perjantai 19. kesäkuuta 2020

Daim-kääretorttukakku (gluteeniton)


Kakku jonka takia oli taas lähellä muutaman kyyneleen vuodatus. Kun sulla on päässä jonkinlainen mielikuva, että millainen siitä valmiista kakusta tulee. Ja kun se ei sit muistutakaan yhtään sitä sun alkuperäistä ajatusta, niin kyllähän se vähän tuppaa ketuttamaan.
Mutta onneksi tässä kakussa kuitenkin maku oli kohdillaan ja kermavaahdolla, suklaakastikkeella ja mansikoilla oli paljon pelastettavissa. 😂

Daim-kääretorttukakku
gluteeniton


Pohja:
4 munaa
1½ dl sokeria
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl kaakaota

Täyte:
2 kpl tupla-Daimia
2 dl rahkaa
2,5 dl vispikermaa
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Koristeeksi:
mansikoita
kermavaahtoa
suklaakastiketta

Laita uuni lämpiämään 220 asteeseen.
Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos munavaahdon joukkoon varovasti (itse käytän tässä siivilää apuna).
Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 200 asteessa uunin keskitasolla n. 8-12 min uunista riippuen. Ole tarkkana ettei pohja pääse palamaan (nimimerkillä kokemusta on). Anna pohjan jäähtyä kunnolla.
Aloita täytteen tekeminen vatkaamalla kerma vaahdoksi, lisää joukkoon sokerit ja rahka. Sekoita kermarahkan joukkoon pilkottu Daim. Kumoa jäähtynyt kääretorttupohja sokeroidulle leivinpaperille ja levitä täyte. Kääri pohja rullalle. Anna kääretortun vetäytyä jääkapissa vähintään muutama tunti, mielellään vaikkapa vuorokausi.
Leikkaa kääretorttu viipaleiksi ja kasaa palat kakkulautasen päälle esim. kolmeen kerrokseen. Koristele kääretorttukakku haluamallasi tavalla. Äläkä hermostu tässä vaiheessa, vaikka kakku saattaa olla vähän toispuoleinen ja hassun näköinen. Koristeet pelastavat paljon. 😉


Näihin makeisiin tunnelmiin - oikein mukavaa juhannuspäivää kaikille! ❤

2 kommenttia:

  1. Tämähän näyttää aivan ihastuttavalta herkulta. Mutta totta, kun on oma mielikuva jostain, eikä se ihan sellaisenaan toteudu, kyllähän se ketuttaa. Meillä oli ikävä kyllä sellainen juhannus, mikä tullaan huonona muistamaan. Rakas iso-siskoni menehtyi sairastettuaan vain noin 1½ viikkoa. Onneksi mekin ehdimme aattona Kuopioon ja saatiin jättää hyvästit ihan silmäkkäin. Ja muutaman tunnin kuluttua häntä ei enää ollut, ainoastaan mielissä ja sydämissämme. Ollaan vieläkin kaikki shokissa. Vollutettua on tullut enemmän mitä kymmeniin vuosiin yhteensä. Voi kun me kaikki muistettaisiin elää nyt -aikaa, ekä sit-kun aikaa. Tämänkin asian tiimoilta. olin taas kiitollinen sellaisista ystävistä, joille voi lyhyellä varoitusajalla tyrkätä Daven hoidettavaksi. Monta, monta rapsutusta Viskille meiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 <3 Otan osaa suureen suruun!! <3
      Olen käynyt lukemassa tämän sun kommentin jo useamman kerran, mutta kyynelten läpi en ole saanut vastatuksi mitään. Elämä on toden totta yllätyksellistä. Onneksi ehditte vielä hyvästellä toisenne.
      Ja ystävät <3 nuo kultakimpaleet jotka auttavat hädän keskellä!! Halaukset sinulle ja perheellesi ja rapsutukset Davelle!!

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)