torstai 19. tammikuuta 2017

Kun Runebergintorttu kohtasi porkkanapiirakan


Tein jo viime viikolla pellillisen porkkanapiirakkaa Polkkapossun -blogista löytyneellä ohjeella. Tein muuten ohjeen mukaan, mutta vaihdoin tavalliset vehnäjauhot gluteenittomiin jauhoihin. En ollut ihan täysin tyytyväinen porkkanapiirakan päälliseen, mutta pohja oli kyllä ihan täydellinen. Olisin voinut syödä ihan sitä pelkkää pohjaa, niin hyvää se oli. Ja työkaverin kanssa olimme samaa mieltä, että pohja muistutti kovasti Runebergintorttua. Johtuiko sitten pohjaan tulleesta kanelista, vai mistä...
Mutta siitähän se idea sitten lähti. Tehdä Runebergintorttuja porkkanapiirakan pohjalla. Ja hyviä tuli. Kovasti on kerännyt kehuja kaikilta jotka näitä on maistanut. Itse kostutin pohjaa, mutta jos mahdollista, niin tee pohja hyvissä ajoin ennen tarjoamista ja anna pohjan olla jääkaapissa mielellään 1-2 vuorokautta ennen tarjoamista. Näin vältyt kostuttamiselta ja pohja on ihan satavarmasti TÄYDELLISTÄ! ♥ Tätä pohjaa aion jalostaa vielä muihinkin leipomuksiin.

Porkkanapiirakkapohjaan tehdyt Runebergintortut 
(pellillinen,gluteeniton)


Pohja:
4 munaa
3 dl sokeria
3 dl gluteenittomia vaaleita jauhoja
2 tl ruokasoodaa
1,5 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
½ tl suolaa
4 pientä porkkanaa (tai 3 isoa)
1½ dl ruokaöljyä

Kostutus:
1 1/4 dl vettä
1 1/4 rkl sokeria
2½ rkl sitruunamehua

Tomusokerikuorrute:
1/4 dl valkuaista
2½ rkl tomusokeria

Pinnalle:
vadelmamarmeladia/-hilloa


Raasta porkkanat HIENOKSI raasteeksi. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita vaahtoon porkkanaraaste, kuivat aineet ja öljy. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla, kaada taikina siihen ja paista 190 asteessa alatasolla n. 35 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä.
 Leikkaa torttulevy haluamasi kokoisiksi paloiksi jo tässä vaiheessa. Mittaa kattilaan vesi ja sokeri. Kuumenna kunnes sokeri on sulanut. Anna jäähtyä. Sekoita joukkoon sitruunamehu. Kostuta torttulevy imeyttämällä kostuketta levyn päältä pullasudin avulla.
Mittaa valkuainen ja tomusokeri kulhoon. Vatkaa sähkövatkaimella n. 4 min. Tarkista paksuus. Jos tahna on liian löysää, niin lisää hieman tomusokeria. Laita kuorrute pursotuspussiin ja pursota leivosten päälle renkaat. Täytä renkaat vadelmamarmeladilla. Voit myös laittaa hillon ensin ja tehdä tomusokerirenkulan ympärille vasta sen jälkeen.


TAI toki voit tehdä myös ihan normaalin porkkanapiirakan päällysen. Siinä tapauksessa suosittelen päälle TÄTÄ huippuhyvää Cebicin keittiöstä löytynyttä tuorejuusto-voikuorrutetta.


On meillä jotain ruokaakin viime aikoina tehty. 😆 Muun muassa kaali-kasslerwokkia, jota syötiin riisin kanssa.



Ja piparjuurella maustettua kalakeittoa, mutta tällä kertaa seitistä. Koska taimenta ja lohta ei ole. Ahvenanmaallakin käytiin hakemassa vain kokemusta... 😜


Ja kananmunapizzaa jauhelihatäytteellä on tietenkin tehtävä joka viikko!


Myös rahkaa on tullut tehtyä ahkerasti. Tällä hetkellä lemppariani on appelsiini-kiiwirahka (500 g rahkaa, 2,5 dl vispikermaa ja paaaaaljon hedelmiä). Sekä appelsiinin että kiiwin kilohinnat ovat todella alhaalla tällä hetkellä, ja onhan ne niin pirun maukkaitakin.


Ja hedelmätankkaus tulee tarpeeseen, sillä en ole vielä koko syksynä enkä talvena sairastanut yhtään kertaa. Työkaverit on jo kerran käynyt läpi flunssakuume hässäkkänsä, mutta jostain syystä ei arpa osunut mun kohdalle ollenkaan. Ja tuo isäntäkin oli Ahvenanmaan reissun jälkeen pienessä nuhassa, mutta sen onnistuin myös välttämään. Että jos flunssa kuulet tämän, niin voit ihan suosiolla kiertää jatkossakin minut kaukaa, kiitos! 😊


lauantai 14. tammikuuta 2017

Gluteenittomat porkkanarieskat


Viime sunnuntaina hehkutin kuinka kaupasta saa nyt todella edullisesti suomalaisia juureksia. No niin on saanut myös joulun jäljiltä erittäin edullisesti lanttu-ja porkkanasosetta. Tuossa omassa lähikaupassa maksoi kilon soseet ainoastaan 0,50 €. Ja se on aika vähän se. Ei paljon kannata ruveta itse kuorimaan, keittämään ja soseuttamaan.
Ostin pakastimeen molempia laatuja muutamat pussit ja yksi pussi porkkanasosetta päätyi näihin rieskoihin. Ohjeeseen idean otin Viljattoman vallaton -blogista. Siellä rieskat oli tehty bataatista. Ja koska bataatti on vähän makeampaa kuin porkkana, niin suosittelen vähän lisäämään esim. siirappia taikinan joukkoon.
Rieskoja paistui 2,5 pellillistä eli taas riittää hetkeksi leipää. 

Gluteenittomat porkkanarieskat


1 kg valmista porkkanasosetta
2,5 dl hirssijauhoa
2,5 rkl psylliumia
2,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl suolaa
5 kananmunaa
maun mukaan tummaa siirappia

 Laita uuni lämpeämään kiertoilmalle 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet ja kananmunat porkkanasoseen joukkoon. Lisää mukaan tarvittaessa vähän siirappia.
Jaa taikina lusikalla pieniksi keoiksi leivinpaperilla päälystetylle uunipellille. Tasoita porkkanakeot lusikalla pyöreiksi rieskoiksi.
Paista rieskoja 15 minuuttia.


P.S. Nämä rieskat toimivat myös mainiosti pizzapohjina, kokeiltu on! 😋


Tällä viikolla tuli kokkailtua myös pitkästä aikaa Mustapekka-naudanlihapataa lohkoperunoiden ja (jouluisten) juuresten kanssa. En laittanut ihan ohjeen mukaisesti noita "joulumausteita", vähän vähempikin piisas. Mutta hyvät juurekset tuli joka tapauksessa.


torstai 12. tammikuuta 2017

Jauheliha-tacopiirakka (gluteeniton)


Sunnuntaina vietettiin päivä Liesjärvellä samoillen. Kävelyä, valokuvaamista, kauniin luonnon ihmettelyä, grillausta. Ja voitte uskoa, että vaikka juuri oli paketillinen nakkeja grillattu, niin kotiin tullessa oli ihan TÖRKEE nälkä. Olin kauan jo haaveillut K-Ruoka lehdestä löytyneestä jauheliha-maissipiirakasta ja sitä varten löytyi aineksetkin kotoa. Mutta kun aloin tutkimaan ohjetta tarkemmin, huomasin, että siitä piirakasta paistettiin uunissa ainoastaan pohja ja kaikki muu täyte laitetaan päälle sen jälkeen. Tosi hyvä idea ja kaunis piirakkahan näin tulee, mutta vähän huono idea kun piirakkaa pitäisi syödä muutamana päivänä ja lämmittää aina uudelleen ja uudelleen. Siispä suunnitelma meni vähän uusiksi. Kokeilin kuitenkin tuota lehden gluteenitonta pohjaa, ja se osoittautuikin ihan hyväksi pohjaksi. Pirkan Monterey Jack -juusto oli kaupasta loppu, joten korvasin sen ihan tavallisella cheddarjuustoraasteella.

Jauheliha-tacopiirakka 
gluteeniton


Pohja:
1 dl vettä
½ tl psylliumia
2 dl maissijauhoja (esim. Risenta)
½ dl cheddarjuustoa raastettuna
2 rkl perunajauhoja
½ tl suolaa

Täyte:
400 g jauhelihaa
tacomaustetta
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 dl kermaa
2 kananmunaa
2 dl cheddarjuustoa raastettuna

 Sekoita psyllium ja 1/2 dl vettä. Anna turvota noin 10 minuuttia. Lisää loppu vesi ja pohjan muut ainekset ja vaivaa tasaiseksi taikinaksi.
Painele taikina voideltuun vuokaan (Ø 24 cm). Esipaista 175-asteisen uunin alatasolla n.10 minuuttia.
Paista jauheliha ja sipulit ja mausta mieleiseksesi tacomausteella. Lisää jauheliha esipaistetun piirakan päälle. Sekoita kerma, munat ja juustoraaste keskenään ja kaada piirakan päälle. Paista vielä n. 25 minuuttia.


Nauti vaikkapa meksikolaishenkisen salaatin, paholaisenhillon ja ranskankerman kera. 


Tässä vielä muutama kuva Liesjärven reissulta. 


keskiviikko 11. tammikuuta 2017

The Un-Do -lista


Kivemman blogin joulu/tammikuun #listahaaste oli tällä kertaa vähän haasteellisempi kuin yleensä. Piti miettiä, että mitä en halua tehdä / mistä haluan elämässäni päästä eroon. Eli do-listan sijaan tehtiinkin un-do -lista. Vaikiaa oli, mutta valmista tuli.
TÄÄLTÄ voi käydä lukemassa edelliset listahaasteet.


Sit kun -elämäntyyli
Teen sen sit kun on kesäloma. Meen sinne sit kun on viikonloppu. Soitan sille sit kun kerkeen.... jne jne. Koskakohan se SIT KUN oikein tulee, osaako joku kertoa?!
Olen aika hyvin jo edistynyt tässä: joko asiat tehdään nyt heti tai sit niille tehdään joku selkeä päätös milloin ne tehdään tai sit niitä ei vaan yksinkertaisesti tehdä ollenkaan. Mutta ei sit kun...
Äkkiä huomaa että elämä vilisti silmissä ja itse odotit vaan sitä sit kun aikaa.



• Pahaa mieltä & oksettavaa oloa tuottavat uutiset / kirjoitukset
 En lue kirjoituksia, joista toistuvasti tulee paha mieli. Tästä syystä en enää käy Facebookissakaan. Kiitti, mulle riitti. Riittävän moni ihminen kun päivästä toiseen jakaa seinällään oksettavia, pahaa mieltä tuovia videoita, jotka osuvat heti ekana silmään, niin totesin, että never again!
Mulla on Facebookissa muutama ryhmä, joita seuraan ja jos niissä tapahtuu jotain ihmeellisyyksiä, niin saan niistä ilmoitukset. Muuten olen mielummin uutispimennossa kuin tuotan itselleni pahaa mieltä tahattomasti ja jatkuvasti. Käytän sen ajan mielummin vaikka koiran ja kissojen rapsutteluun. Sitä paitsi eilen just oli paikallislehdessä haastateltu ihmisiä ja kysytty että kuinka paljon he käyttävät päivässä aikaansa sosiaalisen mediaan. Suurin osa vastasi käyttävänsä Facebookia keskimäärin 2 tuntia päivässä. Siis mitä ihmettä...?!? 😕 Mitä ne kaikki ihmiset tekevät sen ajan, jotka eivät ole Facebookissa...?
Ehkä kans rapsuttelevat kissoja ja koiria... ♥



• Negatiiviset ihmiset huspois mun elämästä
Jatkuva negatiivisuus on valitettavan tarttuvaa. Yhtäkkiä huomaa itsekin valittavansa kaikesta: "sää on huono, pomo on idiootti, mies ei tee kotona mitään jne jne". Säälle ei voi mitään, mulla on töitä mikä on ihan mahtavaa ja kyllähän se mies siellä kotona touhuaa ja aika paljonkin.
Nykyään aika usein kysyn valittajalta, että onko tosiaan näin, että sun elämäs on oikeasti niin kurjaa? Yleensä se pysäyttää. Ymmärrän että puidaan ystävien ja tuttavien kesken niin pahoja kuin hyviäkin asioita, mutta se jatkuva turhan narina alkaa kyllä ottamaan välillä päähän.
Tähän sopii hyvin tämä netin syövereistä löytämäni kuva:


Turha krääsä
Viime vuonna käytettiin aika paljon aikaa siihen, että siivottiin kotia oikein urakalla. Vieraille se ei ehkä ihan siltä näyttänyt, mutta harvapa se meillä varastotiloissa aikaansa viettääkään! :)
Ja nyt joulunakaan ei onneksi lahjaksi tullut mitään krääsää. Saatiin erittäin tarpeellisia juttuja (kuten merinovilla vaatteita, kirjoja, wokkipannu, toinen lampaantalja jne jne), että suuret kiitokset vaan kaikille pukin apulaisille! ♥♥♥
Meillä oli Ahvenanmaalla 58 neliöinen mökki ja siellä just mietittiin, että voitais ihan hyvin vallan asua sen kokoisessa möksässä (jos se mökki vaan sijaitsis meren rannalla, sellanen pieni vaatimus siinä olisi). Siellä oli kaikki tarvittava kompaktissa koossa. Ja meillä oli tavaraakin mukana just se mitä tarvittiin. Oikeastaan kaikki muu siihen päälle on ylimääräistä.



Ja nyyh...listahaasteet loppuivat nyt tähän viimeiseen haasteeseen. Näitä oli kiva tehdä. Mutta jäädän seuraamaan mitä kivaa Kivemmassa blogissa seuraavaksi keksitään.... 


tiistai 10. tammikuuta 2017

Uusivuosi Ahvenanmaalla


Sain jo marraskuun puolella päähäni, että tänä vuonna en halua uuttavuotta juhlia näissä kotinurkissa, vaan haluan johonkin lähteä. Reissubudjetti oli todella pieni, joten kovin kummoista reissua ei oltais pystytty sillä tekemään. Vaihtoehtona oli oikeastaan Suomen joku saaristokohde tai sit Ahvenanmaa. Ja koska Ahvenanmaalle menosta ollaan puhuttu jo niin kauan, päätettiin sinne nyt lähteä. Mukaan lähti meidän lisäksi tietenkin Viski -koira ja "vierailevaksi tähdeksi" saimme yhden kummitytöistäni.

 


Matkustimme taas Viikkarilla ja itse asiassa mökkikin oli Viking-Linen kautta varattu. Viikkarilla on tosi paljon kivoja mökkejä Ahvenanmaalla ja varauskin sitä kautta kävi ihan ääreist näppärästi. Ja ei voi muuta kuin taas kehua Viikarin palvelua kun matkustat koiran kanssa! ♥ Viski oli ihan yhtä tervetullut laivaan kuin mekin. Ja tuollaisen sakemannin kanssa on kuitenkin tottunut siihen, että aika monessa paikkaa nyrpistetään nenää ja todetaan että pienet koirat (tai kultaiset noutajat) ovat tervetulleita, ei kuitenkaan tuollaiset isot ja etenkään tuon rotuiset koirat. Taas sai Viski laivan henkilökunnalta pallutuksia, kun juttu lähti kiirimään, että laivalla matkustaa komea sakemanni! ♥ 




Turun aamulaiva Amorella oli päivällä Maarianhaminassa ja satamasta ajoi noin 10 minuuttia vuokraamallemme mökille, Kungsööhön. Mökki oli tosi kiva ja sijainniltaankin ihan erinomainen. Mökiltä oli lyhyt matka niin kalapaikoille kuin muuten vaan maisemia ihmettelemään. Mökki ei ollut ihan rannassa kiinni, mutta merinäköala olkkarin ikkunasta oli joka tapauksessa.


Ekana iltana käytiin kävelemässä lähirannat läpi, mutta ei lähdetty mihinkään sen pidemmälle. Siinä meidän ihan lähirannassa luulimme näkevämme hylkeen, mutta se olikin joku "tekohylje" joka erehdyttävästi muistutti oikeaa. En tiedä mikä sen tarkoitus oli. Olla turistien kuvattavana, vai ajaako tuollainen hylje esim. jotain ei toivottuja eläimiä pois läheltä...?


Seuraavana aamuna suuntasimme ensiksi katsomaan auringonnousun lähirantaan. Meren läheisyys ja auringonnousu (ja -lasku), voiko kauniimpa asiaa olla ♥


Tästä suuntasimmekin sitten Eckeröä kohti. Mies jäi kalaan ja me menimme kummiflikan kanssa katselemaan ja ihmettelemään, että mitä kaikkea sieltä Eckerön suunnalta löytyykään. Siellä päin oli mielenkiintoista ajella, koska metsämiehillä oli jahdit käynnissä. Näimme tuon päivän aikana valehtelematta ainakin 6 hirveä sekä ison kasan kauriita. Niin pienillä metsäalueilla eläimet singahtelevat kyllä väkisinkin välillä auton eteen, kun niitä jahdataan koirien ja suuren ihmismäärän kanssa.


Eckerö oli tosi kaunista seutua. Mutta harmi vaan, että näin talviaikaan siellä ei ollut mikään auki. Kiinnostavia kohteita olisi ollut mm. Posti-ja TullitaloMetsästys- ja Kalastusmuseo, Riistasafari sekä Gastropub. Tyydyimme vaan kiertelemään ja kaartelemaan paikasta toiseen sekä kävellen että autolla. Ja kyllähän me kauniita maisemia nähtiinkin ja paljon.



Kahvipaikan löytäminen olikin sitten toinen tarina. Meillä oli kyllä trangia mukana autossa, mutta koska kummityttöni oli pahassa flunssassa, ei viitsinyt paljoa ulkona paikoillaan värjötellä. Löydettiin sentään yksi hiljaisen oloinen huoltoasema, josta saimme kahvit ja kaakaot. Ja kummitytöllä oli hauskaa kun yritin tilata kaakaota. Sanoin ensin ihan suomalaisittain KAAKAO. Ei ymmärrystä. Sitten yritin muokata sen englanti/ruotsi aksentilla KAKAOksi. Ei vieläkään ymmärrystä. Kunnes kummityttöni totesi kylmänviileästi vieressä, että warm chocolate, ja johan saatiin höyryävän kuumat kaakaot eteemme! :D Onneksi nuoriso osaa, kun vanhalta ei kieli taivu...


Ja taas käytiin ihailemassa auringonlaskua meren äärellä. Kaunista ♥


Lauantaina heitettiinkin mies heti aamusta kalaan ja lähdettiin kummitytön kanssa Maarianhaminan keskustaan. Nuori neiti halusi lähteä katsastamaan kauppojen tarjontaa. Ensimmäisestä lelukaupasta löytyi pikkuauto nuorimmalle veljelle. Ja sit löytyikin jo Hesburger, ja mentävähän sinne oli kun aamupalatkin tuli niin niin hätäseen syötyä. Yritimme löytää sieltä keskustasta sellaista "turistikrääsäkauppaa", mutta kovasta etsimis yrityksestä huolimatta emme sellaista löytäneet. Liekö sellaisia vain kesällä siellä, vai oliko kaupat jossain niin piilossa ettei löydetty. Koska vaatekaupat eivät 10-vuotiasta kiinnostaneet ("no mullahan on jo vaatteet päällä") päätimme lähteä ruokakaupan kautta takaisin mökille.




Heitimme isännän uusille kalamestoille ja lähdimme ajelemaan ja katselemaan mitä muuta Ahvenanmaalta löytyy. Navigaattoriin pistimme suunnaksi Kastelholman linnan. Valitettavasti tämäkin oli avoinna vaan kesäaikaan. Onneksi sinne pihapiiriin pääsi vähän kävelemään ja katselemaan. Kaunista seutua sekin ♥
Samalla reissulla piipahdimme myös Taffelin tehtaanmyymälässä. Ja saman reissun varrella olisi myös ollut maisemakahvila Uffe på Berget. Muistelisin, että joskus lapsuudessa olen siellä käynyt. Mutta sekin oli nyt yllätys yllätys, kiinni talviaikaan.



Haimme taas isännän kalasta ja menimme mökille lepäilemään ja saunomaan, koska illalla halusimme vielä lähteä Maarianhaminaan katsomaan ilotulituksia. Ja möksällä nautimme tietenkin myös huippu gurmee uudenvuodenaaton safkat - hernekeittoa ja sinappia! 😀 Mikäs sen parempaa.


Ilotulitukset oli hienot. Ne ammuttiin Miramar puistosta, aika lailla sieltä Casinon vierestä. Se Maarianhaminan "rantabulevardi" on muutenkin ihan kaunis paikka. Ja rakettien jälkeen alkoikin sitten Pokemonien metsästys, joka jatkui vielä seuraavanakin päivänä ennen laivaan menoa. Nuori neiti osasi kyllä hyvin opastaa itsensä harvinaisten Pokemonien luo. "Tästä risteyksestä oikealle, ja sitten tuolta vasemmalle. Tässä hetken stoppi. Sitten taas suoraan ja tästä vasemmalle." Välillä mentiin yksisuuntaista väärään suuntaan jne. mutta onneksi muu liikenne oli kohtalaisen vähäistä.



Sunnuntaina vielä ennen pois lähtöä kävimme katsomassa mökin vierellä sijainneen Kunsgön Patterin.
 "Venäläiset rakensivat Kungsön rannikkopatterin ensimmäisen maailmansodan aikana. Patteri tuhottiin vuonna 1919. Nyt se on avoinna yleisölle ja sen vanhoilla raunioilla voit melkein kuulla kanuunoiden paukkeen ja haistaa ruudinhajun.
Tie vanhalle patterille on päällystetty mukulakivillä. Näköala tieltä vahtitorniin on upea. Patterialueen ympäri kulkee kolme kilometriä pitkä vaelluspolku. Kukkulan laella on korkea näkötorni, josta aukeaa upea näköala Lounais-Ahvenanmaalle."
-Visit-Åland-




Itse en uskaltautunut näkötroniin kiipeämään, mutta onneksi joku sentään uskalsi ja otti kuvia ylhäältä korkeuksista. Ja PS. Mielestäni nuo kävelyreitit alueella olivat vähän huonosti paikkapaikoin merkitty, koska itse juoksulenkillä eksyin tuohon pienen pieneen metsäplänttiin. Löysin kuitenkin itseni mapsin kanssa takaisin! 😁




 Laivareissu kohti Turkua meni Viking-Gracella enemmän kuin vikkelään. 1 ja 2 euron kolikoita olisi tietenkin pitänyt olla enemmän matkassa. Kummasti nuo pelit vaan kiinnostavat lapsia.... 😂




Nyt on taas Ahvenanmaa hetkeksi nähty. Vielä jäi käymättä ainakin Stallhagenin olutpanimolla, mutta ehkä sitten ensi kerralla....