Lehtikaali-tomaattipasta

Tämä ohje löytyi Elämäntaparemontti -kirjasta. Tämä on juuri se kirja, joka meinasi nimensä takia jäädä kaupanhyllyyn, mutta onnekseni sen avasin ja kirja olikin täynnä ihania ruokaohjeita. Olen siitä jo kokkaillut tätä herkullista meksikolaista kikhernekeittoa.

Monelta saattaa jäädä tälläinen kasvispasta kokeilematta, koska missä on proteiini. Kehottaisin ihmisiä miettimään, että kun he nälissään menevät syömään vaikka Hesburgerille, kuinka paljon proteiinia saakaan niistä ruuista?! Se proteiinin miettiminen alkaa aina yleensä vaan siinä kohtaa, kun tulee puhe lihattomista ruuista. Tässä ruuassa proteiinia tuo kikhernepasta, jossa protskupitoisuus on yli 20 %. Lisäksi fetajuustossa proteiinia on liki 20 %. Eli kyllä siitä jo kasaan saadaan aivan varmasti yhteen annokseen sopiva määrä. Eikä sitä aina tarvitse kaikkea ottaa niin vakavasti - välillä Hesepullaa ja joskus taas kasvispastaa. 😁


Lehtikaali-tomaattipasta
 2 annosta

150 g kikhernepastaa
100 g lehtikaalia
2-3 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
rasia kirsikkatomaatteja
oliiveja
100 g fetajuustoa
suolaa ja pippuria

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Huuhdo lehtikaalit. Leikkaa veitsellä kaaleista lehtiruodit ja suikaloi lehdet. Hienonna valkosipulinkynnet.
Kuumenna öljy isossa paistinpannussa. Lisää paistinpannulle valkosipuli ja lehtikaali. Jatka kuumentamista, kunnes kaalin väri alkaa muuttua tummemmaksi. Lisää lopuksi joukkoon kokonaiset tomaatit ja oliivit ja paista aineksia vielä 5 minuuttia. Kaada pasta tarjoiluastiaan ja lisää kaali ja tomaattiseos sekä murenna lopuksi pastan päälle fetajuustoa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kikhernepastoja löytyy varmaan paljonkin erilaisia. Kierrepasta on Prisman hyllystä ja tuo makaroni on Ruohonjuuresta. Tuo makaroni oli kyllä selvästi paljon parempaa kuin tuo kierrepasta.

Sunnuntaina kävimme taas pilkillä. Samoissa maisemissa kun on jo aiemminkin tullut käytyä. Keli näytti niin ihanan aurinkoiselta kun lähdettiin ja kotipihassakin oli niin mukavan lämmin, että eihän sitä nyt kannattanut pilkkihaalaria päälle laittaa. Eikä sitä kannattanut tietenkään mukaankaan pakata, koska pakettiautoonhaan ei oikein mitään ylimääräistä tavaraa mahdu.

Ja niinhän siinä kävi, että kylmähän siellä tuli. Se vähän napsasi palasen pois, tästä muuten niin kivasta harrastuksesta. Isoilla ahvenillakin tais olla kylmä, koska pysyivät niin visusti piilossa. Tuo mies nappasi muutaman isomman, mutta minä sain vaan kasan pienen pieniä raitapaitoja, jotka kaikki pääsivät takaisin järveen kasvamaan. Sovimme treffit muutaman vuoden päähän! 😂