Broileri-pastasalaatti pestokastikkeella

Olen saanut tuon isännänkin innostutettua mukaan juoksuharrastukseen. Nytpä me siis koko perheen voimin kirmaillaan kilometrejä vähintäänkin muutamia kertoja viikossa.
Ja tämä taas tarkoittaa sitä, että jos tuo mies syö muutenkin paljon, niin nyt se syö IHAN SAIRAAN PALJON. Ja jotta ruoka riittäisi välillä edes pariksi päiväksi, on pastasalaatit hyvä lisä. Ne vie nälkää ja toimii hyvin vaikka välipalana.
Tämä salaatti oli niin mun makuuni, johtuen ehkä rucolasta ja tuosta pestokastikkeesta. Mutta kyllä isäntäkin tätä sai syötyä, kuulemma tumman (?) makuista, mitä sitten ikinä tarkoittaakaan.
Mun mielestä tämä salaatti olis ihan täydellinen lisä (kesäiseen) buffetpöytään. Ohje on Hellapoliisin. Pestokastiketta en tehnyt itse, vaan luotan tässä kohtaa aina Herkku ja Lahja Murenasta saatavaan valmiiseen pestokastikkeeseen, nam! Ja ohjeesta poiketen lisäsin salaattiin myös vähän majoneesia, koska mitä olisikaan salatti ilman majoa... 🙈

 Broileri-pastasalaatti pestokastikkeella

3 dl keittämätöntä pastaa
broilerin fileepihvejä (4 kpl)
1 tuore mango (tai 1 purkki säilykemangoa)
200 g fetajuustoa
100 g miniluumutomaatteja
100 g tummia rypäleitä
valmista pestokastiketta (tai valmista kastike itse KLIK)
majoneesia
mustapippuria myllystä
rucolasalaattia

 
Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta ja huuhtele kylmän veden alla. Paista broilerinfileet, jäähdytä ja leikkaa sopivan kokoisiksi suupaloiksi.
Valuta säilykemango tai kuori tuore mango. Leikkaa kuutioiksi.
Paloittele fetajuusto ja puolita miniluumutomaatit ja tummat rypäleet.
Yhdistä ainekset pastan joukkoon. Sekoita salaatin joukkoon rucolaa, pestokastiketta sekä majoneesia oman maun mukaan. Anna maustua hetki viileässä ennen tarjoilua.

Kävimme isännän kanssa viime viikolla Hämeenlinnassa katsomassa yhtä lempibändeistämme, Mustaschia ja samalla kun siinä Aulangon nurkilla oltiin, niin käytiin siellä vähän kävelemässä. Ja ei vitsit mikä paikka se oli, suosittelen ♥

Täytyy sanoa, että tänä syksynä on kyllä täällä etelässäkin TODELLA kaunis ruska!!

Ja minä, korkeanpaikankammoinen, uskalsin kiivetä Aulangon näkötorniin 👊

Mutta ehkä Hämeenlinnan reissun parasta antia oli silti se, että pääsin Ralf Gyllenhammarin kainaloon.... 😋😍

Elokuinen Lapin reissu

On ihan unohtunut tänne blogin puolelle kirjoitella meidän elokuisesta Lapin reissusta. Tehtiin ihan sellainen "pikamatka pohjoiseen". Lähdettiin tiistaiaamuna ajelemaan ja kotona oltiin takaisin jo saman viikon sunnuntaina. Mutta yllättävän paljon ehdittiin silti taas nähdä ja kokea.

Pysähdys Oulussa ja pakollinen turistikuva Toripoliisin kanssa :D

Reissun ensimmäinen päämäärä oli Ylitorniossa sukulaisissa, jossa oltiin kaksi yötä. Ehdittiin turista rauhassa ja katsella samalla vähän jo tutuksi tulleita Ylitornion maisemia. Ainiovaara ja Aavasaksanvaara on paikkoja, joissa on joka kerta ihan pakko käydä.

Ylitorniosta koukattiin Ruotsin puolelle ja lähdettiin ajelemaan ylöspäin. Ja Pellon kohdalta koukattiin takaisin Suomen puolelle. Tälle välille osui yksi mielettömän upea levähdyspaikka, Kattilakoski, joka muistaakseni on joku vuosi valittu Ruotsin kauneimmaksi levähdyspaikaksi. Enkä kyllä yhtään ihmettele että miksi.

Suomen puolella päämäärämme oli taas tänäkin vuonna Jouttensuvannon loma Kolarissa. Samassa mestassa oltiin viime vuonnakin KLIK ja itse asiassa viime reissulla varattiin täksi kesäksi meille isompi mökki. Mökit ovat tosi varattuja, syynä ehkä hyvä hinta-laatusuhde, joten jos mielii sieltä mökin saada, niin ajoissa on oltava liikkeellä.

Viime vuonna tosiaan majoituttiin sellaisessa parakissa. Nyt meillä olisi ollut tilaa vielä meidän lisäksi 8 hengelle! 😃

Yllättäen matkamme päätarkoitus oli tänäkin vuonna kalastus. Siitäkin huolimatta, että tiesimme lohivuoden Tornionjoella olleen tänä vuonna paljon heikompi kuin aiempina vuosina. Ahti ei ollut kovin antelias meillekään, mutta onneksi matkan varrella asuvat sukulaiset olivat! Kotiin ei lähdetty tyhjin käsin, vaan kylmälaukku oli kyllä piukassa niin siikaa kuin lohtakin.

Mulla oli "tavoitteena" tälle reissulle, että oltais käyty kävelemässä Taivaskeronkierros Pallaksella. Mutta säät valitettavasti puuttuivat peliin. Kumpaakaan ei hotsittanut lähteä siinä myräkässä tunturiin vaeltamaan, joten piti ottaa käyttöön suunnitelma B. Sitähän ei siis ollut 😝 mutta äkkiäkös internetin ihmeellisestä maailmasta löytyi vinkkejä mitä tehdä Kolarin huudeilla. Auton nokka käännettiin kohti Muoniota ja Lapin helvettiä, eli Pakasaivoa. Muonion kotisivut tietävät kertoa Pakasaivosta seuraavaa:

Pakasaivo on erittäin jyrkkäreunainen, syvä, lähes pohjaton saivojärvi, joka saa vetensä valtaosin maanalaisista lähteistä, saivoista. Pohja- ja pintavesi eivät sekoitu koskaan, joten pohjan vesi on lähes hapetonta ja erittäin rikkipitoista. Näin ollen vesistön pohjassa säilyy satojatuhansia vuosia kaikki sinne uponnut. Vuonna 1977 tehdyssä mittauksessa ei järvestä löydetty selvää kovaa pohjaa, sen voidaan sanoa olevan ainakin 90 metriä syvä ja ns. välipohja on noin 50 metrin syvyydessä. 

Korkein äkkijyrkkä ranta kurottaa noin 40 metrin korkeuteen.

Pakasaivo on mystisyydellään ja jylheydellään kiehtonut ihmisiä jo kauan. Aikoinaan lappalaiset pitivät sitä palvonta- ja uhripaikkanaan. He uskoivat kuolemansa jälkeen elävänsä saivon kirkkaassa vedessä, jos eläisivät maallisen elämänsä uhraten riistaa jumalille ja eläisivät muutenkin elämänsä synnittömästi. Toisen tarun mukaan lähistöllä asuneet lappalaissukuiset Suikit ajattelivat itse Pirun asustavan järvessä, ja jotta heillä olisi hyvä kalastus- ja metsästysonni, he uhrasivat Pirulle poroja, niiden sarvia ja riistaa, jotta Piru pysyisi hyvällä tuulella.

 Paikka oli kyllä ihan mielettömän upea. Jotenkin siellä "leijui" sellainen jännä henki. Yksin en ehkä olis sinne uskaltanut edes mennä. Jos joku muukin omaa tälläisen "kummitustutkan" kun mulla on, niin tietää varmaan mistä puhun. 😯

Matkalla Pakasaivoon on myös saamelaisten ikivanha palvontapaikka, Kirkkopahdan seitakivi. Arvaa olisiko Viskin tehnyt mieli ottaa muutama luu matkamuistoksi... 😉

Ja matkalla takaisin mökille oli tietenkin pakko pysähtyä ottamaan muutama pakollinen porokuva, sekä pysähtyä kahville Jounin kauppaan. Oltais kyllä tällä kertaa oikeasti pysähdytty johonkin muualle kahville, mutta meidän tuurilla juuri tuona päivänä ei mikään ollut auki...

Jounin kaupalta löytyikin astetta suurempi poro. 😛

Loppuloman vietimme vesillä, lähiluontoa ihmettelemässä sekä rentoutuen mökillä. 

Oli kyllä muuten erittäin rentouttava loma ♥

Vielä ei varattu mökkiä ensi kesälle. Saa nähdä mihin silloin suuntamme auton nokan... 😉