Turun saaristossa - Teersalo

Jo aiemmin päivittelinkin mikä kauhea kuume mulla on koko ajan päästä meren ääreen. Tai kyllähän se tunturimaisemakin on vienyt mut mennessään patikoinnin myötä, mutta kyllä tuo meri kiehtoo nyt niin kovin, että kun vapaapäivä on eikä mitään suunniteltua tekemistä, niin kyllähän sen nyt arvata saattoi että mihin meidän auton nokka otti suunnan. Viime sunnuntain reissua puolsi myös se, että meillä alkoi sataa ja se näyttikin sadetta puolille päiviin saakka. Äkkiä Forecan sivuille ja katsomaan, että sataako Turun saaristossa. Ehei eli suunta siis sinne.

Ensin ajoimme Turkuun, josta isäntä käväisi pikaisesti ostamassa vaatteet ystäväpariskunnan häitä varten. Minä & Viski seikkailtiin se aika ympäri ämpäri Aurajoen rantoja. Herranjee siellä oli likaista ja roskaista..... :0 Jos ihmiset menevät sinne joenvarteen picknickille ja saavat ne tarvikkeensa raahattua siine, niin eikö niitä millään saa raahattua myös pois sieltä, kysyn vaan...? Kyllä jäi nyt niin huono maku Turusta käteen, että sieltä oli äkkiä päästävä pois. Tai positiivista sanottavaa on kyllä se, että ihmiset jotka olivat liikkeellä koirien kanssa olivat ihan supermukavia. Viski sai käydä tekemässä tuttavuutta jokaisen vastaantulleen koiran kanssa, joka näillä meidän nurkilla on TODELLA harvinaista. Ja Viski kun rakastaa lähes kaikkia koiria ♥ etenkin jos ne ovat häntä itseään pienempiä.

Suunnaksi otettiin Turusta Teersalo. En ollutkaan siellä ennen käynyt. Kapoisat ja mutkaiset tiet, peurat, pyöräilijät jne toivat oman mausteensa matkalla Teersaloon. Wikipedia tietää kertoa, että Teersalo on taajama Livonsaaren etelärannalla Velkualla, Naantalin kaupungissa. Kauhean iso paikka tämä ei ollut, eli kovinkaan suurta kävelylenkkiä emme siellä taajamassa tehneet. Mutta sen sijaan ihastelimme merta ja hienoja paatteja ♥

Ja kävimme myös syömässä Wanhassa Salakuljettajassa. Ruokalistaa katseltuani ja mietittyni ja pohdittuani yritin tilatessa sanoa että salaatti ja vesi, kiitos mutta jotenkin mun kieli meni niin solmuun (varmaan se rantaruotsalaisten läheisyys) että mun suusta pääsi ikäänkuin vahingossa pizza ja tumma olut...HUPS :D Minä söin kylmäsavulohipizzan ja isäntä jonkun pekonipizzan. Molemmat olivat hyviä. Ja tuo isännän juoma ruis-ohraolut oli myös aika mielenkiintoisen makuista. Tosin prosentteja sen verran rehvakkaasti, että en uskaltanut yhtä suullista enempää maistaa.

Terassilla oli aika paljon muitakin koiria ja aika pian tarjoilija kävikin kysymässä, että haluaisko Viski ottaa vettä. Ja halushan se. Ihanaa että on näitä koiraystävällisiä paikkoja johon mennä syömään / nauttimaan muutama olut.

Takaspäin ajelimme aika lailla samaa reittiä. Jälkiruokakahvit käytiin vielä juomassa Särkän grillillä ja sit nokka kohti kotia. Ja uusia seikkailuja..niitä nimittäin koettiin kotimatkalla, mutta niistä sitten toinen tarina. :)