Mun piti tämä asia päivittää tänne jo ihan heti kun asia oli ”ajankohtainen”, mutta otti niin koville, että en saanut heti itseäni siitä kirjoittamaan. Ja kun aikaa kuluu, niin asiat vaan jää.
Mutta palataanpa nyt siis aikaan ennen pääsiäistä. Viskin näkö lähti huononemaan jo keväällä 2024, kunnes hän viime kesänä sokeutui lähes kokonaan. Syynä sokeutumiselle oli sakemanneille hyvin tyypillinen silmäsairaus, pannus. Pannuksen ei pitäisi olla parantuva sairaus, mutta jostain syystä näkö kuitenkin palautui osittain syksyn aikana. Liekö valon vähentyminen vaan helpottanut näkemistä, vai näkö oikeasti parantunut, tiedä häntä. Tämä kevät kuitenkin taas pahensi tilannetta, ja lopulta näkökyky oli 100% mennyt. Viski voi muuten fyysisesti todella hyvin, ei ollut kropan kanssa mitään vaivoja. Mutta huomasi, että se alkoi pikkuhiljaa enemmän ja enemmän ottaa mielen päälle kun näkökyky lähti. Lopulta oli tehtävä se vaikein ja tärkein päätös mitä lemmikinomistaja voi tehdä. Sitä ennen käytiin metsässä, tehtiin eväsretkiä, autoiltiin, herkuteltiin jne jne.
Viski 19.05.2014-17.04.2025
Olen niin onnellinen, että saatiin koko perhe olla Viskin kanssa lähdön hetkellä! Ja kiitos Somervetin henkilökunnalle, kun mahdollistitte niin kauniin lähdön meidän rakkaalle Viskille.
Viski sai elää pitkän, hienon elämän meidän kanssa. Melkein 11-vuotta ja siitä 3-vuotta hän oli vielä "isoveljenä".
Aadallehan tämä on ollut tosi kova paikka. Hänelle niin tärkeä ja rakas isoveli lähti pois. Hänellä onneksi on ihan pienestä saakka ollut kykyjä ottaa yhteyttä tuonpuoleiseen ja hän saikin illalla jo puhelun leikkipuhelimeensa mammalta (taivaasta), että Viski on päässyt perille ja hänellä on kaikki hyvin! ❤ Mutta edelleen joka viikko itketään yhdessä Viski-ikäväämme!
Kaikki postauksen kuvat on otettu meidän kevättalven pohjoisen reissulta, Miekojärveltä ja Raanujärveltä. Se oli viimeinen yhteinen koko perheen reissu ja siitä jäikin meille paljon hyviä muistoja ja paaaaljon ihania valokuvia! ❤
Viski, meillä on sua niin kova ikävä!! ❤
Viski oli osa teidän perhettä, muistat varmaan ne tervehdykset, sen ilon kun Viski sai olla aina mukana. Se paikka on nyt tyhjä, mutta teillä on muistot yhteisitä vuosista. Viskistä tuli jotenkin "tuttu" kun kirjoitit ja kuvasit komeita koirakuvia tänne. Niin kuin yksi eläinlääkäri kerran sanoi, sekin on rakkautta, kun tietää milloin rakkaan lemmikin on aika mennä. Iloa kesään
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentista! ❤ Tuo on niin totta, että yleensä sitä miettii vain itseään niinä hetkinä kun miettii milloin olisi se oikea hetki, vaikka pitäisi miettiä vain ja ainoastaan asiaa eläimen kannalta. Mutta helppoa se ei ikinä silti ole! Viski sai kauniin ja rauhallisen lähdön täältä! ❤
PoistaViski jätti teidän kotiin tyhjän tilan, jota ei nyt täytä kukaan , siinä tilassa on ikävä ystävää ja perheenjäsentä, lemmikin pidossa ikävintä on luopuminen. Jospa teille tulee vielä joku päivä uusi perheenjäsen. Kiva kun kirjoittelit pitkästä aikaa, mukavia heinäkuun päiviä teille.
VastaaPoista❤ Meillä on tuolla nuorimmaisella niin kova koirakuume, että kyselee päivittäin milloin meille tulee uusi koira. Mutta nyt hetki happea ja mietitään sen jälkeen mitä tehdään. Uskon että oikea koira löytää kyllä meidän perheeseen ajallaan ❤
PoistaTiedän just tuon tunteen. Meidän Doris kuoli 2012 melkein 18-vuotiaana, ihana pieni seropi. Ja on ihan niin kuin sanoit: onneksi on niitä hyviä muistoja.
VastaaPoistaE
Vitsi miten pitkäikäinen hän oli! ❤ Kyllähän ne sellaisen tassunjäljen jättävät aina sydämeen, ja hyvä niin! ❤
Poista❤️
VastaaPoista❤ ❤
Poista❤️
VastaaPoista❤ ❤
PoistaHalit sinne. <3 Onneksi on hienot, yhteiset muistot. nm Petra
VastaaPoistaKiitos ❤ niinpä, ihania muistoja on roppakaupalla ja myös valokuvia ja videoita on kovalevyt täynnä. Niitä on nyt hauska katsella! :)
Poista