Jauheliha-pizzakierteet

Piti tehdä pikahätänälkään jotain, mutta oli taas pieni ajatuskatko sen asian kanssa että mitä teen. Ei ehkä kannata tehdä kiukkunälkään pikkupurtavaa, jonka taikinaa pitää kohottaa tunnin verran ja täytteen aineksia sulatella pakastimesta. 😂 Eikä ilman itkupotkuraivareita selvitty muutenkaan. Otin ohjeen Liisa Westerbergin kirjasta Pikkusuolaista. Mutta eihän nämä mun kierteet olleet läheskään yhtä siistit kuin kirjan. Ja mitä ihmettä - kirjan mukaan näitä kierteitä olis pitänyt syntyä 36 kappaletta ja mä sain vaivaiset 12 kpl... Ehkä mun 2 cm on enemmänkin 5 cm. Täällä maalla kaikki on pikkasen suurempaa 😆

Mutta pirun hyviähän nämä oli. Ei ihan hirvee kauaa pellillä ehtineet vanhentua.

Muutoin menin aika lailla alkuperäisen ohjeen mukaan, mutta lisäilin vähän täytteeseen Aurajuustoa ja suolakurkkua sekä jätin oliivit pois. Tässä ohje niinkuin minä tein.

Pizzakierteet

n. 12 kpl

Pohja:

4 dl vehnäjauhoja

2 tl kuivahiivaa

½ tl suolaa

2 dl vettä

Jauhelihatäyte:

250 g jauhelihaa

2 rkl tacomaustetta

suolaa

40 g tomaattisosetta

1 rkl pizzamaustetta

kirsikkatomaatteja

suolakurkkua

Aurajuustoa

150 g juustoraastetta

Sekoita jauhot, hiiva ja suola kulhossa. Lisää vesi ja vaivaa taikinaa, kunnes se irtoaa käsistä ja kulhosta ja sen pinta alkaa tuntumaan sileältä. Siirrä taikina öljyttyyn kulhoon ja kohota kaksinkertaiseksi.

Taikinan kohotessa valmista täyte. Ruskista jauheliha ja mausta se. Pilko muut täyteaineet pieniksi kuutioiksi. 

Kauli kohonnut taikina suureksi, suorakaiteen muotoiseksi levyksi. (Muista tsekata että pohja on alta hyvin jauhotettu jotta se lähtee irti kun lähdet rullailemaan.) 

Levitä taikinalevylle ensin tomaattisose, sitten täyte ja lopuksi juustoraaste. Kääri taikina rullaksi ja leikkaa noin 2 cm siivuiksi. Aseta siivut leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Meiän pihalle on tullut taas tulva. On omat hyvät ja huonot puolensa asua vesistön äärellä. Nämä jatkuvat sateet saavat pihan muistuttamaan suurta kuralätäkköä... 😔 Missä on lumi ja pakkaset? Tai edes ne pakkaset? Pystyn ehkä vielä jotenkin sen lumettomuuden kanssa elämään. 

Ja mihin on kadonneet kunnon talvet?
Jaa mikä ilmastonmuutos...?!

Mukavaa viikonloppua kaikille ♥
Jos koko vklp menee sateen ropistessa, niin onpahan hyvää aikaa vähän leipoa pakkaseen.... 😊

Karamellipossu-hampurilaisia joulukinkun jämistä

Jos jotain asiaa inhoan, niin ruuan roskiin heittämistä. Meillä sitä ei juurikaan tapahdu. Syynä, että pyrin käymään ainoastaan kerran viikossa kaupassa, jolloin loppuviikosta yleensä jääkaapissa on enää vain valo jäljellä ja saadaan vitsailla, että kenes luo tänä viikonloppuna mennään kylään just sopivasti ruoka-aikaan. 😂
Ja ne vähät jämät jota joskus jää, niin nekin menee tehokkaasti koiran suusta alas.
Senpä takia olin jouluna vähän ehkä ärsyttävänkin tarkka, että keneltäkään ei joulupöydästä vaan jää mitään roskiin laitettavaa. Että meille kyllä kelpaa kaikki jämät! Mun vanhempien kinkkua vahtasin ja kuolasin, ja tehokkaalla kuolaamisella siitä irtosikin sitten aikamoinen siivu meille. (Olihan meillä siis omakin kinkku, mutta se n.3 kg hävisi parempiin suihin muutamassa päivässä.)
Soppa365 -sivuilta löytyi herkullinen karamellipossun ohje, ja voi vitsit mutta tuli hyvää. Nälkäisenä en jaksanut tuota thai-kastiketta keitellä ihan siirappiseksi saakka, mutta nam nam, kyllä kastike maustoi kinkun vähän löysempänäkin.
Laitoin ohjeeseen sulkuihin mausteet joita en käyttänyt, kun niitä ei kotosalta löytynyt. Hyvää tuli ilman niitäkin.

Karamellipossua joulukinkun jämistä

600 g kypsää joulukinkkua
öljyä vuoan voiteluun

Thaikastike:
2 rkl limenmehua
(1 sitruunaruoho)
2 dl kasvislientä
1 rkl kalakastiketta
2 rkl soijakastiketta
(1 tähtianis)
3 kokonaista neilikkaa
1½ dl palmu-tai fariinisokeria (käytin kookossokeria)

Tee thaikastike. Purista limetinmehu ja hienonna sitruunaruoho. Mittaa aineet sokeria lukuun ottamatta kattilaan. Kiehauta ja lisää sokeri. Keitä miedolla lämmöllä noin puoli tuntia tai kunnes kastike on paksuuntunut siirappimaiseksi. Siivilöi kastike.
Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.
Voitele uunivuoka öljyllä. Revi joulukinkku haarukkaa apuna käyttäen ohuiksi säikeiksi uunivuokaan. Vaihtoehtoisesti voit leikata kinkun 1 cm:n kuutioiksi. Lisää thaikastike ja sekoita. Paista nyhtökinkkua uunissa 10–15 minuuttia, kunnes se saa ruskean värin ja hieman rapean pinnan.

Kinkut ennen kastikkeen lisäämistä ja uuniin menoa.

Meillä liha päätyi hampurilaisten väliin. Ja hampparisämpylät tein TÄLLÄ hyväksi havaitulla ohjeella. Tähän sai helposti hukattua perunalaatikon jämät. Nämä on kyllä ehdottomasti parhaat hampurilaissämpylät mitä olen ikinä tehnyt / syönyt. Ja helppo tehdä. Älkää pelästykö tekovaiheessa, kun tuo taikina on aika jämäkkää. Ajattelin, että siitä tulee ihan kivikovat sämpylät. Mutta päin vastoin. Kun muistatte vaan sinnikkäästi nostattaa ensin taikinaa ja sitten niitä sämpylöiksi pyöriteltyjä taikinapalloja. Leivoin samalla vähän enemmän sämpylöitä ja nyt niitä on pussillinen myös pakastimessa.
Hamppareiden teko tyssää yleensä siihen, että en tykkää niistä kaupan valmiista sämpylöistä. Mutta nyt ollaan taas askeleen lähempänä seuraavaa hampparipäivää!

Hampurilaisten väliin päätyi kinkun lisäksi salaattia, tomaattia, suolakurkkuja, punasipulia, Aurajuustoa, paholaisenhilloa sekä Aiolia. 😋 Ihan kuin ravintolassa, mutta vähän vielä parempaa.... 😉

Extempore reissu Naantaliin ♥

Ensinnäkin, erittäin hyvää uutta vuotta 2018 ♥

Palataan silti vielä hetkeksi vuoteen 2017. 😊 Meillä oli molemmilla vapaapäivä lauantaina, ja päätettiin jo ennen joulua, että silloin lähdetään koko konkkaronkka ajeleen johonkin. Ja kuinka ollakaan löysimme itsemme yhdestä lempikaupungeistamme, Naantalista. Kävimme viime juhannuksena syömässä Naantalissa ja jo silloin sanoin, että haluan pikaisesti tulla uudestaan ja ottaa kameran mukaan. Kierrellä ja kaarrella ympäri kaupunkia kaikessa rauhassa. Ja nyt vasta siihen tarjoutui tilaisuus. 

Olipa hassua nähdä kaupunki niin hiljaisena. Yleensä sieltä saa rannan lähettyviltä etsiä parkkipaikkaa aika kauan. Nyt parkkipaikat loistivat tyhjyyttään ja kaikki parkkimaksuautomaatitkin olivat huppujen suojissa talvehtimassa. Eikä ihmisiäkään juuri vastaan tullut. 

Naantalin vanhakaupunki on kyllä jotain ihan älyttömän kaunista! ♥ Aina se hurmaa olemuksellaan. Kävi siellä mihin vuoden aikaan tahansa. Mutta jotenkin tykkäsin kyllä enemmän tästä hiljaisesta ja tyhjästä Naantalista, kuin siitä ihmisiä täynnä olevasta, turistirysä Naantalista. 

Miten en ollut ajatellutkaan, että Naantali on näin kaunis joulukaupunki?!? Olen kuullut, että Porvoota on kovin kehuttu, mutta miksei Naantalia.... 😏 Ihania jouluisia koristeita, paljon pieniä yksityiskohtia, tunnelmallisia valoja ♥ 

Päätin joulukuussa, että vuonna 2018 haluan tai siis oikeastaan mun on PAKKO päästä käymään joulukuussa Rovaniemellä. Haluan päästä kunnon joulutunnelmaan. Mutta nyt ehkä saatankin perua puheeni, ja lähteä viikonloppumatkalle Naantaliin. 

Jotenkin siinä jouluista tunnelmaa nauttiessa joka solulla alkoi tehdä mieli glögiä. Ja huomattiinkin, että Föribaari oli auki ja kyllähän tälläiseen aikaan melkeinpä joka paikassa glögiä tarjoillaan. Päätimme kuitenkin ensin käydä kävelemässä ja viedä koira autoon ja sitten käydä ihan rauhassa nauttimassa glöksät.

Vaikka pääosin viihdynkin maalla asumassa, kaikessa rauhassa, ilman naapureita kyljessä, niin täytyy myöntää että jos rahapussi sen sallisi, niin voisin kyllä tuonne Naantalin vanhaan kaupunkiin muuttaa. Etenkin rantatalot oli niin kauniita, että ei niistä meinannut silmiä saada irti.

Vanhastakaupungista noustiin Rakkaudenpolkua pitkin Kuparivuorelle. Polku on saanut nimensä jo 1800-luvun alussa, kun venäläiset sotalaivaston upseerit kohtasivat Naantalin tyttöjä polulla.

Kuparivuorelta on kyllä komeat näkymät merelle ♥

Vanhassakaupungissa olisi kävellyt vaikka kuinka kauan. Taloissa ja niiden pihoilla on paljon pieniä yksityiskohtia, joita ei huomaa, ellei keskity eteenpäin paahtamisen sijaan ympäristöön.

Mutta glögihammasta alkoi lopulta kolottaa niin kovin, että lähdettiin kävelemään autoa kohti ja vietiin koira sinne hetkeksi huilaamaan. Föribaarin ulkotiloissa oli muutama koira, eli sinne olisi varmasti Viskikin ollut tervetullut. Mutta kun oltiin jo koko päivä oltu reissussa, todettiin, että Viskin on mukavampi jäädä autoon huilaamaan.

Päivä alkoi jo hämärtyä kun kävelimme kohti Föribaaria. Hämäryys teki kaupungista vaan entistä kauniimman tunnelmallisine jouluvaloineen ♥

Ja saatiinhan me ne glögit ♥ 

Ja maistuikin pirun hyvälle niin tunnelmallisessa ympäristössä, reippaan kävelylenkin jälkeen. 

Förissä istuskellessamme huomasimme että kyllähän tässä nälkäkin alkaisi jo vähän olla. Käytiin vielä ennen lähtöä syömässä herkulliset pasta-annokset Hasta la Pastassa. Nam 😋 

Tälläisiä extempore reissuja arjen keskelle lisää kiitos ♥