Pieni pyrähdys Päijänteen rannoille

 

Kesälomalaisen tervehdyksiä, osa 1. 🌞

Eka kesälomaviikko lähenee loppuaan, ja samalla se ainoa lomaviikko kun lomailtiin koko porukka samaan aikaan. Toinen osapuoli aloittaa maanantaina taas työt normaalisti ja itse jatkan vielä lomailua parin viikon ajan. Ollaan tällä viikolla lähinnä kalasteltu ja mies golfannut, minä fillaroinut sen ajan. Suunnitelmissa oli tehdä myös kalareissu johonkin uudelle järvelle, mutta se vesittyi kovaan helteeseen. Menee jo lähes eläinrääkkäyksen puolelle ottaa koira veneeseen kovalla helteellä pelastusliivit päällä ja niin että mahdollisuutta varjoon menoon ei ole. Niinpä piti ottaa käyttöön Plan B. Pakkasimme autoon yöpymisvermeet ja suuntasimme auton nokan kohti tuntematonta. 

 

Koska olimme suunnitteleet veneily/kalastusreissua alunperinkin Hämeenlinnan suunnille, lähdimme suunnistamaan sitä kohti, mutta nyt ilman venettä. Ja sieltä matka jatkuikin suoraan kohti Vääksyä ja Päijänteen rantaa.

 

Kävimme juomassa välikahvit ja suunnittelimme että mihin suuntaisimme Vääksystä. Samalla saimme ihastella kun Vääksyn kanavaan sattui juuri menemään pieni risteilyalus. 

 

Viskikin tykkäsi Vääksyn pysähdyksestä, sillä eräs vanhempi rouva halusi välttämättä antaa pizzan loppunsa Viskille syötäväksi. Tästä käytiin kovaa keskustelua muutamankin eri ravintolan asiakkaan kanssa, että saako koiralle ylipäätään antaa pizzaa. Itse en näe siinä mitään ongelmaa, koska Viski on pienestä saakka syönyt ihan kaikkea. Kunhan nyt ei ihan koko pizzaa syötä. Liika suolaisuus ei kai ole meille kenellekään hyvästä, saatika koiralle.

 

Vääksystä suuntasimme kohti Pulkkilan harjua. Pulkkilan harju on 8 kilometriä pitkä harju. Tämä oli kyllä upea maisemapätkä.Toki fillarilla / kävellen kulkiessa olisi ehtinyt maisemia katsella hieman paremmin. 

Yöksi menimme Sysmän leirintäalueelle. Vuokrasimme sieltä yhdeksi yöksi saunallisen mökin. Mökki oli kyllä ihan huikean hieno ja vaikutti melkoisen uudelta. Sysmä oli sen verran pieni paikka, että saatoimme jättää auton leirintäalueelle ja lähteä siitä kävelleen syömään läheiseen Marinaan. Ja koska Päijänteen rannalla ollaan, niin pitihän sitä tietenkin maistaa Päijänteen muikkuja. Annos oli kyllä ihan mielettömän hyvä! Kuulemma myös Päijänneburger oli hyvä. 

Ja koska leirintäalueelta löytyi myös minigolfrata, niin pitihän se muutama erä käydä sitäkin pelaamassa. Tietäähän sen nyt miten siinä kävi, mutta yllättävän hyvin pysyin golfarin kyydissä. 😂

 

Sysmästä matka jatkui seuraavana päivänä Korpilahden ja Jämsän kautta Kuhmoisiin ja sieltä Padasjoelle. Pidimme kyllä taukoja tässä välilläkin, mutta kamera oli ilmeisesti pysynyt tiukasti autossa, sillä kuvia tältä välietapilta ei löytynyt kuin yksi. 🙈

 

Padasjoki olikin kivan oloinen paikka. Laivarannassa kaikki näytti uudelta, tai ainakin hiljattain uusitulta. Laiturit olivat täynnä veneitä. Uskon että tämä on vilkkaimpaan kesäaikaan melkoisen suosittu pysähdyspaikka. 

 

Päijänne sai kyllä mielenkiinnon vesistöä kohtaan heräämään niin kovin, että tänne on tultava uudelleen niin että vene & kalavehkeet on mukana. Ehkä vielä tämän vuoden puolella 😏

Punaherukka-toffeepiirakka

Punaherukkapensas (se yksi ja ainoa joka meidän pihalta löytyy) alkaa taipumaan marjapainon alla. Osa marjoista oli jo ylikypsiäkin, kun vasta ehdin (eli laiskottelultani jaksoin) pensaan kimppuun. Tällä kertaa poimin sieltä vaan astiallisen, eli sen verran mitä ajattelin tarvitsevani johonkin leivonnaiseen.

Koska ainekset jääkaapissa ja kuivakaapissa oli vähän niukanlaiset, päätyivät marjat tällä kertaa bannofeen -tyyppiseen piirakkaan, jossa banaanin korvaa punaherukka.

Ai että ❤ melkoisen makoisa makean ja kirpeän liitto tässä piirakassa. Kaiken lisäksi helppo ja nopea tehdä.

Punaherukka-toffeepiirakka

Pohja:

200 g kaurakeksejä

80 g voita

Täyte:

 1 prk karamellisoitua kondensoitua maitoa

n. 3 dl punaherukoita

2½ dl vispikermaa

1 tl vaniljasokeria

Murskaa keksit, sulata voi ja sekoita keskenään. Painele keksimuruseos n. 24 cm piirakkavuoan (tai irtopohjavuoan) pohjalle ja reunoille. Laita jääkaappiin hetkeksi kovettumaan.

Vaahdota vispikerma ja mausta vaniljasokerilla. Sekoita karamellisoitu kondensoitu maito tasaiseksi ja levitä keksipohjan päälle. Ripottele marjat toffeekerroksen päälle ja viimeistele kermavaahdolla.

Mulla on jo kauan ottanut kaupassa silmään Pauligin erikoiskahvit, mutta jostain syystä en ole niitä testaillut. Lahjaksi ja tuliaisiksi ystäville ja sukulaisille kylläkin, mutta ei itselle. Nyt päätin että maistelen kaikki nämä erikoiskahvit läpi. Mieheni on vannoutunut Juhla Mokan käyttäjä ja siksipä meillä onkin kotona molemmilla omat kahvipurkit. 😁 Mun yksityisinä spesiaalihetkinä ei todellakaan juoda mitään perus Juhla Mokkaa! 😆 Mutta palatakseni näihin Pauligin kahveihin, tämä Reykjavik oli ainakin oikein makoisaa. Ei mitenkään erityisen tummaa, mutta joku pieni makuvivahde kuitenkin että erottui ihan peruskahvista.

Meillä oli tällä viikolla lasagnepäivä. Lasagnen tein taas 👉 tällä hyväksi havaitulla reseptillä. Kävi vaan niin että tämä hourupää unohti ostaa kaupasta tomaattimurskaa. Onneksi kotona oli tavallisia tomaatteja, joita raastamalla ja hieman vedellä jatkamalla sain aikaiseksi itse tehtyä tomaattimurskaa. Terästin sitä vielä vähän tomaattipyreellä ja ketsupilla, ja hyvää tuli.

Kesäkuiselta laivareissulta matkaan tarttui kauan kaipaamaani Love -viiniä. Olen jo kauan ihastellut tätä pulloa, mutta jostain syystä ei ole Alkossa koskaan pistänyt tämä viini silmään. Oli kyllä ihan hyvää punkkua, voisin ostaa toistekin.

Bataatti-kvinoakeitto (ja grillailut kallionnokassa merta katsellen)

Taas on kesän tullen päässyt vähän kasvisruoat unohtumaan ja oma olotilakin on sen mukainen. 😩 Pakko taas alkaa edes 70 % syömään pelkkää kasvisruokaa. Vatsa ja mieli kiittää.

Tämä bataatti-kvinoakeiton resepti löytyi Chocochilin -blogista. Keitto oli oikein ruokaisaa ja makoisaa. Kasviskeittojen ongelma monesti on se, että niitä pitäisi syödä niin monta lautasellista, jos haluaa että nälkä pysyy edes hetken loitolla. Tässä kvinoa toi mukavaa ruokaisuutta ja tietenkin myös lisänä syödyt siemennäkkärit.

Bataatti-kvinoakeitto

  

2,5 dl keitettyä kvinoaa (noin 1 dl kuivaa)
    750 g bataattia
    2 keskikokoista porkkanaa
    2 sipulia
    2 valkosipulinkynttä
    1 rkl raastettua inkivääriä
    2 rkl öljyä
    1 rkl jauhettua korianteria
    2 kasvisliemikuutiota
    vettä
    2 dl kaurakermaa
  

    Jos keitettyä kvinoaa ei ole valmiina, keitä se pakkauksen ohjeen mukaan kasvisliemessä. Älä kuitenkaan keitä kvinoaa puuroksi, vaan jätä siihen pieni purutuntuma.
    Kuori ja paloittele bataatti ja porkkanat. Silppua sipulit ja valkosipulinkynnet. Raasta inkivääri.
    Kuumenna öljy kattilassa. Lisää öljyyn korianteri, valkosipuli ja inkivääri. Kääntele seosta kattilassa hetken aikaa ja lisää sitten sekaan sipulisilppu. Kuullota muutama minuutti.
    Pane kasvikset kattilaan ja lisää vettä sen verran, että ne juuri ja juuri peittyvät. Heitä vielä sekaan kasvisliemikuutiot ja anna kiehua, kunnes kasvikset ovat aivan pehmeitä.
    Soseuta keitto tasaiseksi. Lisää vettä tarvittaessa. Sekoita kaurakerma ja 3/4 keitetystä kvinoasta keiton joukkoon ja anna vielä kiehahtaa.
    Annostele keitto kulhoihin ja koristele lopulla kvinoalla ja tilkalla kaurakermaa.

Käytiin viime viikonloppuna merellä jigailemassa ahvenia. Keli oli mitä parhain. Harvemmin meille osuu merikalastuspäiville shortsikeliä.

Kalareissun tärkein asia ei tietenkään ole se saalis, vaan juurikin ne mukavat hetket vesillä. Tällä kertaa reissun kruunasi grillailut kallionnokassa. Retkipannussa paistui tällä kertaa ihan vaan makkarat sekä lisänä oli kaupan valmissalaatit. Ehkä ensi kerralla taas jotakin itse väsättyä evääksi.

Kauniissa maisemissa ruokakin maistuu paremmalle 😋

Ja kyllähän se Ahti muutaman affenankin meille antoi. Ja koska savuahven on vaan niiiiiin hyvää, päätyi suuri osa tämänkin kerran saaliista heti savupönttöön.

"Oletko sinä onnellinen?" minä kysyin.

"Hyvältä tuntuu", mutisi Fredrikson ja katsoi hämillään merelle.

Siitä tiesin, että hän oli kauhean onnellinen.

(Tove Jansson: Muumipapan muistelmat)

Mato-onkireissulla

Mikäs sen parempaa sateisen arki-illan viettoa, kuin mato-onkireissu kera eväiden läheiselle metsälammelle.

Pieni hentoinen sade ei häirinnyt yhtään, päinvastoin. Sateen jälkeen suolampi tuoksui entistä metsäisemmälle ja raikkaalle.

Meillä oli mukana yksi ahvenvapa jigailua varten sekä yksi mato-onki. Ja niin vaan metsälampi näytti, että vanhassa tavassa vara parempi ja mato-onki oli huomattavasti tuotteliaampi tapa kalastaa kuin jigailu. Metsälammen affenat oli pieniä (ja tummia) ja pääsivätkin kaikki takaisin kasvamaan. Mikään ruokaisasti tuottoisa reissu tämä ei siis ollut, mutta päänupille sitäkin tärkeämpi. Kotipihassa en jaksa mato-ongen varressa keikkua kuin pienen hetken, kun tulee jo pakotus touhuta jotain muuta. Mutta täällä metsälammen suojissa tuntui oikein hyvältä istua rauhassa paikallaan ja kuikuilla että nappaisiko se kala. Ja kyllähän se nappasi. 🐟

Koska reissu oli hyvin ex-tempore, en ehtinyt itse valmistella eväitä sen enempää. Kaupasta tarttui mukaan hampurilaissämpylöitä, Kivikylän valmiita jauhelihapihvejä, sinappia, suolakurkkua, cheddar-sulatejuustoa ja majoneesia. Kotoa otin vielä matkaan viipaloitua sipulia ja tomaattia.

Viski löysi omat (paljon terveellisemmät) eväät juolukkapuskasta 😂

Se olis enää 6 päivää töitä ja sit alkaisi kolmen viikon loma... 🌞

Kyllä sitä on odotettukin kuin kuuta nousevaa. Lomasuunnitelmia ei ole kuin sen verran, että haluaisin pyöräillä, kalastaa, tehdä muurinpohjalettuja ja viedä kummipojan merimuseoon. Kaikki muu ylimääräinen mukava tekeminen on pelkkää plussaa! 😊 Rentoutuminen on kuitenkin se ykkösasia lomalla.