No nyt se on löytynyt - tähän mennessä paras kakku minkä olen tehnyt. Voi olla että aika kovin sanottu, koska olen kai onnistunut muitakin hyviä kakkuja tekemään, mutta tämä meni kyllä ehdottomasti sinne kärkikastiin. Mulla ei ollut tämän kakun suhteen kovinkaan suuret odotukset, ja ehkä juuri siksi tämä onnistuikin niin hyvin. Ja yllättäen se onnistui juuri silloin hyvin, kun syöjiä kakulle oli tasan me kaksi. 😂 Ei siis ole todistajia sille että kakku oli oikeastikin maailman herkullisinta.
P.S. Mansikat ja kermavaahto sopivat tähän kuin konjakki kahvin kanssa, joten älkää vaan jättäkö niitä pois kakun päältä!
Ohje on Meren maku -kirjasta.
Mikään terveyskakkuhan tämä ei ole, mutta viis siitä.
Daim-kakku
22cm
200 g tummaa suklaata
200 g voita
4 munaa
2 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 pkt Daimia à 56 g
Päälle:
2 dl vispikermaa
½ rkl sokeria
1 pkt Daimia à 56 g
mansikoita
Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.
Sulata suklaa ja voi yhdessä kattilassa välillä sekoitellen. Anna jäähtyä hetki. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi. Kaada suklaasula muna-sokeriseokseen ja sekoita.
Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe. Hienonna Daim karkeaksi rouheeksi. Sekoita rouhe vehnäjauhojen joukkoon. Lisää vehnäjauhot taikinaan ja sekoita tasaiseksi.
Voitele n. 22 cm halkaisijaltaan oleva irtopohjavuoka. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin keskitasossa n. 12-15 minuuttia (paistoin 15 min ja se oli juuri sopiva meidän uunilla, kakun kuuluu olla vähän "hyllyvä" uunista pois otettaessa). Anna kakun jäähtyä vuoassa. Siirrä jääkaappiin, mielellään seuraavaan päivään. Kuljeta veistä varoen vuoan reunoilla ja siirrä kakku tarjoilulautaselle.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta sokerilla. Pursota kermasta ruusukkeita kakun päälle ja koristele mansikan puolikkailla ja Daim-rouheella.
Jos pari sanaa meidän Viskistä. Aiemmin jo kirjoitinkin (täältä voit lukea aiemman postauksen), että Viskillä on selän kanssa ollut vähän ongelmia. Tai jalan kanssa, mutta kipu taitaa säteillä selästä / lannerangasta. Tämä asia on vähän maalannut harmaan myrskypilven oman mielen päälle!😥
Toiset päivät on tosi hyviä ja ei oikeastaan edes huomaa että jalka on kipeä. Toisina päivinä taas yksi jalka on täysin poissa pelistä. Hämmennystä aiheuttaa nyt vähän sekin, kun ei tiedä mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä. Lääkärit ja fysioterapeutit ovat kaikki lomalla (nyt on muuten kaikin puolin huonoin aika sairastaa) ja joutuu itse omassa päässään pähkäilemään ja tuskailemaan asioita. Viskillehän määrättiin ensin kahden viikon totaalilepo ja särkylääkitys. Ohjeistusta jatkettiin vielä viikolla, mutta tällä ei kyllä ollut mitään vaikutusta.
Huomasin, että Viskistä tuli tosi masentuneen oloinen. Häneltä katosi elämän ilo ja meinasinkin, että tämä oli nyt tässä. Koira on niin kipeä, että ilonpilkahduksia ei enää löydy. Mutta kun päätimme, että antaa koiran mennä omalla pihalla vapaasti, että jos tässä nyt vietetään viimeisiä yhteisiä hetkiä, niin saa ainakin mennä viimeiset päivät täysillä. No, heti kun annoimme hänen alkaa liikkua enemmän, vointi koheni niin henkisesti kuin fyysisestikin. On vaan TODELLA vaikea vetää raja siihen, että mikä on liikaa liikuntaa ja mikä ei.
Itsellä ei kovin suuri usko enää ole että tuota selkää enää ilman leikkausta kuntoon saataisiin, mutta ei tietenkään saa heittää kirvestä kaivoon ennen kuin viimeinenkin kivi on käännetty. Leikkausrumbaan en suostu lähtemään, mutta fysikaalisia hoitoja olen kyllä avoimin mielin kokeilemassa, mikäli niistä jotain apua olisi. En vaan vielä millään haluaisi tuosta rakkaasta Pänkäpäästä luopua ❤
Nautitaan yhteisistä hetkistä ja otetaan mallia koirista - eletään kuin viimeistä (kesä)päivää 😊
