lauantai 10. lokakuuta 2015

Puolukkajäädyke & kolakastike



Nyt tulee oikein hehkutuspostaus ♥ Tää on kirjoitettu vaaleanpunaiset lasit silmillä, toivottavasti tekin osaatte lukea tämän ne samaiset lasit päässä! ;)
Ensinnäkin, ei ole pitkään aikaan ollut näin ihanaa lauantaita. Rauhallinen aamu, lenkki Viskin kanssa, ihana ilma, aamusauna, hyvää ruokaa, ihanaa seuraa! Täydellistä! Suuren suuri kiitos Nonnulan Jonnalle kun sain tulla kylään! ♥ Ihana löytää näin "vanhemmalla iällä" sielunkumppani, ystävä ♥ Joo, tiedän, sydämiä tulee nyt jo ehkä vähän liikaa, mutta kun nyt on vaan niiiiiiin hyvä fiilis!!!


 Ja kaiken lisäks tein ihan mielettömän hyvää puolukkajäädykettä!! Aina kun isäntä on reissussa, on hyvä kokkailla sellaisia juttuja, joista tiedän että hän ei tykkää. Puolukka on yksi isännän inhokeista. Mä sit taas tykkään puolukasta. Tykkään syödä sitä ihan sellaisenaan, mutta mikä parempaa kuin yhdistää hapan marja johonkin supermakeaan. Tuo kolakastike ei maistunut keitettäessä mitenkään kovin hyvältä. Harmittelin jo, että vitsi kun tuli kermat käytettyä kaikki tähän. Ehkä kunnon kinuskikastike olisi ollut parempi. Mutta olin taas niin väärässä; makuparina tämä oli IHAN TÄYDELLINEN!! Joskus vaan onnistuu tekemään jotain niin täydellistä, että on melkein taivaissa kun syö, ja tämä oli nyt just sellaista. Ohje on Valion.

P.S. Muista ottaa jäädyke ajoissa jääkaappiin hieman pehmiämään. Minä en niin tehnyt ja arvaa oliko vaikea leikata umpijäisestä jäädykkeestä palaa pois...?! Muutama palanen lensi lattialle koiran-ja kissankarvojen sekaan. Se niistä siis! ☺ Mutta onneksi tästä riittää yhdelle ihmiselle aika tavalla syömistä.

Puolukkajäädyke


2 dl puolukoita (myös karpalot käy)
3/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 dl luonnonjogurttia
2 dl kuohukermaa

Kolakastike:
2 dl kuohukermaa
1 dl vaaleaa siirappia 
2 tl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria

Hienonna marjat monitoimikoneessa tai sauvasekoitttimella soseeksi. Jos käytät pakastettuja marjoja, hienonna ne puolijäisinä. Sekoita sokerit soseeseen. Lisää luonnonjogurtti sekä lopuksi vaahdotettu kerma. Vuoraa kakku- tai jäädykevuoka kelmulla. Kaada seos vuokaan. Peitä alumiinifoliolla. Pakasta yli yön. 
Mittaa kattilaan kerma, siirappi ja kaakaojauhe. Keitä hiljalleen noin 15 minuuttia välillä sekoittaen, kunnes kastike alkaa seostua hiukan. Nosta kattila levyltä. Lisää vaniljasokeri.
Nosta jäädyke jääkaappiin n. 45 minuuttia ennen tarjoilua, jotta se pehmeää sopivasti. Kumoa lautaselle ja koristele marjoilla. Tarjoa kuuman kolakastikkeen kanssa.


 Pakko vielä tänä "vaaleanpunaisena" päivänä kertoa vähän meidän kissoista. Meillehän on kaksi maatiaiskissaa; Lyyti ja Pimu. Lyyti on 2,5 vuotias ja Pimu on vasta 6 kk. Meillä oli vielä keväällä ihana kissa, Tyyne, mutta hän jäi auton alle ja haikein mielin hänestä jouduimme luopumaan. Lyyti ja Tyyne olivat kuin paita&peppu, aina yhdessä. Lyytille ottikin tosi koville Tyynen poismeno. Ajattelimme (mukamas) hänen parastaan ottaessamme hänelle pikkukisun kaveriksi. Mutta Lyyti olikin asiasta eri mieltä, ja alkoi aikamoinen show. Lyyti sähisi ja murisi pikkuiselle, eikä meinnanut millään uuteen tulokkaaseen tottua. Ja sit alkoi sisälle pissaillu. Etenkin kaikki Viskin pedit yms. saivat merkkauksen. Ja kaikki varmaan tietää, että kissanpissan haju ei ole mistään parhaimmasta päästä... 


 Juttelin asiasta eläinlääkärille ja mietittiin jotakin perusteellista terveystarkastusta Lyytille. Ihan vain sulkeaksemme pois joidenkin perussairauksien olemassaolo. Mutta hän käski ihan ensin kokeilemaan Feliway-haihdutinta. Sen pitäisi jotenkin stimuloida kissan hyvänolon hormoneja (tai mitä feromoneja ovatkaan). Ja se on toiminut, luojan kiitos. Kissat eivät edelleenkään ole mitkään ylimmät ystävykset, mutta Lyyti on lopettanut sisälle pissailun ja välillä heistä jopa saa otettua tälläisiä kuvia, että makoilevat ihan sopuisasti yhdessä ♥ Ehkä ajan kanssa heistä vielä tulee ystävät. Ehkä. Kissojen sielunelämä vaan on aika...noh...sitä on vaikea näin koiraihmisen aina ymmärtää. Mutta ehkä tässä opitaan vuosien mittaan toisiamme tuntemaan paremmin ja paremmin.


15 kommenttia:

  1. Nam! Puolukka kuuluu myös minun suosikkeihin. Tänä vuonna oon ihan hirmuna kerännyt puolukkaa, aina kun aika sallinut. Sato ollut runsas tänä vuonna. :p Ihana pinkkipostaus! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on ollut ihanan runsas! Viime syksynä poimin puolukat pohjoisesta, kun siellä niitä oli nurkat piukassa, mutta nyt on kyllä ollut täällä etelässäkin.
      Ja kiva jos tykkäsit ♥

      Poista
  2. Oih, kun on herkullisen näköistä.
    Toivottavasti ajan kanssa kissoista tulee ystävät. Pennut voivat olla suunnattoman ärsyttäviä ja energisiä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se se taitaa ongelmana kissojen välillä ollakin - toinen haluaisi sisälle tultua syödä ja nukkua rauhassa, ja toinen hyppii niskaan koko ajan. Mutta ehkä se siitä! Pitäisi tuo pikkukisu leikkauttaakin kohta, joten voi olla että sekin vähän rauhoittaa.

      Poista
  3. On noi teidän karvakamut ihania! Toivottavasti kisuista tulee vielä . Jos sitten kun pienempi vähän kasvaa ja aikuistuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän niistä tule, kun Pimu vaan vähän ensin rauhoittuu!! Lyyti on niin rauhaa rakastava kissa! ♥

      Poista
  4. Joskus on kyllä rasittavaa, kun toinen on nirsoilija :) Meillä mies ei tykkää kaaliruuista, sipulista, paprikasta eikä silakoista, huoh... Mutta tuo puolukkajäädyke menee kokeiluun, helppo ja herkullinen. Kiva kun kerroit kissojen kuulumisia. t. Ella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen onneksi saanut käännytettyä jo kaalin ja avokadon kanssa, mutta luulen että tuo puolukka pysyy inhokkilistalla ikuisesti. Samoin kasviskeitot ei uppoa, vaikka kasvikset muuten tuleekin syödyksi. Joku siinä koostumuksessa ilmeisesti töksähtelee. Onneksi olen niin paljon yksin kotona ja silloin saan kokkailla just sitä ruokaa mitä itse tahdon! ☺

      Poista
  5. Cola kastiketta en ole tehnyt, mutta puolukkajäädykettä kyllä ja se oli hyvää! Tykkään kans puolukoista, vaikka suoraan puskasta napostellen. Etenkin äidin tekemä puolukkamehu on ihanaa, mutta puolukkasurvos ei oikein uppoa. :D Meillä kans Kisu pissi kesällä jonkin aikaa kylppärin lattialle ja se oli inhottavaa! Helppohan se oli siitä huuhdella, mutta haju tuntui suorastaan imeytyvän saumoihin. Juuri, kun ajattelin lääkäriin sen viedä, loppu lattialle pissimiset. Täytyy pistää Feliway nimi muistiin! Eilen kisulin sai sekaisin Primacatin facebookissa jakama kissavideo, jossa kissa naukaisee aina kun sen poskea silitetään. Kisu alkoi kovasti murisemaan ja oli hyvin hämillään. Sitten siitä tuli kovin hellyyden kipeä. Vielä illallakin reagoi vahvasti poikkeaviin ääniin ja kolahduksiin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kisu pelkäsi että kai tuo emäntä niin hullu ole ollut, että olisi ottanut huomiosta kilpailevan kissan samaan talouteen!! :D Tuo kissojen sielunelämä on kyllä välillä aika vaikeasti ymmärrettävää, ainakin minulle. Onneksi löytyy hyviä blogeja, joissa tätä kissojen sielunelämää valotetaan hyvin ja itekin tässä matkan varrella oppinut paljon asioita. Mutta kyllä meillä ainakin tuo pikkukisu jallittaa meitä ihan 10-0.

      Poista
  6. Herkullisen näköinen jäädyke.Ja niin komeat kisut:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael!! ♥ Ja kissat tosiaan ovat aika komea kaksikko ♥

      Poista
  7. voi namskis,tätä voisin kokeilla näyttää hyvälle.Minua kiinnostaa miten Viski on suhtautunut kissoihin,ilmeisemmin hyvin?Meille kun haluttaisiin kissa,mutta mietin miten tuo Serafiina ottaisi vastaan uuden tulokkssn ;)

    VastaaPoista
  8. Vastaukset
    1. No sanotaanko niin, että meillä edellinen koiramme Jimi tottui nopeammin kissoihin (eka kissa tuli Jimin ollessa ehkä 7-vee, ei aikaisempaa kokemusta kissoista) kuin mitä Viski. Olimme niin tyhmiä Viskin tullessa taloon, että emme heti kitkeneet siltä kissojen jahtaamista pois ja nyt se on välillä aikamoista rallia, mutta pikku hiljaa. Jimille opetimme heti miten kissojen kanssa tulee käyttäytyä ja Jimistä ja Tyynestä tulikin ihan parhaat kaverit. Pidimme aluksi niitä niin, että Tyyne oli keittiössä johon Jimi ei päässyt. Eteisen ja keittiön väliin laitoimme portin, että he näkivät toisensa, mutta eivät päässeet kosketuksiin. Annoimme molemmille yhtaikaa ruoan, portin molemmin puolin ja pikkuhiljaa lähensimme ruokakuppeja, kunnes muutaman päivän päästä söivät ihan päät vastakkain. Sit vaan poistimme portin välistä ja he nuuskivat toisiaan ja se oli siinä - ikuinen ystävyys oli syntynyt ♥
      ja yllättävän paljon kissasta ja koirasta on seuraa toisilleen. Jimi ja Tyyne kulkivat pihallakin aina kaksistaan ja Tyynehän oppi Jimiä matkimalla myös käskyjä, kuten istu, tänne jne ☺

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)