Tänä kesänä... 🌸

Nimiäisistä selvitty. ❤ Palaan niihin vielä ihan omassa postauksessaan. 

Kello neljän aamukahvi -blogin Anna oli tehnyt tosi kivan postauksen kesän "to-do -jutuista" ja aion ottaa kopin samasta aiheesta. 

Viime kesänäkin tein samanmoisen listauksen ja yksikään niistä ei tainnut toteutua. 😂 Mutta ihan superkiva kesä oli siitä huolimatta. Muistaakseni listalla oli ainakin pyöräilyä jossain kaupungissa jossa ei ennen olla pyöräilty sekä yksi saarireissu uuteen paikkaan omalla veneellä. Tänä kesänäkin nämä taitavat jäädä väliin, koska tuo neiti on vielä turhan pieni niihin juttuihin. Ehkä sit ensi kesänä. Mutta mitä siis toivoisin kesältä 2022: 

🌸 piknik-risteily koko perheen kera (ja siellä hyvää ruokaa) >> tämä reissu on jo varattuna heinäkuun lopulle

🌸 kävelyä Turun jokirannassa

🌸 pizzat Kustavin Spaunassa 

🌸 pikkuneidin eka venereissu (todennäköisesti ihan kotivesillä)

🌸 ehkä jos kalaan pääsisin edes kerran tänä kesänä

🌸 saisin juoda pullollisen hyvää kuohuviiniä

🌸 brunssi mun vanhempien kanssa (tämä on pitänyt toteuttaa jo yli vuosi sitten, ehkä olisi jo aika)

🌸 jätskille kummilasten kanssa

🌸 käynti Somerniemen kesätorilla

Palataan syksyllä että toteutuiko yksikään näistä! 😁

 

Minkälaisia haaveita sulla on tälle kesälle? 🌞

Sokeriton vispipuuro (ja bloggaaja ikääntyy)

Tein hieman inventaariota pakastimeen ja siellähän oli vielä iso rasiallinen punaviinimarjoja. En ole tainnut niitä koko syksyn ja talven aikana käyttää yhtään mihinkään 🙈 ja nyt iski vimma, että pakastimesta on saatava kaikki viime vuotiset marjat pois. Muutaman kuukauden päästä meidän pikkuneitikin saa jo ruveta syömään kiinteitä ruokia, joten pakastimeen tarvitaan tilaa hänen soseilleen.

Ensin ajattelin, että olisin nimiäisiin tehnyt niistä kakun. Joku kinuski-punaherukkakakku oli mielessä. Tai saatan sen vieläkin toteuttaa, koska punaherukoita jäi juurikin yhden kakun verran vielä pakastimeen. Mutta tällä kertaa päädyin tekemään vispipuuroa. Viime kerrasta onkin jo tovi aikaa, tai siis koskaan en ole vispipuuroa itse tainnut tehdä, mutta sen syömisestä on jo pitkä aika. Päädyin tekemään puuron ilman lisättyä sokeria (jos hunajaa ei lasketa). Koska en enää muista miltä ihan sen aidon ja oikean sokerisen vispipuuron kuuluu maistua, niin minusta tämä oli oikeinkin hyvää. Etenkin kun lisäsi valmiin puuron päälle vielä tuoreita mansikoita makeutta tuomaan. 🍓

Sokeriton vispipuuro

1 litra vettä
3 dl punaherukoita
1 dl tuoreita mansikoita
1½ dl mannasuurimoita
½ tl suolaa
1 banaani
n. 1 rkl hunajaa

Mittaa kattilaan vesi, suola ja punaherukat. Kuumenna ja anna kiehua muutama minuutti. Lisää joukkoon tuoreet paloitellut mansikat sekä hunaja ja anna vielä hetki kiehua välillä sekoitellen, noin 5 minuuttia.
Anna puuron jäähtyä kunnolla.
Lisää puuron joukkoon paloiteltu (tai mielellään soseutettu) banaani ja vatkaa puuro kuohkeaksi.
Tarjoile esimerkiksi kylmän maidon ja tuoreiden mansikoiden kanssa.

Minulla on tänään juhlapäivä, kun mittariin tulee taas yksi vuosi lisää. 😎 Maailman paras synttärilahja saapuikin jo pari kuukautta sitten, vähän etuajassa. ❤ Vaikka lahjan toimitustapa oli vähän rankka, niin oli se kyllä kaiken sen arvoinen. 

Ostin viime vuonna toukokuussa sellaisen viiden vuoden päiväkirjan. Viime vuonna tähän aikaan, olin kirjoittanut ylös tunteita siitä, kuinka ensimmäistä kertaa elämässäni koin ikäkriisiä. Ja tämä johtui vain ja ainoastaan siitä, että olimme päättäneet antaa luonnon hoitaa sen, että tuleeko meistä vanhempia vai ei. Ja koska tiedän, että olin jo parhaimman "lisääntymisiän" ylittänyt, niin kyllähän sitä väkisinkin sit alkoi jännittämään että tuliko päätös tehtyä liian myöhään. Mutta onneksi ei. 🙏 Nyt tuntuu hassulta ajatella että me ei oltais tuota pientä ihanuutta elämäämme haluttu.... 😭💖 

Jotenkin on fiilis että asiat meni juuri niinkuin niiden pitikin mennä ❤

Lohileivät mausteisilla mummonkurkuilla

 Kävimme koko sakki viime viikolla Turussa (palaan käyntisyyhyn vielä myöhemmin omassa postauksessa) ja samalla oli hyvä käydä myös kalakaupassa. Siltä vierailulta käteen jäi vähän savulohta, yksi kokonainen kirjolohi sekä yksi kirjolohi filee. Tästä fileestä teimme graavia. Ja samaan aikaan kun lohi oli graavaantumassa, tuli postista Yhteishyvän lehti, jonka ruokaliitteessä oli niin herkullisen näköisiä lohileipiä, että niitä oli pakko heti testata. Yleensä meillä graavilohen kanssa on ihan simppelisti tarjolla ruisleipää, voita, pieneksi silputtua sipulia (yleensä punasipulia) sekä tilliä ja sitruunaviipaleita. Niinpä olin hieman kriittinen näiden leipien suhteen. Mutta kyllä nyt (jälleen kerran) epäilykseni olivat turhia. Näissä oli maut niin hyvässä harmoniassa keskenään, että taidan jatkossakin aina välillä tarjoilla graavilohileivät tähän tyyliin. 

Ja tämä mummonkurkkuohje jää todellakin käyttöön. Ai että kun näitä laittaisi hamppareiden tai hodareiden väliin... 😋 Tein mummonkurkut muuten ohjeen mukaan, mutta laitoin riisiviinietikka hieman vähemmän. Alkuperäisen ohjeen löydät 👉 täältä. 

Lohileivät mausteisilla mummonkurkuilla

ruisleipää
ruohosipuli-tuorejuustoa
sitruunamehua
graavilohiviipaleita

Mausteiset mummonkurkut:
½ kurkkua
1 varhaissipuli varsineen
1 pieni valkosipulinkynsi
2 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl seesaminsiemeniä
½ tl chilihiutaleita
1/4 tl suolaa

Huuhtele ja viipaloi kurkku. Huuhtele ja hienonna sipuli. Kuori ja raasta valkosipuli. Laita kaikki kurkkujen ainekset kannelliseen rasiaan. Ravistele ja anna maustua jääkaapissa 10 minuuttia.
Levitä leiville tuorejuustoa ja purista päälle hieman sitruunamehua. Asettele lohi leiville. Valuta liemi kurkuista ja viimeistele leivät kurkkuviipaleilla.

 

Pikkuneitimme on aikamoinen aamuvirkku (herätys normaalisti klo 04-06 välillä). Tykkään aikaisista aamuista, toki välillä huonojen yöunien jälkeen on vähän zombie olo aamulla. Mutta etenkin näin kesällä on ihana herätä aikaisin ja mennä pihalle katsomaan kun luonto alkaa heräillä uuteen päivään. 

 

Sunnuntaiaamu oli niin kaunis ja tyyni, että kun sain pikkuneidin vaunuihin aamun ekoille päikkäreille, niin täytin termarin kahvilla ja tein eväsleivät valmiiksi ja menimme saunamökin terassille nauttimaan aamupalaa. Ja siinä menikin tunti jos toinenkin nauttiessa kauniista aamusta. 

Myös Viski ja Pimu tulivat nautiskelemaan. ❤

Ja nämä leivät maistuivat hyvältä myös rieslingin kanssa nautittuna. Ja tietokoneelta tuli tietenkin tämän hetken lempparisarjani The Harlins. 😁 Oletteko katsoneet kyseistä sarjaa? Mun mielestä he ovat niin symppispari, että ohjelmaa on kiva seurata. Toivon että sille saataisiin jatkoakin.  

Tämä onkin tyttömme nimiäisviikko. Hommia siis riittää vaikka muille jakaa. 😬 No, on niitä kyllä jaettukin! Saan apuja muun muassa leipomusten kanssa! ❤ Mutta vielä pitäisi tehdä se tärkein eli päättää tytön nimi.... Etunimi meillä on jo mietittynä, mutta koska nimi on niin lyhyt, niin on melkeinpä pakko saada joku toinen nimikin hänelle. On meillä onneksi vielä sunnuntaihin saakka aikaa päättää asiasta. Kerron sit nimiäisten jälkeen tarkemmin tarinan nimen takaa.

Mukavaa kesäistä viikkoa kaikille! 🌞

Suussasulavaa valkosipulimajoa broilerin, perunan ja uunikasvisten kanssa

 Kirjaillaanpas tänne blogin puolelle välillä herkkujen sijaan ihan kunnon ruokaakin. Nyt kun ei jaksa ihan koko ajan olla kaupassa ramppaamassa, tulee tehtyä ruokaa hyvin pitkälti aina niistä aineksista mitä kotoa löytyy. Osa viikon ruuista tehdään ihan suunnitellun ruokalistan mukaisesti, mutta osa valmistuu yleensä ihan sen mukaan mitä kaapeista löytyy ja mitä tekee mieli. Tämäkin ruoka oli sellainen, että saatiin yhdellä päivällä siirrettyä kauppareissua, kun pakastimesta sattuikin löytymään kanaa, jääkapissa oli perunoita sekä muista ruuista ylijääneitä kasviksia. Ainoastaan majoneesi oli loppunut (koska tämän tyyppisen ruuan kanssa on oltava joko majoneesia tai jokin jogurttinen kastike), mutta hätähän ei ollut tämän näköinen. Muistin että Hella ja houkutus -blogissa on ollut ohje äärimmäisen helppoon valkosipulimajoon ja nyt oli paikka testata sitä. Tämä oli ihan TÖRKEÄN hyvää! Tosin mulla lopputulos oli enemmänkin valkosipulivaahtoa kuin majoneesia, mutta maku ylitti sen että en saanut koostumusta onnistumaan. Osaako joku sanoa missä meni vikaan? Tämä taisi oli eka kerta kun itse kokeilin tehdä majoneesia... Mutta tämä kerta ei kyllä jäänyt viimeiseksi. Voitti valmismajot ihan sata-nolla.

 Helppo valkosipulimajoneesi

2 valkosipulinkynttä
1 kananmuna
2 tl sinappia
½ sitruunan mehu
ripaus suolaa
ripaus valkopippuria
2 dl rypsiöljyä

Hienonna valkosipulit ja laita ne kapeaan kannuun. Mittaa kannuun myös muut ainekset. Laita sauvasekoitin kannun pohjalle, terä pohjassa kiinni. Käynnistä sekoitin ja nosta sitä vähitellen kohti pintaa. Ja hokkupokkus, majoneesi on valmista.

Tämä on niin äärimmäisen näppärä tapa paistaa broiskut ja perunat ja kasvikset samalla kertaa uunissa. 

Kasvisten joukossa on suippopaprikaa, sipulia ja kesäkurpitsaa. Maustettu oliiviöljyllä, ripauksella suolaa ja kuivatuilla yrteillä. 

 

Perunat on ihan vaan viipaloitu kuorineen päivineen ja maustettu oliiviöljyllä, suolalla sekä paprikamausteella. 

Koko setti oli uunissa 180 asteessa (kiertoilma) noin 30 minuuttia. 

 Meidän pikkuneiti on jo lyhyen elämänsä aikana ollut kaksissa hautajaisissa. 😔 Tänään oli mukavaa tekemistä koko perheelle, kun pääsimme pitkästä aikaa YO-juhliin. Pääsi pikkuneitikin välillä juhlimaan vähän iloisemmissa merkeissä. 🎉

Onnea hirmuisesti kaikille ylioppilaille ja ammattiin valmistuneille! ❤

Herkkulautanen

 Meillä oli sovittuna treffit hyvien ystävien (eli Pirkkojen 🐞) kanssa ja minun tehtäväni treffeille oli valmistaa jotakin makeaa. Nyt olisi ollut hyvä syy leipoa joku kiva kakku, mutta kas kummaa kun leivontainspis oli kateissa eikä sitä voi oikein pakottaakaan esiin. Siispä mentiin tällä kertaa sieltä mistä aita on matalin ja kokosin vain makean herkkulautasen. Ja tämä olikin hyvä idea, sillä mukana oli tällä kertaa myös Pikku-Pirkot (eli tyttöpuolinen jälkikasvu) ja tällainen herkkulautanen teki paljon paremmin kauppansa kuin uskon että yksikään kakku olisi tehnyt. 

Herkkulautanen sisälsi:
-mansikoita
-minidonitseja
-Susu-paloja
-keksejä
-irtokarkkeja

Herkkulautasen idea on mielummin överit kuin vajarit ja asettelussa sikinsokin kasaaminen paras ratkaisu. 

Ajattelin että tekisin myös tällaisen tytön nimiäisiin, koska lapsivieraita on aika paljon kutsuttujen joukossa. 

Me pirkot kokoonnuimme taas ystävän kuolinpäivän kunniaksi. Kippisteltiin elämälle. 

 Viime vuonna juhlistimme vappua keskenämme ja sitä edellisvuonna kippistelimme suolla. Ihana perinne josta haluamme pitää kiinni.

Heiskalle rakkaat terkut sinne jonnekin! ❤ IKÄVÄ sua!

Parsa-pekonipiirakka

Tämä parsa-pekonipiirakka päätyi samaan kahvipöytään tämän huippuhyvän 👉 porkkanakakun kanssa. Ei pitänyt alkuun leipoa mitään suolaista, mutta koska jääkaapissa oli sopivasti kaikki tarvittavat ainekset, niin kyllähän se oli suolaistakin leivottava. Meillä yleensä muutenkin suolainen tekee paremmin kauppansa kuin makea, joten tiesin että piirakka tulee joka tapauksessa syödyksi. Ja tämä oli kyllä hyvää, onneksi leivoin! 😋

Parsa-pekonipiirakka

Pohja:
125 g voita
3½ dl vehnäjauhoja
½ dl parmesaania raastettuna
1 kananmunan keltuainen
1 rkl kylmää vettä
ripaus suolaa

Täyte:
puolikas puntti parsaa (n.250 g)
puolikas paketti pekonia (n. 70 g)
n. 10 kirsikkatomaattia
1 pieni prk ranskankermaa
1 dl ruokakermaa
2 kananmunaa
1 tl vahvaa sinappia
1 rkl sitruunanmehua
1 tl paprikamaustetta
suolaa ja mustapippuria
1 dl juustoraastetta

Pohjaa varten nypi jauhot, juustoraaste, suola ja voi murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon kylmä vesi ja kananmunan keltuainen. Sekoita nopeasti taikinaksi. Älä vaivaa. Kääri taikinapallo kelmuun ja anna sen vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia.
Valmista täyte. Huuhtele ja parsat ja napsauta puumainen kantaosa pois. Kuumenna rasva pannulla ja paista parsoja kevyesti. Leikkaa tomaatit puoliksi. Sekoita kulhossa ranskankerma, ruokakerma, munat, sinappi, sitruunanmehu, mausteet ja juustoraaste.
Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 10 minuuttia 200 asteisessa uunissa. Kaada pohjan päälle muna-kermaseos. Painele täytteen päälle pekoniin käärityt parsat ja täytä reunat tomaatin puolikkailla.
Paista piirakkaa täytteineen vielä n. 20 minuutin ajan.

 

En ehkä kestä että nyt eletään jo toukokuun viimeistä päivää. Toukokuu on yksi mun lempparikuukausista ja nyt se on taas tältä vuodelta jo kohta ohi. Tänä vuonna tuntuu että tämä kuukausi meni oikeastikin ihan vilahtamalla ohi. En ole ostanut edes yhden yhtä kesäkukkasta, siis en edes orvokkeja jotka on mun suuria suosikkeja. Kaikki aika on kyllä mennyt keskittyessä tuohon nyt 7 viikkoiseen pieneen tytöntypykkään. Ja ehkä hyvä niin, hän on vaan hetken aikaa näin pieni. ❤

 

Eilen yritettiin ottaa muutama kuva kirsikkapuun juurella, mutta eipä kuvista niin hyviä tullut kun yritin niitä itse ottaa.  Ehkä pitää tänään pyytää tuota miestäni kuvausapuun. Olisi kiva perinne ottaa meistä joka kevät samantyyppisiä kuvia kirsikkapuun äärellä. 🌸💗

..ja huomenna alkaa jo virallisesti kesä... 💛

Herkullinen porkkanakakku

Rakkaat työkaverini olivat tulossa kylään ja taas oli niiiiiiin herkullinen syy leipoa. Vaikka käsky vähän kävi,että mitään ei sitten tarvitse heitä varten leipoa. Mutta minähän käytän jokaisen tilaisuuden leipomiseen hyväksi. 😁 

Tämä oli ihan mielettömän herkullinen kakku - kostea, mehevä, maukas. Tuo porkkanasose teki kakusta todellakin mehukkaan. Ehkä ei niin selkeää porkkanan makua ollut mitä raasteen kanssa, mutta kovasti tästä tykkäsin silti. Kaiken lisäksi tämä on älyttömän helppo tehdä, kun mitään suurempia vatkauksia ei tarvita ja kakku onnistui ilman mitään lätsähdyksiä. Kiitos siis huippuohjeesta Suklaapossu -blogiin. 😘

Porkkanakakku
23 cm

Pohja:
3 dl sokeria
3½ dl porkkanasosetta
2 dl sulatettua voita / öljyä
4 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria
0,75 tl suolaa
(½ tl kardemummaa)

Kuorrutus:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
75 g huoneenlämpöistä voita
2½ dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria

Koristeeksi:
marenkia
mansikoita
kinuskikastiketta

Vatkaa sokeri, voi tai öljy, porkkanasose ja munat hyvin keskenään sekaisin. Sekoita kuivat aineet keskenään toisessa kulhossa. Itse jätin kardemumman pois, mutta uskon että sopii tähän kakkuun todella hyvin. Sekoita kaikki aineet sekaisin nopeasti, mutta älä vaivaa taikinaa, jotta siihen ei synny sitkoa. Kaada taikina hyvin voideltuun n. 23 cm irtopohjavuokaan. Paista 160 asteessa uunista riippuen n. 55-65 minuuttia, kunnes keskelle kakkua tökättyyn tikkuun ei tartu taikinaa. Meidän uunilla tämä tarkoitti 65 minuuttia.
Anna kakun jäähtyä vuoassa noin 5 minuuttia ennen irroittamista. Jätä kakku jäähtymään vuoan alle, jotta se pysyy mehevänä. Leikkaa kokonaan jäähtynyt kakku puoliksi.
Tee kuorrute. Notkista huoneenlämpöistä voita vatkaimella noin minuutti. Vatkaa sekaan notkistettu tuorejuusto. Lisää tomusokeri erissä koko ajan voimakkaasti vatkaten. Levitä vajaa puolet kuorrutteesta pohjan päälle. Laita toinen kakkulevy päälle. Levitä loput kuorrutteesta kakun päälle. Koristele kakku esim. marengeille, tuoreilla mansikoilla ja kinuskikastikkeella.

Porkkanasose oli niin suolaisen hintaista ja kilon porkkanoita sai eurolla, joten tein tuon soseen itse. Jos tekin päädyt samaan, kannattaa keitinvesi ottaa talteen jotta saat muussattua soseesta juuri haluamasi paksuista. Itse jätin soseen todella paksuksi ja hyvä kakku tuli. 

Veikkaanpa että tämä kakku on myös yksi tyttömme nimiäiskakuista. Pohjan kun saa tehtyä valmiiksi pakastimeen jo hyvissä ajoin ja luulen että tämä pohja vaan paranee pakastamisen myötä. 

 

Kiitos taas rakkaat Tsörppirinkiläiset kyläilystä! 😘 He toivat tullessaan tytöllemme ihanat kirjat, joista tuota toista olen jo innoissani täytellyt. Pitää heti tilailla kuviakin sinne, jotta ei jää täyttämättä kuvien osalta. Itselleni ainakin on ollut suuresti iloa omasta vauvakirjastani. Etenkin nyt kun on tuo oma tytär, on tullut ahkeraan lueskeltua äitini kirjoituksia omasta kasvusta ja kehityksestä.

Ja minä sain (ennakko) synttärilahjaksi kauan haaveilemani pastalautaset sekä vinettoa. 😍 Kyllä ystävät tietää mitä olin vailla... 🍷❤

Lihapullat kantarellikastikkeessa (ja Viski 8 vee) ❤

 Tämä Valion resepti on tullut viime aikoina silmiini joka paikasta ja nyt en enää voinut olla sitä testaamatta. Kantarellikastike lihapullille tehdään valmiista Valion kantarellin makuisesta kermasta. Ensin metsästin kyseistä valmiskastiketta useasta kaupasta. Mutta onneksi jatkoin metsästystä, koska kastike oli kyllä maistamisen arvoista. Vaikka ei tykkäisi sienistä, niin tästä saattaisi silti tykätä. Mielestäni ei maistunut ihan älyttömästi kantarellit, mutta herkullista se oli silti. Ja lihapullatkin olivat herkullisia, joka ei ole yllätys, kun lihapullataikina sisältää paketillisen pekonia. 😁

Lihapullat kanterellikastikkeessa

Lihapullat:
1 sipuli
1 pkt pekonia
1 dl Valio kermaista kantarellikastiketta
½ dl korppujauhoja (käytin pankojauhoja)
500 g nauta-sikajauhelihaa
1 kananmuna
1 tl suolaa
rouhittua mustapippuria

Kastike:
2 dl Valio kermaista kantarellikastiketta

Hienonna sipuli ja pekoni. Paista pannulla, kunnes sipuli on kuullottunut ja pekoni rapsakkaa.
Sekoita kantarellikastike (1 dl), korppujauhot, jauheliha, kananmuna ja mausteet kulhossa.
Lisää hiukan jäähtynyt sipuli-pekoniseos lihapullataikinaan.
Pyöritä taikinasta kostutetuin käsin lihapullia ja paista pannulla omassa rasvassaan kauniin ruskeiksi koko ajan käännellen. Lihapullien ei tarvitse tässä vaiheessa olla läpikypsiä.
Lisää pannulle loppu kantarellikastike ja huuhtele tölkki pienellä tilkalla vettä. (Itse lisäsin tässä vaiheessa vielä hieman ihan tavallista ruokakermaa, jotta sain kastiketta vähän enemmän.)
Anna kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä kannen alla, kunnes lihapullat ovat kypsiä.
Tarjoa esim. keitettyjen perunoiden ja kaalisalaatin kanssa. 

 Meidän rakas koiramme Viski täytti eilen jo 8-vuotta! Siis kyllä - 8 kokonaista vuotta! Mitä ihmettä, mihin tämä aika menee... Viskin kohdalla tosin on suuri ihme että hän ylipäätään näkee kahdeksannen synttäripäivän. Hän on sen verran kohelo ja meneväinen tapaus, että mietittiin jo hänen ollessaan vuoden ikäinen että tämä koira ei tule näkemään edes 5vee syntymäpäivää. Ja nyt ollaan jo niin sanotusti kolme vuotta "yliajalla", huikeeta! ❤

Pyysitte silloin vauvan syntyessä, että kertoisin miten Viski on suhtautunut uuteen perheenjäseneen joten täältä pesee. Meillä on arki lähtenyt rullaamaan tosi kivasti uuden perheenjäsenen myötä, ja ehkä se on vaikuttanut siihen että Viski on ottanut tytön erittäin hyvin vastaan. Alkuun ei osoittanut oikein mitään mielenkiintoa, sit muutaman päivän päästä kävi varovasti haistamassa ja nyt mennään jo kovan tohinan kanssa pusuttelemaan aina kun tilaisuus tulee. Olen vielä vähän yrittänyt pitää hänen "kielensä kurissa" jotta typykkä saisi hieman omaa vastustuskykyä ensin ja sit saakin jakaa hyviä bakteerejansa vauvalle ihan rauhassa. 

Vaunulenkit sujuu jo hyvin näiden kahden kanssa. Tai oikeastaan ne alkoi sujua hyvin heti kun ymmärsin että vaunuista saa etupyörät lukittua niin että ne ei pyöri joka suuntaan! 😁 Nyt meidän meno on vähän vakaampaa kun ei vaunut vaapu mihin sattuu. Ei ole niin helppoa kulkea ison maantien laitaa koira toisessa kädessä ja toisella kädellä ohjailla vaunuja menemään suorassa, mutta näemmä sitä kaikkea oppii kun vanhaks elää. 

Ja vauvan voi huoletta jättää nukkumaan päikkäreitä pihalle. Siellä missä nukkuva vauva, siellä myös vahtiva Viski. ❤ En tiedä mitä tapahtuisi jos joku ulkopuolinen yrittäisi vaunuja lähestyä, mutta ehkä on parempi ettei kukaan edes testaa asiaa... 😬

Viski sai nauttia synttäreiden kunniaksi herkkulenkistä, eli pakkasimme lenkille vähän extraherkkuja mukaan. Toivotaan että näitä herkkulenkkejä ehditään tekemään vielä mooooonet kerrat yhdessä! ❤🙏

Helpot ja nopeat parsa-pekonipiiraat

 Jääkaapin perukoille oli jäänyt muutama parsa sekä muutama siivu pekonia, ja siitä se ajatus sitten lähti. Pakastimestakin sattui sopivasti löytymään joulusta jäänyttä torttutaikinaa ja tämä oli oiva keino päästä niistä eroon - helpot parsa-pekonipiiraat. Ja sopii vielä näin kevääseen kuin nenä päähän. 

Itse nautiskelin näitä lauantaina iltapäiväkahvin kanssa. Mieheni lähti jo perjantai-iltana kalareissuun ja oli koko viikonlopun pois. Me oltiin neidin kanssa ekaa kertaa viikonloppu ihan kahdestaan kotona. Olin varannut evästä Euroviisukatsomoa varten, mutta vähän jo aavistelin että tänä vuonna taitaa omalta osalta uni viedä voiton Euroviisuista. Niinkuin kävikin. Senpä takia vedin varman päälle ja nautin osan viisukatsomoon varatuista herkuista jo iltapäiväkahvin kera. Ja nämä piiraat tuli mukaan vähän ex-tempore, mutta eikös ex-tempore herkut yleensä ole just parhaita! 😁

Näihin tosiaan voi käyttää ihan just niitä aineksia mitä sun jääkaapista ja pakastimesta löytyy. Tee siis hävikistä herkkua. 

Parsa-pekonipiiraat

lehti-tai voitaikinalevyjä
emmentaljuustoraastetta
tuoretta parsaa
pekonia
mustapippuri rouhetta

Sulata taikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan.
Puolita levyt. Katkaise parsoista puumainen kanta pois.
Laita taikinalevyn päälle hieman juustoraastetta sekä pekonin sisään kääritty parsa. Ripottele päälle hieman mustapippurirouhetta.
Taita taikinalevyn kaksi kulmaa keskelle toistensa päälle ristiin. Nipistä ja sulje cocktailtikulla.
Voitele halutessasi munalla (itse jätän useasti tämän vaiheen välistä).
Paista uunin keskiosassa 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Piiraiden lisäksi katoin kahvipöytään mansikoita, chilillä maustettua briejuustoa, viikunahilloa ja irtokarkkeja. Niin ja kuohuvalasissa oli maustettua kivennäisvettä. 

Suomen esityksen jaksoin viisuista katsoa, mutta The Rasmus esiintyikin jo neljäntenä. Hyvä ajatukseni oli, että pistän tytön nukkumaan ja katselen itse sängystä Euroviisuja puolella silmällä. Mutta yläkerran telkkaristapa ei näkynyt mitään, joten se siitä. Ja varmasti ihan hyvä valinta, koska kunnon yöunia ei voita mikään! 😁

Eli siis ei tänä vuonna mitään viime vuoden kaltaista 👉 herkkubuffaa kisakatsomossa, mutta ehkä taas ensi vuonna ohjelmassa on sekä viisujen katselua että herkkubuffa. Nyt nautitaan vauvantuoksusta (eli maitopuklun hajusta...) ja yöunista. 😂😍