Vuoden paras työkaveri...?

Sellaista palkintoa tässä taas yksi päivä tavoittelin, kun töihin vein "lämpimäisiä" heti aamulla. Nyt jää nuo "normaalit" jauhot vähälle turhan vähän käytölle, joten tällä tavalla niistä on helppo päästä eroon. Ja paljon parempi ratkaisu kun vain viskata roskiin.
Kaikenlaisia pataleipiä on tullut jo kokeiltuakin ja täytyy sanoa, että tämä oli kyllä parhaasta päästä. Ohje on Keittiönoidan -blogista. Tein taikinan jo sunnuntaina jääkaappiin odottelemaan. Maanantaiaamuna unohdin ihan täysin koko taikinan ja tiistaina sitten muistin sen leipoa leiväksi. Ja luulen että teki taikinalle pelkästään vain hyvää kun seisoi siellä jääkaapissa odottelemassa. Sen verran kehuja tämä leipä sai ja sen verran nopeaan se häipyi pienessä porukassa parempiin suihin, että uskallan sitä itse maistamatta kehua! Työkaverini ovat nimittäin ruokakriitikoita parhaasta päästä. ;)

Kaurapataleipä
1 leipä

 1,5 dl kaurahiutaleita
0,5 dl vehnäleseitä
2 dl grahamjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl suolaa
1 pss kuivahiivaa
1 muna
1 rkl hunajaa
3 dl vettä

Sekoita kuivahiiva ja muut kuivat aineet. Lisää muna, hunaja sekä kylmä vesi. Sekoita tasaiseksi esim. puuhaarukalla. Taikinaa ei tarvitse sen kummemmin vaivata. Laita taikina jääkaappin kelmun/leivinliinan alle, päiväksi tai vaikka kahdeksi.
Laita uuni 225 asteeseen ja laita samalla kannellinen rautapata tai muu uuninkestävä paistoastia uuniin lämpiämäään. Ota taikina jääkaapista ja pois kulhostaan ja painele siitä ilmakuplat pois. Kun uuni on valmis, kaada taikina uunipadan pohjalle. Laita kansi päälle ja paista 225 asteessa 30 min. Ota sitten kansi pois ja paista vielä 10-15 min kunnes pinta on kauniin ruskea. Kumoa leipä padasta ja jäähdytä.

Olen varmaan täälläkin kertonut, että olen ollut aina aika ajoin huolissani meidän vanhemman kissan, Lyytin, voinnista. Sen jälkeen kun Tyyne kuoli, tuli Lyytistä entistä arempi ja syrjäänvetäytyvämpi kissa. Ajateltiin, että hän on kaveria vailla ja otettiin hänelle kaveriksi pentukissa, Pimu. VIRHE!! Lyyti ahdistui vaan enemmän. Eläinlääkäri suositteli Feliway-haihduttimen hankkimista ja se auttoikin hetkellisesti. Kunnes tilanne palasi taas samanlaiseksi. Mutta nyt Lyyti on taas saanut jonkun "reipastumispuhdin". Lauantaina se ensimmäistä kertaa (ainakin meidän nähden) putsasi Pimun korvia ♥ ja nyt se on jo useasti bongattu nukkumassa keskellä lattiaa ihan äksänä, välittämättä Viskin häirinnästä. Ennen Lyyti oli aina vetäytynyt omaan kopperoonsa leivinuunin päälle ja mulkoili sieltä vaan ulkomaailmaa. Toivottavasti tämä positiivinen muutos olisi pysyväistä sorttia. Ihan tarpeeksi taas ollut jo murheita noiden eläinten kanssa! ♥

Ja Pimu se tykkää nukkua Viskin nuhjaantuneella pedillä, vaikka saisi olla sohvallakin. Ja kyllähän hänellä se oma kiipeilypuukin on. Mutta kai Viskin tuoksut tuo sit jotain turvaa. Tai sit kiusa se on pienikin kiusa, kun saa ärsytettyä Viskiä.... ;)