Ostin viime vuonna itselleni joululahjaksi Museokortin. Käyttö on jäänyt vähän vähemmälle, kiitos koronakevään, joten nyt päätin kesälomalla ottaa kaiken takaisin. Ensimmäiseksi suuntasin Turkuun, jossa museokortti kohteita on useampia. Todellakaan kaikkia en ehtinyt yhden päivän aikana käydä läpi, koska on kivempi vähän tutustua kohteisiin, eikä juosta munaravia kokoajan. Turun Linnan vierailun jätin suosiolla väliin, koska sinne ollaan ystäväperheen kanssa sovittu vierailu syksymmälle.
Koska on onni omistaa pakettiauto, on myös vaivatonta napata polkupyörä auton kyytiin. Isommissa kaupungeissa polkupyörän kanssa on huomattavasti näppärämpi kulkea kuin oman auton kanssa. Ja paikallisliikenne ei jostain kumman syystä nyt oikein hotsita. Lähdin aamulla suht aikaisin kotoa, joten ihan ensimmäinen kohde oli aamukahvit jossain päin Turkua. Pyöräilin useammankin mielenkiintoisen pikkukahvilan ohi, mutta fillarini teki äkkistopin vasta Aurajoen rannalla, Qwenselin talon kohdalla. Muistin että mieheni sisko oli tätä paikkaa kehunut, joten pakkohan se oli itsekin käydä testaamassa. Ja samalla tajusin, että siellähän sijaitsee myös Museokortti -kohde, Apteekkimuseo.
But first coffee. Tämä kahvila pääsi heittämällä suosikkieni joukkoon. Rauhallinen ympäristö, vaikka oltiin aivan Turun keskustassa. Kahvilan tiski oli täynnä toinen toistaan herkullisempia tarjottavia. Päädyin ottamaan suolaista, pinaatti-vuohenjuustopiirakkaa. Tiskissä houkutti myös mm. pala punasipuli-Aurajuustopiirakkaa 😋 sekä pala kunnon kermakakkua, höystettynä tuoreilla marjoilla. Tuotteet maksettiin tiskille, mutta tarjoiltiin pöytään. Ja mikä ihana ylläri, kun pöytään tuotiin niin söpöt ruusukupit ja pieni soma kannullinen kahvia. ❤ Pienistä asioista tulee iso ilo.
Ihanan kahvihetken jälkeen siirryin samassa pihapiirissä sijaitsevaan apteekkimuseoon. Talo jossa museo sijaitsee, on Turun vanhin säilynyt puutalo 1700-luvulta. Jos oikein ymmärsin, apteekkitila ei ole alunperin toiminut apteekkina, vaan apteekkisisustus vuodelta 18658 on siirretty muualta tänne museoon.
Museossa oli sisällä vähän "kummalliset" vibat. Yritin etsiä tietoa apteekkimuseon kummituksista tai ylipäätään sen talon historiasta, mutta en löytänyt mitään. Olisi ehkä pitänyt ostaa paikasta kertova kirja itselle ja perehtyä paremmin talon historiaan. Joku siellä kuitenkin kulki kanssani koko vierailun ajan, vaikka niin sanotusti yksin siellä kuljinkin. Ja se täytyy sanoa että talosta on kyllä ollut aika messevät näköalat Aurajoelle.
Suosittelen opastusta, jotta vierailusta saa enemmän irti. Siellä ei nimittäin ihan älyttömästi ollut opastetauluja, joista lukea lisäinfoa. Mutta mielenkiintoinen paikka kaikenkaikkiaan. Suosittelen!
Seuraavaksi kulkuni suuntasi Forum Marinumiin. Siellä olen käynyt ennenkin, mutta nyt päätin käydä myös Suomen Joutsenessa, sekä käydä tsekkaamassa vaihtuvien näyttelyiden puolelta Lemmikit laineilla -näyttelyn.
Suomen Joutsenessa olen käynyt viimeksi joskus kauan sitten. Jos en väärin muista, Suomen Joutsen sijaitsi silloin vielä joen toisella puolen. Mitään muuta en vierailuista juurikaan muista. Olin yllättynyt kuinka hyvässä kunnossa laiva oli. Ja yllättynyt myös siitä, miten pitkiä reissuja tuolla laivalla on tehty. Tuntuu niin hassulta, että on purjehdittu isoilla purjelaivoilla. Nykyään kun suurin osa matkoista tehdään moottoripurkkien kanssa.
Seinillä oli mielenkiintoisia infopläjäyksiä Suomen Joutsenen purjehduksista eri maankolkkiin. Mielenkiintoisin tarina liittyi albatrosseihin ja niiden tappamisen tuomaan huonoon onneen. Kolmen albatrossin tappaminen reissulla vaati myös kolmen merimiehen hengen samaisella reissulla. Albatrossien tappaminen on perinteisesti merimiesten uskomuksissa tuottanut huonoa onnea. Ja näin se uskomusvaan kävi toteen.
Lemmikit laineilla -näyttely oli nopeasti kierretty. Sieltä löytyi kuitenkin todella mielenkiintoisia tarinoita lemmikeistä, jotka ovat kierrelleet isäntiensä / emäntiensä kanssa pitkin maailmaa laivojen mukana. Näyttelyssä esiintyi muun muassa Peppi Pitkätossun papukaija.
Ja olihan se perusnäyttelykin taas käytävä nopeasti läpi, vaikka sen olen muutamaan otteeseen jo nähnytkin. Aina huomaa jotain uutta. Siellä on niin paljon asiaa merenkäyntiin liittyen, että millään kaikkea ei voi edes yhdellä kertaa sisäistää.
Seuraavana ja tämän reissun viimeisenä kohteena oli Luostarinmäki. Sielläkin olen joskus pikkulikkana vieraillut, mutta ainoa mitä muistan on tikkunekut ja vanhanajan vaatteisiin pukeutuneet ihmiset. Tämä oli todellakin vierailemisen arvoinen paikka. Luostarinmäki on Turun ainoa yhtenäinen puutaloalue, joka säilyi vuoden 1827 palosta. Kaikki yli 200 vuotta vanhat rakennukset sijaitsevat ihan täysin alkuperäisillä paikoillaan.
Luostarinmäki on sijannut kaupungin laidalla, jossa tonttimaa on ollut halpaa ja senpä takia alueesta muodostuikin vähävaraisten asuinalue. Eivät tainneet asukkaat silloin tietää, että jossain vaiheessa nämäkin tontit olisivat kullanarvoisia. Kaupungin suuri palo aiheutti sen, että asemakaavaa muutettiin paloturvallisemmaksi, eli taloja ei saanut rakentaa enää ihan niin kiinni toisiinsa ja katuleveyksistäkin taidettiin samassa yhteydessä tehdä uudet määräykset. Luostarinmäen tiheään rakennetut puutalot määrättiin purettaviksi. Onneksi Turun kaupunki lunasti rakennukset yksi kerrallaan ja näin alue saatiin säilymään, ja sinne avattiinkin myöhemmin tämä ulkomuseo.
Luostarinmäelle on talletettu käsityöalan verstaita sekä sisustettu koti-interiöörejä kertomaan 1800-luvun elämisestä ja asumisesta. Joissakin asunnoissa oli tälläkin hetkellä menossa työnäytöksiä ja oppaat auliisti kertoivat sen ajan työtavoista sekä asumuksista. Ilman näitä oppaita olisi paljon mielenkiintoista tietoa jäänyt saamatta. Suosittelen siis täälläkin opastuksen ottamista.
Kahvitupa sai tietenkin sydämeni sykkimään. Asumuksia oli hyvin erialaisia, ja näistä pystyikin päättelemään kuinka varakas perhe kyseisessä asunnossa oli asunut. Mm. tapetit seinillä sekä eri maailmakolkista tuodut koriste-esineet kertoivat perheen vauraudesta.
Mielenkiintoinen oli myös koti, jossa oli asuttu vuoteen 1982 saakka. Koti henki niin kasaria kuin olla ja voi. Siellä oli lisäksi sisävessa ja sisäsuihku, mitä tietenkään näistä muista taloista ei löytynyt.
Museovierailun jälkeen oli pakko tietenkin käydä kahvilla museon viereisessä, Kahvila Kisällissä. Kahvila rakennus oli myöskin vanha, 1850-luvulla rakennettu. Kahvilan sisustus ja myytävät tuotteet sopivat paremmin kuin hyvin juuri tällaiseen museokahvilaan. Täällä päädyin nauttimaan vegaanista porkkanakakkua, ja se oli kyllä ehkä parasta koskaan syömääni porkkanakakkua. ❤ Kahvilan tuotteissa oli muutenkin panostettu tosi paljon vegaanisiin tuotteisiin, joten suosittelen kahvilaa siinäkin mielessä. Kahvit sai juoda söpösti pihalla ihaillen Luostarinmäen vanhoja taloja, mutta mielellään olisi kyllä kahvitellut sisälläkin.
Vielä jäi Turusta kutkuttamaan mieltä ainakin Biologinen museo, Aboa Vetus & Ars Nova -museo sekä Sibelius -museo. Vielä on lomaa jäljellä, joten katsotaan kuuluvatko ne vielä lomaohjelmistooni vai siirtyvätkö syksymmälle.
Vink vink!! Suomi on täynnä ihania, kauniita, huolella tehtyjä museoita. Käykää hyvät ihmiset museoissa!!
