Tonnikala-kasvismunakas

Isäntä vietti viime viikon kalareissussa ja minä nautin ensinnäkin siitä että sain olla ihan yksikseni ja myös siitä, että ei ollut mitään "pakkoa" laittaa ruokaa. Itse kun pärjään hieman pienemmällä ruokamäärällä, toisin kuin tuo miesväki. Ja tunnustetaan, taisin muutaman kerran käydä kyllä äidin lihapatojen äärellä! ;)
Tälläisen munakkaan kuitenkin joku päivä taioin, ja tätä sitten söinkin niin ilta- kuin aamu- ja välipalaksikin.
Idean tähän sain Arleenalta Kotona -blogista. Siellä oli vaan tehty kokonaan kasvismunakas, itse lisäsin tuon tonnikalan mukaan vähän makua ja ruokaisuutta tuomaan.

Tonnikala-kasvismunakas

2 kevätsipulia pilkottuna

pala varhaiskaalta pienittynä (kaksi kourallista)
2 rkl voita
180 g pakastejuureksia,  porkkanaa, palsternakkaa, lanttua, purjoa
5 kananmunaa
3/4 dl maitoa

1 prk tonnikalapaloja öljyssä
suolaa, mustapippuria ja pilkottua basilikaa
100 g juustoraastetta
tomaattia
basilikaa

Kuullota sipuli- ja kaalisilppu rasvassa.
Voitele uunivuoka. Lisää vuokaan sipuli- ja kaaliseos sekä
jäiset pakastekasvikset. Sekoita munat, maito ja tonnikala keskenään, mausta ja kaada vuokaan kasvisten päälle. Ripottele juusto päälle ja pistä munakas uuniin 200 asteeseen n.15 minuutiksi. Viipaloi pinnalle tomaattia ja nosta vuoka takaisin uuniin n. 4 minuutiksi. Levitä valmiin munakkaan pinnalle basilikaa.

 Vitsit että olen ihastellut näitä pinkkejä paaleja! ♥ Joku kommentoikin Instagramissa, että näyttävät ihan isoilta vaahtokarkeilta. Hauska näky peltojen keskellä!!

Nyt on taas se aika vuodesta....

...että kaikki liikenevä vapaa-aika vietetään metsässä. Mustikoita poimien ☺

Mammalle on viety jo yksi pieni satsi. Äidin mustikat on vielä metsässä ja pitää kai sitä omakin pakastin niillä täyttää.

Saa nähdä että koska ollaan siinä vaiheessa, että kun Viski huomaa että pakkaan ämpärin reissuun mukaan, niin se ei enää suostu lähtemään mukaan :D :D 

Ei vaan, kyllähän koira aina metsässä viihtyy. Niinkuin minäkin ♥

Täytyy kyllä tunnustaa, että Viski on aika monta kertaa onnistunut mut peläyttään kun ollaan mustikkametsässä oltu. Jotenkin olen olettanut että se makaa jossain mun takana ja yhtäkkiä juokseekin jostain ihan muusta suunnasta. Tekee varmaan sen ihan vaan kiusatakseen mua.... ;)

Yhden piirakan verran olen kotiinkin jo mustikoita saanut. Tein täysin samalla ohjeella kuin raparperipiirakan, vaihdoin vaan rapsat mustikoihin. Nam, ja hyvää oli! :)

Käyttääkö joku muuten sellaista poimuria kun käy marjametsässä? Itse en käytä, koska inhoan sitä perkaamistyötä joka sen käytöstä väistämättä on edessä. Toki se nopeuttaisi itse poimintaa. Mutta ennemmin vietän vähän enempi aikaa metsässä kykkien ja siististi poimien, kuin sitten peraten kotona suurta määrää marjoja. Mutta kukin tyylillään! :)

Broileri-parsakaaliwokki - helppo ja nopea arkiruoka

Välillä taas näitä helppoja ja maistuvia arkiruokia. Tässä ruuassa oli oikeasti todella hyvä maku ja sen sai täysin aikaiseksi appelsiinimehu ja soijakastike.
Itse käytin riisinuudelia, koska en noita vehnäisiä versioita mielläni syö. Mutta tähän voi käyttää mitä tahansa nuudeleita. Ja cashewpähkinät heitin ruuan päälle vasta lautasella, koska tuon isännän mielestä pähkinät eivät kuulu ruuan joukkoon! :D  

Ohje taas tuttua ja turvallista Yhteishyvää.

Broileri-parsakaaliwokki

400 g broilerin suikaleita
1 pieni kesäkurpitsa
1 (400 g) parsakaali
½ tuoretta chiliä
2 rkl rypsiöljyä

Suurus:
2 dl appelsiinimehua
2 rkl (makeaa) soijakastiketta
1 rkl perunajauhoja

Lisäksi:
200 g nuudeleita
1 dl (paahdettuja) cashewpähkinöitä

Huuhtele ja suikaloi kesäkurpitsa. Huuhtele parsakaali ja leikkaa se pieniksi kukinnoiksi. Huuhtele ja halkaise chili, poista siemenet ja silppua hienommaksi. Kuumenna öljy pannussa ja ruskista siinä broilerisuikaleet. Lisää kesäkurpitsa, parsakaali ja chili. Paista kunnes kasvikset saavat hieman väriä. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja lisää wokkiin. Sekoita suurus kulhossa ja lisää se wokkiin. Hauduta välillä sekoitellen, kunnes suurus sakenee ja broileri on kypsää. Viimeistele pähkinöillä.

Maatiaiskissamme Lyyti 3vee innostui tässä yksi aamu oikein poseeraamaan kameralle.
On hän kyllä niin kaunis kissa! ♥ Nuo kilpparinväriset on muutenkin lähellä sydäntä.

Vaniljainen raparperikakku paahdetulla valkosuklaalla ja mansikoilla

Tämä kakku oli ehkä parasta mitä raparperista voi taikoa!! ♥ Ainakin tähän mennessä kokeiltua. Huh huh mutta oli kyllä hyvää. Työkavereille tämän leivoin, ja tunnetusti tiukalta raadilta tuli pelkästään ylistäviä sanoja tätä syödessä. Ohje on Pienet Herkkusuut -blogista ja kovin tätä kakkua sielläkin kehuttiin. Eikä ihan turhaan. Tämä on jotenkin tosi hauska makukombo kirpeää ja makeaa. 

Jonkun verran tein muutoksia alkuperäiseen ohjeeseen. Raparperia laitoin puolet enemmän mitä ohjeessa oli. Vaniljajogurtin vaihdoin Skyrin vanilja-suklaamururahkaan, ihan vaan siitä syystä että kaupassa ei ollut minkäänlaista vaniljajogurttia. Mutta se toimi tässä ihan erinomaisen hyvin. Aluksi epäilin, että riittääkö tuo kolme liivatelehtä hyydyttämään tämän kakun, mutta kakusta tuli juuri passeli. Pysyi kasassa, mutta ei liian sellainen "hyytelömäinen".

Ja jos haluat gluteenittoman kakun, niin käytä gluteenittomia keksejä pohjassa. Ja tarkista myös että käyttämäsi suklaa on gluteenitonta. Niistä kun ei aina tiedä....

Raparperijuustokakku paahdetulla valkosuklaalla

(20 cm)

Pohja:

100 g Digestive-keksejä

30 g voita

muutama mansikka

Täyte:

n.250 g raparperia siistittynä ja paloiteltuna

2 rkl sokeria

100 g vaniljatuorejuustoa

1 prk (170 g) Skyr vanilja-suklaamururahkaa

2 dl vispikermaa

3 liivatelehteä + 2 rkl kuumaa vettä

Pinnalle:

75 g valkosuklaata

tuoreita mansikoita

 Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Halkaise mansikat ja asettele ne leikkuupinta irtopohjanvuoan reunaa vasten.Murskaa keksit, sulata voi ja sekoita ne keskenään. Painele keksiseos varovasti vuoan pohjalle.
Mittaa kattilaan raparperit sekä sokeri. Kuumenna ja hauduta miedolla lämmöllä kunnes raparperit ovat pehmenneet. Nosta kattila liedeltä ja anna jäähtyä. Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen määrään kylmää vettä. Notkista tuorejuusto ja sekoita siihen rahka. Lisää jäähtynyt raparperisose. Vatkaa kerma vaahdoksi ja kaada joukkoon vanilja-raparperiseos. Sekoita. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja liuota ne kuumaan veteen. Kaada liivateliuos täytevaahtoon ja sekoita hyvin. Kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään muutaman tunnin ajan.
Paloittele valkosuklaa pienehköiksi kuutioiksi. Kaada valkosuklaapalat uunipellille leivinpaperin päälle ja paahda uunissa 175 asteessa noin 5 minuutin ajan. Varo polttamasta suklaata.
Huom suklaa ei sinällään sula, vaan saa hieman väriä.
Nosta suklaat pois uunista ja anna jäähtyä ennen kakun päälle ripottelua.
Paloittele päälle vielä tuoreita mansikoita ja koristele raastetulla valkosuklaalla.

Ihmisen paras ystävä ♥

Aloin viikonloppuna selailemaan kuvia puhelimesta, joita oli sinne kertynyt reilut 4000. Varmaan 95 % kuvista oli kuvattu joko Viskiä tai kissoja. Ja ne 5 % kuvista joissa oli yritetty kuvata jotain muuta, niin kummasti vaan niistäkin aina Viskin löysin.

Moni aina sanoo, että eikö saksanpaimenkoiran kouluttaminen ole vaikeaa. No, siitä en tiedä kun ei ole kokemusta mistään muusta rodusta. Mutta siitä olen lähes varma, että mistä tahansa koirasta saa mukavan koiran itselleen kun sen ottaa aina mukaan arjen askareisiin ja touhuihin. Meillä koira on tasan tarkkaan sen verran yksin kotona kun me olemme töissä. Muut menot sovitellaan niin, että joko jompi kumpi on koiran kanssa kotona tai sit se otetaan mukaan. Joskus tietysti on pakko laittaa se hoitoon, mutta ei missään nimessä jätetä sitä kotiin yksin yhtään enempää kuin on pakko.

Näin kasvaa ihmiselle uskollinen, paras kaveri ♥

..ja nyt en siis tarkoita, että vain koira voisi olla ihmisen paras ystävä. Se voi ihan hyvin olla myös kissa tai hevonen tai marsu tai kani tai lintu tai käärme tai... Eläinvaihtoehtoja on lukemattomasti.
Mutta eläimet vaan on niin ♥

 Eläimet eivät ole koko elämämme, mutta ne tekevät elämästämme kokonaisen.  ♥

Mukavaa alkanutta viikkoa, myös niille rakkaille lemmikeille!!! ♥

Viikonlopun aamupalat

Normaalit arkiaamut sujuvat aina itsellä saman kaavan mukaan - herätyskellon soidessa ylös, vessaan, hammaspesu, vaatteet päälle, iso lasillinen vettä naamariin ja lenkille. Lenkiltä tultua suihku, Viskille ja kissoille ruokaa, äkkiä eväät kassiin ja töihin. Tähän aikatauluun ei paljoa mitään ylimääräistä sisällytetä. (Paitsi nyt olen opetellut lukemaan päivän lehden jo aamuisin.)

 Tosin täytyy myöntää että heti tänään poikkesin tästä aikataulusta! :) Kävin eilen mustikkametsällä Viskin kanssa. Viski löysi heti metsään päästyä jonkun tosi kivan jäniksen hajun ja lähti sitä jänöstä etsimään. Sillä välin ehdin saamaan vajaa pari litraa mustikoita ämpäriin. Ja metsästä lähdettäessä koira oli ihan väsyksissä etsittyään jänöjussia. Joten tänään aamulla Viskin meni vähän uni pitkäks ja ehdin siinä hänen heräämistä odotellessa tehdä yhden mustikkapiirakan. Mutta tämä tälläinen aikataulu toteutuu vain ehkä kerran kuussa.... Siksipä rauhaisat aamut onkin ihan parhaita! Viikonloput yritetään rauhoittaa niin, että mitään ei tapahdu ainakaan ennen klo 10 aamulla. Ja juuri sen takia, että saadaan sekä kunnon yöunet, että kunnon aamupala. 

Pienillä tomaatti-mozzarellamunakkailla viikonloppu alkaa erittäin herkullisesti. Etenkin nyt kun tomaatit ovat parhaimmillaan ja yrtit saa napattua omasta yrttiruukusta. 

Tomaatti-mozzarellaminimunakkaat

1 annos

1 kananmuna

1 rkl kermaa

suolaa

mustapippuria

50 g mozzarellajuustoa

2 kirsikkatomaattia

oreganoa tai pizzamaustetta

paistamiseen voita

koristeluun tuoreita basilikan lehtiä

Vatkaa haarukalla pienessä kulhossa kananmunan rakenne rikki. Sekoita joukkoon ruokalusikallinen kermaa. Mausta suolalla ja mustapippurilla.  

Sulata pienellä lettupannulla nokare voita kussakin kolossa, annostele munakastaikina koloihin. Siivuta päälle mozzarella ja kirsikkatomaatit. Ripottele oregano pinnalle. Anna juuston sulaa ja tarjoile heti. 

Ja pekoni (ja välillä myös nauravat nakit) kuuluvat meillä ehdottomasti kunnon aamupalapöytään! ☺

 

Onko haaveilu sallittua?

Kävin tässä yks päivä hierojalla ja keskustelimme kesäloman vietosta. Yhtäkkiä hieroja kysyi multa, että eikö meitä kiinnosta ollenkaan matkustaa mihinkään rantalomakohteisiin. Aloin oikein pohtimaan kysymystä ja totesin, että mua ei kiinnosta, enkä usko että tuota meidän isäntääkään kiinnostaa. Tällä hetkellä lomaa on vaan se 5 viikkoa vuodessa ja mielellään vietetään se paikoissa joissa molemmat saavat toteuttaa asioita joita tykkää eniten tehdä; isäntä kalastaa ja minä saan liikkua koiran kanssa luonnossa ja valokuvata. Ja ehkä samalla vähän koluta paikallisia kahviloita... ;) Ja tässä paikassa ei missään nimessä saa olla kauhean lämmin. Jos on lämmin, niin kala ei syö, eikä koiran kanssa viitsi kymmeniä kilometrejä helteessä kävellä. Ja kaikki mihin pitää matkustaa lentokoneella on aikalailla poissuljettuja, koska se taas hankaloittaa koiran kanssa matkustamista.

Ja kun tästä asiasta kotona keskustelimme, niin uskalsin samalla päästää suustani ajatuksen, jota olen siellä jo tovin pyöritellyt. Haluaisin viettää kokonaisen vuoden jossakin meren äärellä. Nähdä sen kauneuden, nähdä sen armottomuuden, kokea myrskyt ja auringonpaisteet. Nähdä millaista on olla siellä luonnon armoilla. Saaristossa syksy ja talvi on kuitenkin paljon kovemmat kuin mitä täällä sisämaassa. Ja isäntä, yllätys yllätys, ihan täysin allekirjoitti tämän minun haaveeni. Eli samassa kelkassa ollaan edelleen. Hänellä meren läheisyys tietenkin toi lohen ja meritaimenen kuvat silmiin.... ;) mutta samalla tavalla se meri häntä kiehtoo kuin minuakin.

Haaveeni (tai haaveemme) ei ole mikään mahdottomuus, luokkaa lottovoitto. Juuri tällä hetkellä sitä ei kuitenkaan ole mahdollista toteuttaa. Mutta eihän se ole kuin järjestää työ-ja raha-asiat niin, että se on mahdollista. Ja napata kisut ja koira kainaloon ja lähteä.

Olen suurella mielenkiinnolla seuraillut Tälle rannalle -blogia, jossa asutaan ihan vakituiseen Oulun Hailuodossa. Tämän blogin lukeminen on vaan lisäillyt haaveiluani.

Kun puhuimme, että mitä teemme kesäloman aikana (hurjat 2 viikkoa elokuussa) niin kummasti molemmilla oli ajatuksissa, että meren ääreen on päästävä. Ehkä siis menemme Turun saaristoa mylläämään edes takas ja jatkamme haaveilua. Otamme tuhansia valokuvia, joita katsellessa voimme talven aikana taas asioita pyöritellä ja miettiä ja pohtia ja laskea ja taas pohtia ja miettiä.... 

...Josko joskus, ehkä milloin, onko varaa, onko joskus edes mahdollista, ehkä, mutta milloin......

P.S. Haaveiluani ei ole ainakaan yhtään helpottanut se, että olen löytänyt Myrskyluodon Maija -kirjat. Ei vitsit mikä kirjasarja. Jos lukemisesta tykkää, niin kannattaa ehdottomasti tutustua!!

Kuvat on itse otettuja; Kustavista sekä Ruotsin saarilta Öölannista & Gotlannista.