maanantai 28. syyskuuta 2020

Arki-illan retki Kallen laavulle


Jos kaikki olisi mennyt niin kuin piti, olisi minun pitänyt olla syyskuun toiseksi viimeinen viikko lomalla. Mutta koska koko maailma pyörähti ympäri tuossa keväämmällä, niin suunnitelmat meni uusiksi itsellänikin. Kahden viikon kevään loma Ruotsissa vaihtui viikon huikeaksi lomaksi 👉 Kustavissa. Kesäkuun alkupuolella ei ollut tarkoitus pitää lomaa, mutta pidin tuon Ruotsin reissusta vapautuneen yhden viikon siinä ja käytiinkin veljen tyttöjen kanssa 👉 Seilin reissulla. Elokuussa oli tarkoitus pitää vain kaksi viikkoa lomaa, mutta koska kesä oli töiden puolesta jokseenkin hikinen ja haastava, oli oman päänupin kannalta parempi pitää kolme viikkoa putkeen. Siispä syyskuulle suunniteltu loma peruuntui. Nyt olen ihastellen katsellut muiden upeita syyslomakuvia, mutta onneksi arki-iltaisinkin ehtii hyvin vielä retkeillä kun valoa (ja lämpöäkin) on riittänyt.


Tämä arki-iltainen reissu oli tarpeen, jotta päästiin tuulettamaan flunssan uuvuttamia aivoparkoja. Koska flunssa vei kunnon vähän nollille, ei jaksanut lähteä retkeilemään mihinkään pidemmälle ja toisaalta myöskään käveltävät matkat ei saanut olla liian pitkät. Niinpä päätettiinkin tehdä ihan lähilenkki Kallen laavulle. 


Tämän nimistä lenkkiä ei virallisesti edes ole. Kallen laavu kylläkin on virallisen Esakallio - Hovimäki -lenkin varrelta. Mutta tämä meidän lenkki siivusi osittain tätä reittiä ja osittain menee ihan omia, joskin (kai) ihan yleisiä polkuja. 


Reitin virallinen lähtöpiste on Esakallion tanssipaikka. Itse kuitenkin jätän auton aina kesäteatteri Havuharjun parkkikselle ja lähdemme siitä ylös mäkeä johtavalle polulle. Polku menee hieman mutkitellen asfalttitien varteen (Helsingintie). Tie ylitetään ja hiukan aikaa kävellään Piikainpajuntietä pitkin. Ja sit ollaankin jo metsään johtavalla, virallisella reitillä. 


Reitin varrella on hyvin opasteita, joten laavulle saakka ei eksymisvaaraa juuri ole. Ja tällä suunnalla eksymisvaara on muutenkin pieni, koska toiselta puolelta metsä rajautuu peltoihin ja toiselta puolelta sen rajaa Helsingintie (tie 280). Metsät on täynnä ns. peurapolkuja, joten upeimmat maisemat löytyvät melkeinpä näiden polkujen takaa. Siksi vaan rohkeasti kulkemaan myös ohi merkatun reitin. Näillä reiteillä vaan useasti törmää hirviin, joten kannattaa pitää pienoista meteliä aina välillä, jottei satu yhteen törmäyksiä. Nimimerkillä kokemusta on.


Kallen laavulta löytyy siis laavu, grillipaikka ja kaivo. Veden pitäisi olla ihan talouskelpoista vettä, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Viskiä ei vesi alkanut närästää, joten hänelle se oli oikeinkin kelvokasta ja raikasta juomavettä. Itse en uskalla keittämättä juoda mitään tällaisia kaivovesiä. Yhden reissun pilaaminen kaivoveden juomisella on jättänyt vähän traumoja... 😁 Polttopuutilannetta en huomannut tarkistaa kun itse emme grillanneet. Ja yleensä jos ajatuksena on grillata, kulkee muutama klapi repussa mukana. Loput nuotioainekset saa yleensä kerättyä metsästä.


 

Retkieväänä meillä oli tällä kertaa jauhelihapiirakkaa sekä kaurakeksejä. Viskillä oli oma Dentastix eväänä, mutta saattoi meidän eväistäkin vähän Viskille riittää. 


Laavulta lähdettäessä pitää tehdä päätös mihin suuntaan lähtee. Eli voi lähteä takaisin samaa reittiä kuin on tullutkin. Voi jatkaa matkaa reitillä suoraan, jolloin päätyy Hovimäkeen (leirintäalue Hirsjärven rannassa). Tai voi jatkaa metsätietä aivan uudelle reitille. Tämä reitti ikäänkuin palaa takaisin samaan suuntaan mistä jo aiemmin tultiin, mutta hieman eri reittiä pitkin. Tätä metsätietä (ei siis polku, vaan enemmänkin metsittynyt tie) mennään jonkin aikaa, kunnes tullaan hiekkatielle. Mennään hiekkatien yli ja etsitään kohta mistä polku jatkaa taas metsään. Pitää hiukan matkaa kävellä tietä vasemmalle päin (eli pois päin Helsingintiestä) jotta polun pää löytyy.


Nyt alkaa se kivoin metsäosuus. Reitti on paikoin kapea, paikoin hyvin juurakkoinen, paljon ojien ylityksiä jne jne. Tällä osuudella saattaa helposti eksyä pois ns. oikealta reitiltä. Neuvoisin pysymään sillä "eniten tallatuimman" näköisellä polulla. Muistaakseni aina kun polku risteää, pitää valita se vasemman puoleinen reitti. Aika hyvin reitillä oli puissa oransseja ja sinisiä nauhoja puiden oksilla. Jos päädyt lopulta isolle hakkuuaukealle, olet seurannut oikeaa reittiä. 


Hakkuuaukealta pitäisi löytää tiensä taas Helsingin tien varteen. Hyvänä maamerkkinä toimii iso puukasa tien vieressä. Ja taas reippaasti ison tien yli ja hypätään takaisin metsään. Polku menee hetken aikaa asfalttitien vierusta pitkin, kunnes tulee hieno polku rantaa kohti. 

Meidän metsästyskoira bongasi oravan

Rannassa kannattaa käydä ihastelemassa maisemia Hirsjärvelle. Itse polku jatkaa matkaa vasemmalle, ihan järven rantaa pitkin. Ja sitä rantaa pitkin se menee ihan sinne alkupisteeseen, eli Havuharjun parkkipaikalle saakka. Tässä on myös useita ojan ylityksiä. Oman haasteensa tuo myös hakkuutyöt, joita alueella on tehty. Puita ja oksia on katkottu, mutta mitään ei ole korjattu. Se vähän vaikeuttaa välillä sekä kulkemista, että sen hahmottamista mistä polku kulkee. Mutta kun yrittää suht lähellä rantaa mennä, niin ei kovin pieleen voi mennä. 


Loppupätkä mennään pellon ja järven välissä kulkevalla kaistaleella. Aikamoinen viidakko olikin polun ympärille kasvanut. 


 

Mittaa tälle lenkille ei tule kuin +/- 5 km, mutta aikaa saa kulumaan kun evästelee laavulla ja pysähtyy kuvailemaan vähän väliä. Tällä kertaa harvinaisesti vastaan tuli 3 ihmistä ja yksi koira. Monta reissua on mennyt niin, että ristin sielua ei ole reissun aikana näkynyt. Ei siis mikään suosituin reitti, joten senkin puoleen tämä on kiva.


4 kommenttia:

  1. Se on hyvä että koira on kiinni narussa, edelleenkin pidetään koiria irti, meidän silkkiterrierin kimppuun on monta kertaa käynyt päälle toinen pikku koira, kun on ollut irti, aina kun vastaan tulee, niin tulee tappelu, täällä maalla on ainakin 2 taloutta jotka pitävät koirat irti, ja niitä on kaikkiaan 4.Se miksi toinen koira hyökkää toisen koiran kimppuun, en osaa sanoa syytä, sillä ei kai yleensä koirat käy toistensa kimppuun tapellakseen, tiedätkö sinä miksi?
    Myös ihminen voi pelätä irrallaan olevaa koiraa, kun ei tunne sitä, vaikka omistaja sanoisi että "ei se ole vihainen".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan kärsitty tuosta samaisesta ongelmasta. Lähes joka toisella reissulla irti oleva koira aiheuttaa ongelmia. Meillä ei koira ole irti oikeastaan kuin omassa kotipihassa. Lenkkeillään pitkiä lenkkejä vaihtelevissa maastoissa, vaihtelevalla nopeudella, joten saa kyllä silläkin tyylillä aivan riittävästi liikuntaa omiin tarpeisiin.
      Noissa kiinnikäymistilanteissa voi myös olla sitä, että koira kokee että pitää esim. puolustaa jotakin. Meille on ainakin käynyt näin, että vapaana ollut koira on puolustanut reitillä olevia oman perheen lapsia ja vaikka ollaan ohitettu heidät kaukaa, ovat silti tulkinneet asian väärin ja käyneet kiinni.
      Ja kyllä sitä itsekin aina kavahtaa irtiolevaa vierasta koiraa, kun ei yhtään tiedä että miten se reagoi.

      Poista
  2. Kyllä metsässä on kaunista. Jo näistä kuvista huokuu rauha ja hiljaisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on juurikin näin! <3
      Ja tällaiset ei niin suositut lähiluontokohteet on melko rauhallisia paikkoja, koska kävijöitä on vähän, ainakin arki-iltaisin.

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)