Kermaiset silakkapihvit

Vuonna 1955 on Emäntälehdessä sanottu, että nuoren tytön tulisi osata valmistaa ainakin 100 eri ruokalajia silakasta, ennen kuin saa mennä naimisiin. Itse en onneksi ollut enää ihan niin nuori tyttö naimisiin mennessä, ja onneksi tuo isäntä ei tarkistanut kuinka monta silakkareseptiä taidan. Ei olis tainnut ihan 100 mennä rikki. Eikä kyllä menis vieläkään. Mutta hyvällä alulla ollaan jo! :) Tämäkin resepti löytyi mun "raamatusta" eli Marttojen Kodin hyvä arki - kirjasta. 

Kermaiset silakkapihvit

1 kg silakoita TAI 500 g silakkafileitä

Mausteliemi:

2 dl kermaa

2 munankeltuaista

1 rkl dijonsinappia

½ tl suolaa

ripaus valkopippuria

Leivitys:

3 dl tattarijauhoja (tai ruisjauhoja)

½ tl suolaa

ripaus valkopippuria

Pellille:

juoksevaa rasvaa

Fileoi kalat, mutta jätä pyrstöt TAI käytä valmiita silakkafileitä. Sekoita kerma, keltuaiset ja mausteet. Lisää silakkafileet liemeen ja anna maustua jääkaapissa pari tuntia. 

Sekoita tattarijauhot (tai jos ei tarvitse olla gluteeniton, niin voit käytä ruisjauhoja) ja mausteet. Levitä uunipellille leivinpaperi ja voitele se juoksevalla rasvalla. Valuta silakat ja taita ne kalan muotoon. Pyöräytä ne jauhoissa, lado uunipellille ja valuta päälle hieman rasvaa. Paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. 

 Pihvien kaverina oli wok-vihanneksia ja remouladea.

Marttojen vinkki: Tarjoa pihvit saaristolaisleivällä, jonka päällä on perunasalaattia, etikkakurkkukuutioita sekä punasipulirenkaita.

  Tuosta avioliittohöpinästä tuli mieleeni yksi kirja joka minulla on nyt "työn alla". En tiedä olenko ennen kertonut intohimoisesta lukuharrastuksestani, mutta nythän se ainakin tuli kerrottua! :) Paljon aina puhutaan naisen asemasta, mm. Iranissa & Pakistanissa, mutta harvoinpa lehdissä puhutaan mitään naisten asemasta Kiinassa. Luen parhaillaan kirjaa nimeltä Kiinan kadotetut tyttäret. En edes pysty sanoin kuvailemaan mitä tuntemuksia tämän kirjan lukeminen on välillä herättänyt... Kopioin tähän pienen pätkän kirjasta. Päättäkää itse haluatteko lukea. 

"Naisella ei kiinalaisessa yhteiskunnassa ole koskaan ollut oikeutta omaan tarinaansa. Naiset ovat eläneet yhteiskunnan alimmalla portaalla, heiltä on odotettu ehdotonta tottelevaisuutta eikä heillä ole ollut keinoja tai mahdollisuuksia rakentaa itse omaa elämäänsä. Tästä maailmajärjestyksestä tuli vuosisatojen kuluessa niin luonnollinen, ettei useimmilla naisilla ollut kuin kaksi toivomusta: etteivät synnyttäisi tyttäriä tässä elämässä eivätkä syntyisi uudelleen naisiksi seuraavassa. 

Etenkin köyhillä, maatalousvaltaisilla alueilla naisten elämä oli tavallisesti niin kärsimyksentäyteistä, että se teki heistä välinpitämättömiä tai jopa julmia kanssasisariaan kohtaan. Naiset eivät uskoneet omien tyttäriensäkään välttyvän tältä noidankehältä, mutta eivät toisaalta myöskään halunneet nähdä tyttäriensä tuottavan häpeää suvulle tai joutuvan kärsimään samaa murheellista kohtaloa, joka heidän itsensä osana oli ollut. Niinpä he toisinaan, eräänlaisena rakkaudentekona, tukehduttivat vastasyntyneet tyttärensä ja siten säästivät heidät kärsimyksiltä. Ajat ovat Kiinassa muuttuneet, mutta siitä huolimatta moni köyhä kaupunkilais- tai maalaisäiti on aina vain samojen valintojen edessä. Se tuntuu olevan vääjäämätön osa kiinalaisen naisen ja äidin elämää."

Että miettikääpä sitä....