Mietimme että mitä tehdä sateisena lauantaipäivänä. Koska keli oli mikä oli, ei viitsinyt suunnitelmaa pidemmästä metsäretkestä tehdä. Päätimme kuitenkin lähteä johonkin vähän ajelemaan ja pakata eväät mukaan, koska jääkaapissa odotti kattilallinen lohisoppaa jota oli helppo lämmittää ruokatermariin mukaan.
Hmm.....?! |
Matkamme johti pienen metsäjärven rantaan. Muistan että ollaan samassa paikassa käyty uimassa joskus lapsena, mutta juurikaan muuta en paikasta muista. Vähän jännättiin että meneekö paikalle edes tietä perille saakka enää tänä päivänä, mutta menihän sinne. Lapsuuden muistikuvat kun ei ehkä aina vastaa sitä todellisuutta.
Kyseinen järvi kuuluu osiltaan Liesjärven kansallispuistoon, mutta mitään virallisia retkeilypolkuja paikassa ei kulje. Järven kyllä luultavasti pääsisi kiertämään ympäri, mutta ihan kuivin jaloin siitä ei selviä. Paikka on osiltaan hyvinkin suomaista, joten kengät saa märäksi, nimimerkillä kokemusta on. Kiersimme järvestä molempiin suuntiin pitkät pätkät, mutta ihan ympäri saakka ei menty, johtuen juurikin tuosta "suon ylityksestä" lyhytvartisen lenkkareiden kanssa.
Ja ei tietenkään reissua järven rannalle ilman pientä virvelöintiä. Myös mato-onget oli mukana, mutta rankkasade esti tällä kertaa sen harrastuksen. Tänne pitää palata uudestaan paremmalla kelillä. Mitään tietoa ei ole järven kalakannasta, mutta eiköhän sitä joku sintti jokaisesta järvestä löydy.
Onneksi sienisaalis tältä reissulta oli parempi. Kauniin oransseja kanttarelleja saatiin omiin tarpeisiin riittävästi. Niinkuin olen maininnutkin, tykkään kyllä niitä poimia, mutta niiden syömisestä en niin välitä.
Saimme kimppuumme myös erittäin ärhäkän hirvikärpäsparven. Ei niin kiva juttu. Sitä luulosairautta riitti vielä pitkään, kun tuntui että hirvareita kulkee pitkin kroppaa.
Ehdimme ennen rankkasadetta kasata pöydän ja tuolit ja evästellä, pakun suojatessa meitä pahimmalta tuulelta. Vitsi kun vielä joskus saatais pakun kylkeen pieni markiisi, niin jo olisi reissutamineet kunnossa.
Ja siis syy miksi syytän tätä reissua (ja omaa tyhmyyttäni) kipeytymisestäni on se, että olin samaisilla märillä kengillä ja märillä sukilla koko loppupäivän ja voitte uskoa että varpaat olivat aika jäässä illalla. Että näin. Ensi kerralla saappaat ja villasukat mukaan. Ja ehkä myös vaihtokengät ja vaihtosukat. Luulisi että pakettiauton kyytiin just ja just mahtuisivat.
Retkeilystä saa paljon kaikkia hyviä asioita, aina kun on aikaa
VastaaPoistajonkinlaiselle retkelle luontoon lähdetään.
Vahingosta viisastuu, lämmintä mukaan ja matkaan, villasukat on ehdottomat
retkivarusteet. Jospa se olisi vaan flunssaa
Niin totta <3 Näin meilläkin toimitaan, että aina kun ylimääräistä aikaa on retkelle lähdetään. Se ei vaadi kuin lähimetsän ja eväät reppuun. Ja reipasta mieltä.
PoistaTodellakin, vahingosta viisastuu. Ensi kerralla muistan todennäköisesti ottaa toiset kengät ja vaihtosukat mukaan. Sen sijaan taitaa taas jotain muuta tärkeää unohtua. Niin tyypillistä mulle.
Tuloksia odotellessa. Meillä nämä oireet ovat ihan normaalin flunssan kaltaiset, joten eivät sinänsä muuta tilannetta suuntaan eikä toiseen, että onko korona vai normiflunssa. Flunssan pitää muutenkin pysytellä kotona eristyksessä, niin samapa se mikä se testitulos lopulta on.
Erämaajärvet ovat ihan maailman parhautta, kuten muukin luonnossa liikkuminen. Mutta ne hirvikärpäset... ou nou. Meillä kotona etelässä on hirvikärpäsiä metsissä, mutta nyt olen mökillä pohjoisemmassa keskellä "erämaajärveä" enkä voi muuta kuin ihmetellen kiittää, että tänne eivät vielä ole ehtineet. Ainakaan sankoin joukoin. Mukavia luontokuvia sinulla.
VastaaPoistaErämaajärvet on kyllä kivoja! Nyt kun useimmat suosituimmat retkeilypaikat on niin täynnä, että niihin ei tee edes mieli mennä, saa näissä paikoissa olla ihan rauhassa! <3 Ja ihan mahtavaa että hirvikärpäset eivät ole löytäneet tietään pohjoiseen. Siellä on jo tarpeeksi ärsyttävää pahimpaan "räkkäaikaan" joten se vielä puuttuisi että nuo hirvaripirulaisetkin löytäisivät tiensä sinne.
PoistaKanttarelleja! Me ollaan etsitty niitä niinsanotusti kissojen ja koirien kanssa, mutta ei vaan ole löytynyt. Olis sitten pakko ostaa kaupasta, kun niin teki mieli kanttarellipastaa. Varmaan ollaan vääränlaisissa metsissä oltu sitten.
VastaaPoistaMe ollaan taas tänä vuonna löydetty tosi paljon kanttiksia. Yleensä suhteellisen aurinkoisilta ja sammaleisilta paikoilta, puunrunkojen läheltä.
Poista