ihan Vapaudenpatsaalta. 😁

Santakarin pooki on rakennettu vuonna 1857 ja peruskorjattu vuonna 2009. Majakkaseuran sivuilta luin, että pooki on jatkuvan ilkivallan kohteena. Mikä on sinänsä hassua, että kuka ihme jaksaa noinkin kauas merelle lähteä tekemään ilkivaltaa...? 😯 Luulisi että se joka tuonne saakka jaksaa mennä, kunnioittaisi luontoa ja ympäristöä sen verran että jättäisi ilkivallan tekemättä. 

Rauma on kyllä niin kaunis kesäkaupunki - suosittelen matkaa sinne, vaikka vähän kauempaakin. Näkemistä ja tekemistä kyllä riittää.

Myös Viski suosittelee Raumaa ❤ 

Siellä oli turistikoiria niin paljon liikenteessä, että haisteltavaa olisi riittänyt useaksi päiväksi. Ja Raumalla näkyi usean ravintolan / kahvilan edessä kyltti, että koirat tervetulleita terassille (ihan mahtavaa että se ilmoitetaan heti kyltillä, ettei tarvitse aina erikseen käydä kysymässä).

Tilli-tonnikala-cheddarpiirakka porkkanaisella pohjalla

Huh heijaa, nyt ollaan jo kesäkuun ekassa päivässä. Jotenkin meinaa ihan väkisin iskeä ahdistus siitä, että toukokuu oli ja meni ja ehdinkö nyt varmasti nauttia joka ikisestä päivästä tarpeeksi. Koska seuraava toukokuu tulee vasta vuoden päästä... 😓 Toukokuu on jotenkin niin mahtava kuukausi, kun kevät alkaa vaihtua huomaamatta kelien ja vehreyden puolesta kesäksi, mutta kuitenkin on tunne että kaikki ihana on vielä edessä päin. Onko muilla samoja fiiliksiä toukokuusta? 😍

Ei kuitenkaan passaa vaipua synkkyyteen vaan nyt nautitaan Suomen kesästä. Lomaan on vielä 8 viikkoa aikaa, mutta jotten lataisi lomaan liian suuria odotuksia, niin olen yrittänyt nyt jo tehdä pienen listan asioista joita haluan kesän aikana tehdä ja mieluusti vetäisin viivan yli mahdollisimman monesta kohtaa jo ennen loman alkua. Listalle on ainakin tulossa yksi saarikohde (paljastan kohteen vasta kun ollaan siellä käyty) 😉, pyöräretki jossakin lähikaupungissa, kalastuspäivä Säkylän Pyhäjärvellä, valokuvausretki johonkin uuteen paikkaan / kaupunkiin / kylään ja tietenkin hyvien grillireseptien testausta. 

 Ja reseptien testaamisesta päästiinkin asiaan, eli tähän tonnikalapiirakkaan jota leivoin jo viime viikolla. Tuo Suklaapossun -blogista löytynyt porkkanainen piirakkapohja on ollut työnalla jo kauan, mutta nyt oli näemmä vasta toteutuksen aika. Ja Liian hyvää -blogista löytynyt tonnikala -täyte taas pääsi testiin osittain sen takia, että jääkaapista löytyi pala cheddarjuustoa joka piti "hukata" johonkin. Pohja oli kivan makuinen ja mikä parasta, sai vähän terveellisyyttä porkkanasta. Ja täyte oli myös herkullista. Olen vähän kyllästynyt tonnikalan makuun, mutta tuore tilli toi maun kyllä ihan uusille leveleille. 👌

Tilli-tonnikala-cheddarpiirakka porkkanaisella pohjalla

Pohja:
100 g voita
1 dl hienoksi raastettua porkkanaa
1 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa

Täyte:
1 prk tonnikalapaloja öljyssä
1 iso punasipuli silputtuna
1 dl tuoretta tilliä silputtuna
1 dl tuoretta persiljaa silputtuna
kuivattua oreganoa
pikkuripaukset currya, mustapippuria ja suolaa
3 dl raastettua Oltermanni Cheddar -juustoa

Päälle:
2 dl kermaa (käytin ruokakermaa)
2 kananmunaa

Pohjaa varten yhdistä kuivat aineet keskenään. Sekoita huoneenlämpöinen voi ja porkkanaraaste keskenään. Yhdistä aineet ja sekoita vain sen verran, että kaikki aineet ovat juuri ja juuri sekoittuneet yhteen. Levitä taikina vuoan pohjalle jauhotetuin sormin painellen.
Laita vuoka jääkaappiin puoleksi tunniksi.
Esipaista pohjaa 225 asteen lämmössä 8 minuuttia.
Valuta tonnikalapalat ja ripottele palat tasaisesti piirakkapohjalle. Silppua punasipuli pieniksi kuutioiksi ja ripottele tonnikalan päälle. Mausta piirakka tuoreella tillillä, persiljalla, oreganolla ja vain aavistuksella suolaa, mustapippuria reilummin ja ripauksella currya. Lisää pinnalle juustoraaste.
Vatkaa kerma ja muna keskenään. Kaada kermaseos tasaisesti piirakan pinnalle.
Paista piirakkaa 210 asteessa noin 20-25 minuuttia.