maanantai 18. heinäkuuta 2016

Turun saaristossa - Teersalo


Jo aiemmin päivittelinkin mikä kauhea kuume mulla on koko ajan päästä meren ääreen. Tai kyllähän se tunturimaisemakin on vienyt mut mennessään patikoinnin myötä, mutta kyllä tuo meri kiehtoo nyt niin kovin, että kun vapaapäivä on eikä mitään suunniteltua tekemistä, niin kyllähän sen nyt arvata saattoi että mihin meidän auton nokka otti suunnan. Viime sunnuntain reissua puolsi myös se, että meillä alkoi sataa ja se näyttikin sadetta puolille päiviin saakka. Äkkiä Forecan sivuille ja katsomaan, että sataako Turun saaristossa. Ehei eli suunta siis sinne.


Ensin ajoimme Turkuun, josta isäntä käväisi pikaisesti ostamassa vaatteet ystäväpariskunnan häitä varten. Minä & Viski seikkailtiin se aika ympäri ämpäri Aurajoen rantoja. Herranjee siellä oli likaista ja roskaista..... :0 Jos ihmiset menevät sinne joenvarteen picknickille ja saavat ne tarvikkeensa raahattua siine, niin eikö niitä millään saa raahattua myös pois sieltä, kysyn vaan...? Kyllä jäi nyt niin huono maku Turusta käteen, että sieltä oli äkkiä päästävä pois. Tai positiivista sanottavaa on kyllä se, että ihmiset jotka olivat liikkeellä koirien kanssa olivat ihan supermukavia. Viski sai käydä tekemässä tuttavuutta jokaisen vastaantulleen koiran kanssa, joka näillä meidän nurkilla on TODELLA harvinaista. Ja Viski kun rakastaa lähes kaikkia koiria ♥ etenkin jos ne ovat häntä itseään pienempiä.


Suunnaksi otettiin Turusta Teersalo. En ollutkaan siellä ennen käynyt. Kapoisat ja mutkaiset tiet, peurat, pyöräilijät jne toivat oman mausteensa matkalla Teersaloon. Wikipedia tietää kertoa, että Teersalo on taajama Livonsaaren etelärannalla Velkualla, Naantalin kaupungissa. Kauhean iso paikka tämä ei ollut, eli kovinkaan suurta kävelylenkkiä emme siellä taajamassa tehneet. Mutta sen sijaan ihastelimme merta ja hienoja paatteja ♥


Ja kävimme myös syömässä Wanhassa Salakuljettajassa. Ruokalistaa katseltuani ja mietittyni ja pohdittuani yritin tilatessa sanoa että salaatti ja vesi, kiitos mutta jotenkin mun kieli meni niin solmuun (varmaan se rantaruotsalaisten läheisyys) että mun suusta pääsi ikäänkuin vahingossa pizza ja tumma olut...HUPS :D Minä söin kylmäsavulohipizzan ja isäntä jonkun pekonipizzan. Molemmat olivat hyviä. Ja tuo isännän juoma ruis-ohraolut oli myös aika mielenkiintoisen makuista. Tosin prosentteja sen verran rehvakkaasti, että en uskaltanut yhtä suullista enempää maistaa.


Terassilla oli aika paljon muitakin koiria ja aika pian tarjoilija kävikin kysymässä, että haluaisko Viski ottaa vettä. Ja halushan se. Ihanaa että on näitä koiraystävällisiä paikkoja johon mennä syömään / nauttimaan muutama olut.


Takaspäin ajelimme aika lailla samaa reittiä. Jälkiruokakahvit käytiin vielä juomassa Särkän grillillä ja sit nokka kohti kotia. Ja uusia seikkailuja..niitä nimittäin koettiin kotimatkalla, mutta niistä sitten toinen tarina. :)



6 kommenttia:

  1. Ihania kuvia <3 Olette aika lähellä sitä Rymättylää jo käynyt :D tuo Livonsaaren ja Teersalon alue on tosi kivaa ja kaunista. Askaisissa on Mannerheimin synnyinkoti, Louhisaaren linna, joka on myös näkemisen arvoinen paikka. Linnan pihalle saa mennä kävelemään vaikka itse linna onkin kiinni. Ollaan monesti oltu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä mietin kun siellä ajeltiin, että varmaan olla aika lähellä niitä huudeja. Late sai tällä kertaa päättää mihin mentiin, ja siksi tämä reittivalinta! :) Mutta paljon on niillä seuduilla vielä nähtävää.

      Poista
  2. Rakastan myös merta ja meridokkareita telkusta. Harmi vain, ettei kaikki ymmärrä ja kunnioita sitä ja ympäristöä! Käsittämätöntä, ettei ihmiset huolehdi omista roskistaan!!! HYI!

    OLin muuten yllättynyt Matkailukeskus Rauhalahdessa, kuinka paljon ihmisillä on koiria mukana matkoillaan. Onnikin tykkäisi, jos vain löydettäisiin tarpeeksi isoa rekka meidän perheelle :D Kesäaurinkoa viikkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, ihan järkyttävää! Jos ne roskat saa sinne picknickille luontoon raahattua, niin miksi niitä ei saa sieltä pois...?!
      Tuntuu että nykyään ihmiset ottavat koiriaan rohkeammin mukaan matkoille, mikä on tosi mukavaa! Itse en oikein raaski jättää Viskiä hoitoon. Ja toisekseen se on vähän hankalassa iässä (tai vaan emäntänsä luonteen perinyt) ja siksi vaatii aika kokenutta koirahoitajaa, että sen uskaltaa jättää hoitoon. Pääsee helpommalla kun aina ottaa mukaan. Nyt mennään elokuussa Tukholmaan minne Viski ei tällä kertaa lähde mukaan, vaikka laivalla useasti onkin ollut mukana. Mutta elokuussa ja syyskuussa on Viskillä parit Lapin reissut edessä. Eiköhän se korvaa tuon yhden Tukholman matkan! ;)

      Poista
  3. Ihania kuvia reissustanne. Tykätään kans vesistöistä, mies ei niinkään merestä, mutta järvet ja joet yms pikkuiset purotkin kiinnostavat kovin. Eilen lähettiin ex-tempora Ouluun päiväksi. kesäteatterissa käytiin ja rannoilla kattelemassa paikkoja, ihmisiä, syömässä jätskiä ja oikeaa ruokaa ja monen monet paikat, mitä en ole edes tiennyt oulussa olevankaan... Ihanaa, jotta paikoissa huomioidaan myös koirat. Viskille rapsutukset kummallekkin korvalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa kivalta päivältä!! Suomessa riittäisi kyllä niiiiin paljon nähtävää. Olisi vaan lomaa vähän enempi, jotta ehtisi joka paikkaan. Oulu on mulle ihan vieras kaupunki. Siitä ajetaan aina vaan kovaa vauhtia ohi matkalla Lappiin.... :/
      Viski kiittää rapsutuksista ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)