Mun on pitkään tehnyt mieli mätiä, kaikkine oheisherkkuineen. Ei vaan ole vielä löytynyt kunnollista korvaajaa tavalliselle saaristolaisleivälle. Yksi resepti on kokeiltu, mutta se vaatii vielä vähän kehittämistä, ennen kuin sen voi julkaista. Tämä juustomuffinien ohje on isännän mulle ostamasta kirjasta Leivo arkeen ja juhlaan ilman sokeria ja vehnäjauhoja. Ohjeessa näitä juustomuffineja suositeltiin juuri mädin kanssa tarjottavaksi tai sitten vaikkapa lämpimän keiton kumppaniksi. Aluksi vähän epäilin, että voiko tälläinen toimia mädin kanssa, mutta kyllä se vaan toimi! Ja kaiken lisäksi meiltä ei jääkaapista löynyt kuin normi Oltermannia ja tein nämä siitä, mutta kannattaa kokeilla jotain vähän mausteisempaakin juustoa.
Juustomuffinit
n. 8 kpl
150 g juustoraastetta (Västerbottenost tai muu voimakas juusto)
1,75 dl kuohukermaa
1 kananmuna
1 keltuainen
mustapippuria
Lämmitä uuni 150 asteeseen. Mittaa kaikki ainekset kulhoon ja sekoita taikinaksi. Annostele taikina tasaisesti muffinipellille. Paista uunin alaosassa noin 40 minuuttia.
P.S. Kannattaa paistaa silikonivuoissa, niin muffinit saa nätisti irroitettua.
Ja näiden kanssa sopii tosiaan erinomaisesti mäti, smetana ja punasipuli! Mietin näitä pikkujoulunaposteltavaksi ja mieleeni tuli heti, että näiden kanssa voisi sopia myös poro. Ja suosittelen kokeilemaan erityisesti tätä ihanaa porotahnaa.
Pojankoltiaisemme Viski aiheutti mulle tänään ihan vähän sydämentykytyksiä... Oltiin lenkillä, Viski vapaana ja yhtäkkiä se vaan häippäs. Onneksi oltiin metsässä. Aluksi luulin, että jaahas, taas se jaakaa lintuja. Mutta kun koiraa ei alkanut kuulumaan viiden minuutin päästäkään, tajusin, että jonkun muun eläimen perään se nyt taisi lähteä.
Itse en nähnyt mitään eläintä, mutta kai se sai vaan jonkun hajun ja lähti sen perään. Istuin kylmänrauhallisesti samassa paikassa, välillä vihellellen huonolla vihellystaidollani ja 45 minuutin kuluttua koira tuli takaisin samaan paikkaan, LUOJAN KIITOS ♥
Ehdin siinä odotellesani jo käymään mielessä kaikki pahimmat vaihtoehdot ja mietin jo kuinka pystyn soittamaan isännälle Ruotsiin ja kertomaan, että by the way, meillä ei ole enää koiraa.....
 |
| Viski näyttää kieltä ☻ |
Vaikka se välillä aika rasittava koira onkin ;) niin kyllä mä siitä silti ihan mahottoman paljon tykkään!! ♥
Kiitos reseptistä. Näyttävät herkullisilta.
VastaaPoistaHuh, onneksi koira palasi takaisin ehjänä. Ihana viimeinen kuva :D
Tänään testasin näitä kalasopan kaverina, ja hyvin toimivat niinkin. Vähän lämmitin ennen syömistä. Hyviä siis sekä kylminä että lämpiminä. Lämpiminä tulee se juuston maku vielä paremmin esiin.
PoistaNo niinpä!!! ♥ En olis kyllä voinut kuin itseäni syyttää, mutta onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Jollein koiranomistajille tuo ehkä on arkipäivää, mutta mulla ei ole ikinä yksikään koira ollut muutamaa minuuttia kauemmin kadoksissa. Kauhea tunne.... :/
Voin kuvitella mikä fiilis on ollut kun jäbä on tuolleen häipännyt! :O Onneksi tuli takaisin <3 missäköhän hän sitten mahtoi olla?
VastaaPoistaPs. kivan näköinen "olemme ongella"-kyltti ;) <3
No niinpä, luojan kiitos tarina päättyi hyvin!! ♥ Luultavasti hän lähti jäniksen/peuran perään, tai ainakin seuraamaan hajujälkeä. Ja sit ehkä saattoi eksyä matkalla takaisin. Koira kun lähtee pinkomaan ja juoksee pitkän matkan, siltä voi äkkiä mennä suuntavaisto sekaisin. Mutta yleensä sanotaan, että koira palaa lähtöpaikkaansa jossain vaiheessa ja niin onneksi nyt kävi. En vaan tiedä että uskallanko sitä enää pitää missään vapaana.... :/
PoistaEikö olekin hieno kyltti!! Olen ihan fiiliksissäni siitä!! ♥ Samoin kuin muistakin kassissa olleista lahjoista. Tosin suklaat olen säästänyt Laurille!! :)