maanantai 5. helmikuuta 2018

Tammikuun kirjoja

Nämä yksilöt odottavat vielä lukemista ☺

Tuo isäntä on usein kysellyt, että kuinka monta kirjaa luen vuoden aikana. Pikkuvinkkinä varmaan, että olen vähän liiankin paljon nenä kiinni kirjassa! 😂 Lukeminen on mulle hyvinkin kausittaista. Joskus luen tosi paljon ja käyn usein kirjastossa ja joskus vaan tuntuu, että sitä ylimääräistä aikaa lukemiselle ei liikene sitten yhtään mistään.



Nyt on taas ollut sellainen vaihe, että luen aika paljon ja siksipä päätinkin tänä vuonna kirjata kaikki lukemani kirjat ylös. Ja ajattelin, että jos sieltä jotain "helmiä" erottuu edukseen, niin suosittelenpa niitä myös täällä blogin puolella. Josko joku sais vinkistä vaarin, tai ehkä innostuis sitä myötä tarttumaan kirjaan, vaikka ei niin lukemista ennen ole harrastanutkaan.


Vaikka tykkään lukemisesta ja kirjoista, niin en silti juurikaan lue mitään kirjablogeja. Jotenkin kirjat on mulle niin "henkilökohtainen" juttu, että haluan itse muodostaa oman mielipiteeni niistä. Eikä niin, että jättäisin jonkun kirjan lukematta vaan sen takia, että muut olivat sitä huonoksi moittineet. Tämä päti myös yhteen tammikuun helmistä, Virpi Hämeen-Anttilan kirjaan Railo. Minusta tämä oli kepeää, mukavaa luettavaa, vaikka aika tiukat arvostelut saikin monissa blogeissa. Oma elämäni on niin sellaista tasaista luojan kiitos (moni sanoisi tappavan tylsää, itse sanon mukavaa normaalia arkea) että on mukava lukea kirjoja, joissa ihmisten elämässä tapahtuu kaikenlaista; pettämistä, avioeroja, talousvaikeuksia jne jne. Kaikkea sellaista mitä ei todellakaan kaipaa omaan elämään! 😁 Jos kaipaa hyvää viihdykelukemista, tyyliin aivot narikkaan, niin vahva suositus tälle kirjalle!


Toinen tammikuussa vahvan suosituksen saava kirja on Mari Jungstedtin Gotlanti -sarjan 13.osa nimeltään Toiset kasvot. Edellinen kirja "Kullan kallis" oli jotenkin tosi suuri pettymys. Onneksi tämä taas ylsi ns. omalle tasolleen. Jos kirjasarja ei ole ennestään tuttu, niin suosittelen lukemaan kirjat järjestyksessä. Niissä kuitenkin kulkee ns. punainen lanka, vaikka kaikki kirjat ovatkin itsenäisiä teoksiaan. 
Ja kummasti tämä Gotlanti-sarja itseä kiehtoo, pari kertaa Gotlannissa käyneenä. Tässä uusimmassa kirjassa tapahtumat sijoittuivat paljolti Ljugarniin. Kylä on tuttu, koska meillä on mökki aina sijainnut Ljugarnissa. Tässä vähän maisemia pienestä, idyllisestä Ljugarnin kylästä.




Yhtä tammikuun suosikeista, Tunnit Elviksen kanssa, suosittelinkin jo aimmassa Elvis-postauksessani TÄÄLLÄ. Jos Elvis kolahtaa, niin lukekaa ihmeessä tämä kirja!



Mulla on tälläkin hetkellä kesken kolme kirjaa, mutta jatketaan niistä sitten kun on aika "paketoida" helmikuussa luetut kirjat. 

7 kommenttia:

  1. Mulla odottaa tuo Toiset Kasvot vielä hyllyssä, sain joulupukilta sen :) Ah, hyvä tietää, että Jungstedt palaa ruotuun takaisin. Se Kullan Kallis oli oikeasti koko sarjan surkein kirja. Ihan typerä loppukliimaksi, ei yhtään totuttua Jungstedia!

    Saat taas pinon kirjoja täältäkin kun ehdit käymään <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin joulupukki toi sen! :) Nyt oli taas kaikki tutut henkilöt mukana juonessa.
      Jeeeee ♥ täytyy tulla pikaisesti käymään!

      Poista
  2. Muutama kirja on aina lainassa, lukuharrastus on kulkenut mukana aina. Olssonin tuotannosta pidän, niissä kirjoissa on jotain. Tuota aikaa vain ei tahdo olla, kun lukuajasta osa pitää käyttää vielä sukkien neulomiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta, että jos harrastaa myös neulomista niin on hankala järjestää lukuaikaa. Mulla ei ole tuo neulomiskärpänen vielä purrut. Saa nähdää pureeko joskus.
      Oletko äänikirjoja kokeillut? Joku on saanut tällä ratkaisun tähän ongelmaan.

      Poista
  3. Minä joskus viime vuoden puolella luin tuon Railon. Se oli sinällään ihan hyvää luettavaa, parhaiten muistan sen ahdistuksen jota koin miehen jokseenkin salakavalan piinaavasta käytöksestä vaimoaan kohtaan.

    Ennen tämän kirjan lukemista oli kuitenkin vain pieni hetki ehtinyt kulua siitä, kun luin Tapetinvärisen, joten Railo jäi sen rinnalla hieman hailakaksi. Tapetinvärinen oli mielestäni aivan upea teos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos vinkistä, mun pitääkin lukea seuraavaksi tuo Tapetinvärinen!
      Mua kans meinas aluks alkaa ahdistaan sen miehen katala käytös, mutta jotenki optimistisesti koko ajan ajattelin, että sille naiselle on tiedossa vielä jotain parempaa.
      Ja hei kiitos kun kävit jättämässä viestin käynnistäsi, löysin taas kivan blogin seurattavaksi! ♥

      Poista
    2. Minäpäs tuon blogin rinnalle juuri päätin pystyttää toisen: eläin- ja luontoblogin. En ole aivan varma, mutta luitkohan joskus muinoin Karvapuusti-nimistä blogiani? Se jäi sittemmin hieman ajan jalkoihin ja sitä oli sitten vaikea enää uudelleen jatkaa. Olen kamalasti pyöritellyt mielessäni sen "uudelleenvirittämistä" mutta koska tosiaan jotenkin tuntui vaikealta, niin pystytin kokonaan uuden blogin aiheen ympärille. Tervetuloa siis tännekin: http://kerjaavakarvamato.blogspot.fi/ Ei nimi blogia pahenna.. :D

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)