Taianomainen Torronsuo ❤

Viime viikon tiistaina oli pitkästä aikaa tosi kiva pakkaskeli. Oltiin matkalla Forssaan ja kun ei ollut mitään aikataulua ja Viski piti kuitenkin lenkittää, poikettiin Torronsuolle hoitamaan lenkki siellä. Ja luojan kiitos poikettiin, koska siellä odotti sellainen näky joka kyllä piirtyi verkkokalvoilleni ikuisiksi ajoiksi.

Torronsuo oli yhdessä yössä muuttunut Winter Wonderlandiksi ❤

En edes osaa kuvailla sitä tunnetta, joka sisälläni oli kun tuolla täydessä hiljaisuudessa kuljettiin. Ainoastaan parkkipaikalla törmättiin vanhempaan herrasmieheen, jonka kanssa muutama sana vaihdettiin Torronsuon kauneudesta eri vuodenaikoina. Muuten saimme kulkea ihan täysin kahdestaan Viskin kanssa.

Vähän jännitti, että kuinka liukkaat pitkospuut ovat ilman nastakenkiä, mutta hyvin piti kengät lumisilla pitkoksilla.

Täytyy sanoa, että lumi muutti maisemaa sen verran, että välillä piti oikein pysähtyä ja keskittyä miettimään, että missä kohtaa reittiä oikein mennään. Kovin montaa kertaa elämässä ei ole tullut täällä oltua lumiseen aikaan.

Jos Torronsuo on vielä kokonaan kokematta, niin suosittelen vierailua eri vuodenaikoina (ja eri vuorokauden aikoina). Vaikka siellä tulee poikettua lähes viikottain, niin aina siellä näyttää erinäköiseltä.

Tuo kuu kyllä kruunasi koko suovierailun ❤
Oli suorastaan taianomainen keli. Tuolla kun saisi viettää koko joulun, ja vielä tuollaisessa kelissä.

Walking in a Winter Wonderland... 🎼

Persikka-kinkkusalaatti (ja keväinen Torronsuo)

Halusin pääsiäisbrunssille tarjolle myös salaatin, jossa olisi persikkaa. Ensin mietin persikkaista broileri-pastasalaattia. Mutta koska pinaattisessa orzosalaatissa oli jo pastaa, päätin keksiä jonkun toisen vaihtoehdon. Atrian sivuilta löytyikin kiva ohje persikkaiseen kinkkusalaattiin. 

Tämä on näppärä valmistaa, koska tehdään ihan perusaineksista ja jotka joskus saattaa hyvällä tuurilla kaikkikin löytyä valmiina kaapista.

Meitä oli kahdeksan syöjää ja tämä salaatti meni brunssilla melkeinpä kokonaan. Tuo kastike oli myös tosi hyvää, ei kannata jättää sitä tekemättä.

Persikka-kinkkusalaatti

 8 hlölle

Salaatti:

250 g ylikypsää palvikinkkua

1 keräsalaatti

200 g herne-maissi-paprikasekoitusta

400 g säilykepersikkaa

½ kurkku

tuoreita basilikan lehtiä

Kastike:

3 rkl sinappia

1 tl sokeria

1/4 tl suolaa

1 rkl valkoviinietikkaa

1 dl rypsiöljyä

(vettä)

½ dl tilliä

 Suikaloi kinkku ja keräsalaatti laakean kulhon pohjalle. Kuutioi valutetut persikat ja viipaloi kurkku. Lado ainekset kulhoon tai ryhmittele vadille. Koristele basilikalla.

Valmista kastike: Sekoita sinappi, mausteet ja viinietikka keskenään. Lisää öljy seokseen ohuena nauhana koko ajan voimakkaasti vatkaten, jotta syntyy tasainen seos. Jos kastike on hyvin paksua, lisää hiukan vettä. Voit lisämaustaa kastikkeen halutessasi hienonnetulla tillillä.

Meillä oli eilen tokavika kerta kevään valokuvauskurssia. Vitsit että tulee taas iso aukko arkeen kun se loppuu. Meillä on ihan superkiva ryhmä!! ❤ Eilen käytiin "kevätreissulla" Torronsuolla. Kuvailtiin ja grillailtiin makkaraa ja juteltiin. Kelikin suosi, joten oli oikein onnistunut reissu. Ja kai siinä muutama ihan suht onnistunut valokuvakin tuli otettua. Tässä niistä taas muutamia.

Pitkospuut olivat paikkapaikoin todella huonossa kunnossa. Uutta rakennusmatskua oli jo kannettu vanhojen pitkosten viereen, eli niitä uusitaan kyllä sitä mukaa varmasti kun ehtivät. Mutta itse en nyt harkitse sinne koiran kanssa reissua ennen kuin on suurin osa uusittu. Onneksi yhdellä meidän ryhmäläisellä oli oma koira mukana, joten saatiin vähän elävääkin mallia kuvata suomaisemissa. 😊

Muutamat retkeilijät olivat kyykäärmeisiinkin törmänneet, mutta meistä ei kukaan valitettavasti niihin törmännyt. Tai valitettavsti vai onneksi? Olishan se nyt ollut aika makoisaa saada sellainen kuvattua....  

Mukavaa viikonloppua kaikille 🌞

Lauseilla lokakuuhun ♥

Mun on nyt ihan pakko jakaa yksi tekstinpätkä teidän lukijoiden kanssa. Ihan vaan siksi koska tämä on mun mielestä hyvä ja antaa ajattelemisen aihetta. Teksti on takakansiteksti Katherine Pancolin kirjasta Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin.

Tämä sopii etenkin tähän nykyiseen "kiire-kiire-kiire" -yhteiskuntaan kuin nenä päähän.

"Usein elämä leikittelee kanssamme. 
Se antaa meille timantin, joka on kätketty metrolipun alle tai esiripun taa tai joka piilee sanassa, katseessa, typerässä hymyssä. 
Yksityiskohtiin tulee kiinnittää huomiota. 
Ne ovat elämänpolun varrelle siroteltuja pikku kiviä, jotka johdattavat meitä. 
Härskit ja kiireiset ihmiset, ne jotka käyttävät nyrkkeilyhanskoja ja porskuttavat eteenpäin rapa roiskuen, eivät huomaa yksityiskohtia. 
He haluavat raskastekoista, muhkeaa, prameaa, he eivät halua hukata hetkeäkään siihen, että noukkisivat maasta lantin tai oljenkorren, ojentaisivat kätensä vapisevalle lähimmäiselle. 
Mutta jos pysähtyy ja seisauttaa ajankulun, huomaa timantit ojennetussa kädessä."

Postauksen kuvat otettu alkuviikosta Torronsuolla. 

Leiskuvaa Lokakuuta! ♥