Kanaa Igorin tapaan

Huh, ei ne joutsenet koekaan niin kovia näissä pakkasissa kun luulin! :) Kun olisi taas viitsinyt vähän ottaa selvää, niin ei olisi turhaan tarvinnut murehtia. Esim. täältä, KLIK löytyy hyvä artikkeli joutsenten talvitouhuista.

Tätä ihanaa viikonloppuna tekemääni ruokaa ei ole tehty joutsenesta, vaan ihan suomalaisesta kanafileestä! :) Oli kyllä ihan loistoruokaa, suuri kiitos ohjeesta Peggyn pieneen punaiseen keittiöön!! Alkuperäisessä ohjeessa ei ollut käytetty parsakaalia, mutta mielestäni se sopi tähän ruokaan erittäin hyvin.

Kanaa Igorin tapaan

800 g kanan filettä
1 punainen paprika suikaloituna
1 keltainen paprika suikaloituna

puolikas parsakaali
2 isoa sipulia kuutioituna
3 valkosipulin kynttä pilkottuna
70 g tomaattipyrettä
1 rkl sokeria
2 tl suolaa
2 dl kanalientä
350 g smetanaa
( 1 kuutioitu maustekurkku, ripottele juuri ennen uuniin menoa)
Kourallinen persiljaa revittynä
mustapippuria myllystä

Kuullota pannussa paprikat ja sipulit.
Lisää joukkoon tomaattipyre, suola, sokeri, pippuri, persilja ja kanaliemi.
Lisää smetana joukkoon ja sekoita. Anna kastikkeen saostua muutama minuutti.
Paista kanan fileet nopeasti kuumalla pannulla, niin että saa kauniin värin.
Asettele fileet vuokaan ja kaada kastike fileiden päälle, niin että ne peittyvät.
Laita uuniin 175 asteeseen, noin 30 minuutiksi.
Tarjoile riisin, pastan tai perunoiden kavereina!

Lauantaina oli pakko pyöritellä kotipihalle muutamat isot lumipallot. Piti ensin tehdä lumiukko, mutta pallot kasvoivat niin suuriksi että eihän niitä enää pystynyt toistensa päälle nostamaan. Mutta lumipalloista oli eläimille aika paljon iloa, kuten näistä seuraavista kuvista voitte huomata:

Kukkulan kuningatar, Tyyne.

"Olen täällä piilossa Jimiä, se ei huomaa yhtään mitään..."

"BÖÖÖÖ, pelästyit, ihan varmaan pelästyit!!"

Sitruuna-aprikoosipiiras

Mä jo niiiiin olin kevättunnelmissa ja sitten se takatalvi tuli ja yllätti.... Sääliksi käy ihania joutsenia, jotka isolla joukkolla meidänkin rantaan jo muuttivat. Miten niiden nyt käy...? Meillä ainakin näytti pakkasmittari tänään aamulla -15 astetta.

Lumesta huolimatta leivoin lauantaina jo pääsiäistunnelmissa sitruuna-aprikoosipiirakkaa. Hyvin todennäköisesti vietän ainakin osan pääsiäisestä töissä, joten täytyy aloittaa hyvissä ajoin jo pääsiäisleivonnaisten tekeminen, jotta ei mene kaikki ihan ohi suun. Pääsiäinen on minusta kiva juhla. Ihana kevät, ihanat vapaapäivät, ihanaa ruokaa, aikaa tavata ystäviä & sukulaisia, mitäs sitä muuta voi enää toivoakaan.

Piiraan ohje on Valion reseptejä. Alkuperäisessä ohjeessa oli täytteeseen laitettu sitruunatuorejuustoa. Itse laitoin ihan maustamattoman tuorejuuston. Onneksi, sillä muutoin piirakka olisi kyllä ollut jo liian sitruunainen.

Sitruuna-aprikoosipiiras

Pohja:
150 g voita
1 dl sokeria
1 muna
2 1/2 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita

Sitruunakiisseli
1/2 dl sitruunamehua
1 dl vettä
1 rkl maissitärkkelystä
2 rkl sokeria
1 muna
1/2 dl kuohukermaa

Täyte:
1 kpl sitruunakiisseli
200 g maustamatonta tuorejuustoa
sokeria
1 muna
1 prk säilykeaprikoosia

Sitruunakiisseli:
Laita kattilaan mehu, vesi, maissitärkkelys ja sokeri. Kuumenna kiisseli kiehuvaksi ja anna poreilla hetki. Sekoita kerma ja muna sekaisin. Ota kiisseli pois liedeltä ja sekoita kerma-muna-seos kiisseliin ohuena nauhana hyvin kokoajan vatkaten. Laita kiisseli jäähtymään kylmään vesihauteeseen.
Pohja:
Vatkaa pohjaa varten pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi, lisää sitten muna hyvin vatkaten. Lisää joukkoon kuivat aineet ja sekoita nopeasti taikinaksi. Painele taikina voidellun ja korppujauhotetun piirasvuoan pohjalle ja reunoille.
Täyte:
Pehmennä tuorejuusto ja lisää siihen muna, sokeri (maun mukaan) ja kiisseli. Sekoita tasaiseksi ja kaada pohjan päälle. Asettele valutettuja aprikoosin palasia täytteen päälle. Paista piirasta 200-asteisessa uunissa keskitasolla noin 25-30 minuuttia.

Aurinkoista viikkoa kaikille!! :)

Isännälle iltapalaa - tonnikala-munakasrulla

Mies, joka urheilee paljon, myös kuluttaa paljon. Ja se taas tarkoittaa sitä, että minähän en ehdi välillä muuta tehdä kuin oleen hellan ääressä. Tai siltä se välillä ainakin tuntuu. Mutta en valita...hyvä että urheilee! ;)

Aina ei kuitenkaan jaksa tehdä päivästä toiseen samoja iltapaloja ja välipaloja. Siksipä tämä Blumenwies -blogin munakasrulla ohje tuli erittäin tarpeeseen! Kaikista parasta tässä ohjeessa oli se, että tämän rullan voi syödä kylmänä. Tai tämä pitää syödä kylmänä! :) No, makuasioista ei voi kiistellä, mutta aina vaan ei ole mahdollisuutta lämmittää ruokaa.

Tonnikala-munakasrulla

Pohja:
5 kananmunaa
1dl kaurahiutaleita
1,5dl raejuustoa
1dl maitoa
mustapippuria ym. mausteita oman maun mukaan

Täyte:
 2 prk tonnikalaa (1 chili & 1 paloja öljyssä)
250 g maitorahkaa
jäävuorisalaattia
1 sipuli
suolakurkkua
½ paprika
1 tomaatti
mausteita oman maun mukaan

Sekoita pohjan ainekset keskenään. Kaurahiutaleiden on hyvä antaa turvota hetken huoneenlämmössä. Mausta munakas oman makusi mukaan. Kaada seos korkeareunaiselle pellille leivinpaperin päälle ja levittele hieman kohti reunoja. Paista 225 asteessa 20-30min, kunnes pinta ruskistuu.

Paista pannulla pilkottua sipulia, revittyä jäävuorisalaattia ja paloiteltuja suolakurkkuja (voi jättää paistamattakin, mutta oli ihan sikahyvää näin paistettuna).
Pilko paprika ja tomaatti. Sekoita kasvikset, tonnikala ja rahka keskenään tahnaksi. Mausta taas oman mielikuvituksen mukaan. Peitä kelmulla ja laita hetkeksi jääkaappiin maustumaan.
 Kun munakaspohja on valmis, anna jäähtyä hetken ennen kuin levität täytteen. Pohja kannattaa irroitella varovasti leivinpaperista ennen kuin alkaa rullailemaan. Levitä täytettä pohjan päälle, varo laittamasta liikaa, muuten täyte pursuilee ulos, nimimerkillä kokemusta on.
Kääräise torttu rullalle ja pistä hetkeksi jääkaappiin maustumaan. Jos maltat.... :)

Päivän kuva-arvoitus: Kuinka monta kisua näet kuvassa....?

Minkä ihmeen takia molempien täytyy aina änkeä samaan pieneen laatikkoon nukkumaan, vaikka meiltä kyllä löytyy toinenkin laatikko?! :) Kai se vaan on se läheisyys sit mikä lämmittää.

Pienempi kisukin on taas alkanut viihtymään hyvin pihalla kun ilmat ovat lämmenneet.
Ja kummallakin kisulla on vähän ruokahalu hukassa, taitaa olla hiukan kevättä rinnassa (itse kullakin)....?! <3

Rippikakku kummitytölle

Minä onnellinen sain leipoa kakun kummityttöni rippijuhliin. Kysyn vaan mihin ne vuodet oikein ovat vierineet, juurihan se kummityttö oli vielä ihan pikkuinen....?!?

Koska kummityttöni on myös koiraihmisiä, niin päätin tehdä kakusta jotenkin koiriin liittyvän. Toiveena oli suklaakakku, joten tein amerikkalaisen suklaajuustokakun, KLIK, johon tein päälle marsipaanista ja sokerimassasta koristeet. 

Yleensä olen aina saanut tuon suklaakakun hyvin onnistumaan, mutta yllätys yllätys nyt kun sen olisi ehdottomasti PITÄNYT onnistua ei kaikki mennytkään ihan näps ja kops. Tein kakusta laktoosittoman varmuuden vuoksi ja laktoositon suklaa ei käyttäytynytkään ihan samalla tavalla kuin tavallinen suklaa. Sulatuksen jälkeen se meni melkein heti yhdeksi kovaksi köntiksi ja tästä johtuen kakkuun jäi hieman "sattumia". Toivottavasti kakku kuitenkin kelpasi juhlakalulle! :)

Vielä kerran onnea kummityttö Sandralle ripille pääsyn johdosta! <3

30 + 1 kakku

Eilen oli monta syytä juhlaan. Ensinnäkin ihana pienokaisemme Lyyti täytti 1-vuotta! <3 Äkkiä on aika kulunut. Tai toukokuun loppuahan se oli kun hän meille vasta muutti. Täältä voi käydä katsomassa Lyytin ensi hetkiä uudessa kodissaan, KLIK. Se taisi viedä vajaan viikon kun Lyytistä & Tyynestä oli tullut jo parhaat kaverit. Jimi & Lyyti eivät ole oikein vieläkään löytäneet yhteistä säveltä. En tiedä mistä johtuu... Eivät he toisiaan inhoa, mutta eivät oikein tykkääkään. Yleensä Lyyti lähtee heti karkuun kun Jimi tulee liian lähelle. Toisin kuin Tyyne. Mutta he ovatkin Jimpan kanssa ihan bestikset! <3

Ja toinen syy juhlaan oli se, että hyvä ystäväni (& kaasoni) tuli Suomeen käymään ja tavattiin lähes puolen vuoden tauon jälkeen. Jo pelkästään tässä oli juhlan aihetta kerrakseen, mutta kaiken lisäksi hän ehti ulkomailla ollessaan täyttää 30 21-vuotta! :D Meillä juhlittin siis 30 + 1 synttäreitä eilen.
Olin niin laiska sunnuntai-iltana, että en kertakaikkiaan jaksanut alkaa vääntämään mitään kakkua. Siksipä eilen syötiin kunnon pikapikakakkua, mustoffeetä. Tein mustoffeen samalla ohjeella kuin jouluisen puoloffeen, KLIK, mutta tällä kertaa tein kakun vähän pienempään kakkuvuokaan. Niin ja puolukat vaihtuivat mustikoihin. Ja kylläpä oli taas hyvää!! Mustikat ja kinuski sopivat erittäin hyvin yhteen. Mutta kyllä tämä myös niin kovin makiaa on, että ei tätä ihan hirvittävän suurta palaa pysty syömään.

Kakun päällä oli mansikka-suklaapalloja koristeena. Ja yllätys yllätys (siis joka kakussahan pitää joku mennä vikaan) jätin kerman liian löysäksi ja kakkua leikatessa se vähän levisi. Mutta eipä tuo juuri makuun vaikuttanut. Ulkonäkö seikkoja.

Vielä kerran ONNEA Lyyti & Hanna!! <3

Kyllä meillä vielä kokataankin

Taas on päivitykset pitkän aikaa koskenut ihan jotain muuta kuin ruokaa, eli palataanpas taas hetkeksi juurille ja laitetaan vähän ruokakuviakin jakoon. Eli onhan meillä kokkailtukin, kaiken tohinan keskellä. 

 Sunnuntaina tehtiin taas tätä überhelppoa ja überhyvää lasagnea. Ohje löytyykin jo blogista, KLIK.
Meillä on aina lasagnen kanssa tomaatti-mozzarella-basilika-punasipuli salaattia.

Tämä yhdenkertainen annos lasagnea ei meillä kovin kauaa vanhene. Siksi pitikin maanantaina ryhtyä taas ruoanlaittopuuhiin. Tein inventaarion pakastimeen ja sieltä löytyi vihreitä papuja ja broiskun fileepihvejä. Jääkaapista taas löytyi paketti pekonia, fetajuustoa ja perunoita. Ja niistä syntyi tälläinen pikaruoka á la Koivuranta! :)

Broilerifileiden sisään siis fetajuustoa ja sit vaan fileet rullalle. Päälle kiedoin 1-2 siivua pekonia. Kiinnitin rullat varmuudeksi hammastikun avulla. Sit vaan pintarusketus pannulta ja vielä kypsentymään uuniin. Uunissa kypsentyi samaan aikaan perunat ja vihreät pavut. Nam, tämä pikaruoka hävisi parempii suihin alta aikayksikön.

Välihuomautuksena täytyy muuten kertoa, että minä ostin vihdoinkin pyöräilykypärän!! :) Tein päätöksen itseni kanssa, että pyörää ei haeta talviteloilta ennen kuin minulla se kypärä on. Viime keväänä tosiaan töihin mennessä kaaduin muutaman kerran ja löin päähi aika pahasti. Onneksi ei kuitenkaan mitään vakavaa sattunut. Mutta nyt voi aloittaa työmatkapyöräilyn heti vaan kun säät sen sallii.

Jimpu joutui heti testaamaan pyöräilykypärästä irroitettua lippaa! ;)

Eilen syötiin iltapalaksi tälläistä erittäin helppoa munakasta, tai piirakkaa, mikskä tätä nyt pitäisikään kutsua. Ohjeen olen ottanut jo aikoja sitten Karppi.net sivustolta.
Piirakkaan voi laittaa täytteeksi oikeastaan ihan mitä vain. Mitä kaapista nyt milloinkin sattuu löytymään.

"Aamiaispelastus"

8 kananmunaa
2 dl kermaa
suolaa,mustapippuria,kuivattua persiljaa

Täyte:
1 prk tonnikalaa
paprikaa
sipulia
Aurajuustoa
juustoraastetta

Voitele piirakka vuoka voilla. Vatkaa kananmunat ja kerma ja mausta seos. Lisää munan joukkoon tonnikala. Kaada seos piirakkavuokaan. Pilko paprika ja sipuli. Lisää loput ainekset vuokaan.
Paista 180 asteisessa uunissa n. puolisen tuntia.

Piirakasta riitti iloa vielä seuraavaksi aamuksi ja töihinkin välipalaksi.
Riittoisaa tavaraa siis! :)

Voihan kurarieha!

Eilen laskiaistiistaina vietettiin kyllä laskiaisriehan sijaan kurariehaa! :) Päätettiin lähteä koiruuden kanssa kävelemään peltojen halki kulkevaa lenkkiä ja sehän se oli vasta päivän kuningas idea. Koiruus oli aivan savessa, minun puntit ja kenkien pohjat olivat aivan savessa. Ja niin paljon kun tuo Jimi rakastaa kuivaustouhuja. Voi kiesus!! Olen kateellinen niille kaikille ihmisille, joiden kodeissa on kuraeteinen, jossa koiran voi tarvittaessa huuhtaista puhtaaksi. Meiltä kun löytyy sisältä pelkkä suihkukaappi, emmekä me Jimin kanssa mahdu sinne yhtaikaa.

Kyllähän meiltäkin pihasaunasta löytyy kunnon suihku, mutta sielläkin tarvitsee mennä ensin tuvan ja pikkukeittiön läpi, ennen kuin olet suihkussa. Ei ole kyllä ajateltu koiran omistajia yhtään kun tätä taloa on suunniteltu (joskus vuonna 1947)! :D No, ei auta kuin kärsiä, ja toivoa samalla että nämä kelit pikkuhiljaa kuivuisivat. 

Kovin se säätiedotus lupaili, että viikonloppuna olisi todella keväinen keli. Sitä odotellessa!! :)

Lystikästä laskiaistiistaita!

Tai pitäisikö toivottaa sumuista laskiaistiistaita..?! 

Ainakin täällä varsinais-Suomessa on ollut melkoinen sumu koko päivän. Aamulla saatiin Jimpan kanssa lenkkeillä aikamoisessa sumussa. Siitä syystä lähdettiinkin auton kanssa läheiselle pururadalle ja tarvottiin siellä pitkin metsiä. Ei uskaltanut mennä autotielle lenkkeilemään ja ottamaan riskejä ettei autoilijat kaikista heijastimista huolimatta näe meitä.

Pururadalla näkyi lumessa tälläinen mystinen eläimenjälki. Onko teillä kellään aavistusta mikä eläin voisi olla kyseessä? Jälki oli aika pieni. Kiinnostuksen herätti nuo varpaat jotka olivat kaikki ihan vierekkäin. 

Pitihän sitä toki laskiaispulliakin leipoa, laskiaisen kunniaksi. Tällä kertaa rikoin vähän perinteitä, ja tein hiukan erilaisella tyylillä pullat. Mutta päällä perinteisesti hilloa ja kermavaahtoa.

Idea pullien ulkonäköön tuli Kinuskikissalta.

Laskiaiseen (tai laskiaisriehaan) kuuluu tietenkin myös makkaranpaisto. Me hoidettiin se homma pois alta jo lauantaina. Onneksi, koska sillon oli ihan mielettömän hieno ilma ulkona. Kyllä maistui hyvälle taas grillimakkara pitkästä aikaa. Kumma kun kaikki maistuu paljon paremmalta kun syö ulkona.

Koska sitä nakkia oikein saa...?! :)

Toivottavasti lunta riittää edes jossain päin Suomea perinteisen laskiaisriehan viettoon....?!

Tätiä vähän väsyttää.... ;)

 

Viikonloppu meni vauhdikkaasti touhutessa veljen lasten kanssa. Ja kyllä oli täti aika väsynyt ja kaikkensa antanut lauantai-iltana kun lapset palautuivat kotiinsa! :)
Mutta erityisen kivalta tuntuu se, että lapsukaiset ylipäätään haluavat aina tulla meille hoitoon, lämmittää kovin tämän tätösen sydäntä! <3

Perjantaiaamuna käytiin taas katsastamassa näkyisikö Jokioisten Kartanolla kummituksia. Valitettavasti tälläkin kertaa Harmaa Rouva pysyi piilossa. Mutta saatiinpahan ulkoilla koko sakki mukavassa ilmassa ja mukavissa maisemissa. 

Edellisestä kartanon reissusta voi lukea täältä, KLIK.

Ihanan omatoimiset lapset hoitivat jopa ruoan teonkin itse. Minä toimin vain apulaisena laittamalla työvälineet esille. Nakkipastan teossa taisi nuorimmilla lapsella nakkeja mennä enemmän omaan suuhun ja lattialla odottavan Jimin suuhun, kuin kattilaan. Mutta väliäkö hällä, pääasia että tuli jotakin sinne suuhun pistettyä. Vanhin lapsista oli tämän ruoan teon oppinut jossakin kokkikurssilla, ja pitihän sitä meilläkin testata. Ihan mahtavaa että kaikilla kolmella intoa riittää kokkailuun! :)

Lauantai oli leivontapäivä. Lapset halusivat leipoa äidilleen synttärilahjaksi pullaa. Ja hyviä pullia tulikin! :) Minulla olisi jo taikinanteossa ollut aika monta auttavaa kättä, mutta pahimman sotkun välttääkseni kerroin että meillä pullataikinan tekee oma rakas Herculekseni (yleiskone).

Pullien leipomiseen osallistuikin sitten koko kolmikko. Nuorimman mielestä oli paljon kivempaa leikkiä jauhoilla, kun leipoa jotakin tylsiä pullia. Keskimmäinen taas yritti pienen veitsen kanssa tehdä jotakin muotopullia, mutta kun homma ei heti ottanut sujuakseen, meni hermo ja pullien leipominen loppui siihen paikkaan. Vanhin olisikin jaksanut leipoa pullia ihan niin paljon, kun vaan olisi ollut taikinaa. Pitääkin muistaa ottaa hänet mukaan avuksi seuraavan kerran kun on enemmän leivottavaa.

Ja kyllä siinä oli tädillä vahtimista ettei sinne jäälle vaan eksytty. Mutta kun se vesi on aina niin kovin kiehtova elementti. Onneksi Jimi osallistui lasten vahtimiseen. Harmi vaan, että Jimi on välillä kuin norsu posliinikaupassa ja saattaa vahingossa itse tönäistä lapset alas laiturilta! :) Kyllähän se jää olisi tuosta meidän rannasta vielä kestänyt kevyiden lapsien painon, mutta oli helpompi sanoa, että sinne jäälle ei vaan kerta kaikkiaan ole mitään asiaa.

Nimimerkillä Väsynyt, mutta onnellinen kolmen lapsen täti <3

P.S. Arvatkaapa tuntuiko koti hiljaiselta sunnuntai-iltana....?! :)