Kääpiölinnan köökissä tehtiin jo muutamia viikkoja sitten kalapuikkoja ja siitä saakka ne on pyöriny mun mielessä. Pakasteseitikin on ollut ostettuna jo jonkin aikaa, mutta jotenkin on aina vaan muut reseptit ajaneet kalapuikkojen edelle. Olenhan mä kalapuikkoja ennenkin taiteillut, mutta kuinka mä muistinkaan niin väärin, että näiden tekeminen olisi ollut jotenkin aikaa vievää ja hankalaa. No ei kyllä todellakaan ollut. Kalapuikot oli kans mun yks lapsuuden suosikkiruoista, joten ehkä näitä vois vieläki tehdä ihan vähän useemmin kun kerran vuodessa! ☺
Fish & boiled potatoes eli paneroitu seiti ja keitetyt perunat
400 g pakasteseitiä
1 kananmuna
vehnäjauhoja
korppujauhoja
suolaa
Paistamiseen:
öljyä
Sulata seiti pakkauksen ohjeen mukaan. Irrota palat/fileet toisistaan ja leikkaa tarvittaessa hieman pienemmiksi annospaloiksi. Kaada vehnäjauhot, kananmuna ja korppujauhot kukin omalle syvälle lautaselle. Vatkaa kananmunan rakenne rikki haarukalla, lisää korppujauhojen mukaan pieni hyppysellinen suolaa. Mausta seitipalat kevyesti suolalla ja pyörittele ensin vehnäjauhoissa. Kasta palat sitten kananmunaan ja valuta enin muna pois. Pyörittele vielä lopuksi korppujauhoissa. Paista palat öljyssä molemmin puolin kauniin ruskeiksi.
Mulla tais muutamat kalapuikot olla vähän liiankin kauan pannulla, mutta oikein makoisilta ne maistuivat vaikka vähän ehtivätkin tummumaan.
Kalapuikkojen kanssa syötiin kermaviilikastiketta (sinappia, sitruunamehua, tilliä) sekä keitettyjä perunoita.
Mä olen nyt aamupalaks syöny kaurapuuroa. Olin vähän mainoksen uhri ja tartuin kaupassa Fazerin paljon mainostettuun uuteen puuroon. En tiedä miten saatoin kuvitella, että kaurapuurosta olis saatu tehtyä jotain superhyvää kun se on puettu uuteen asuun. Ehei, samaa tavaraa se oli vieläki ☻ mutta sitkeästi kyllä syön koko paketin loppuun, kun kerran sellaisen olen mennyt ostamaan. Toki voishan siitä leipoakin jotain......
Viski luuli tänään, että vatsalihaslaite on tarkoitettu hänen leluksi. Tai ehkä se meni salaa treenaamaan vatsalihaksiaan kulman taakse, tiedä häntä....kovin tuntuu pojalla(kin) olevan kevättä rinnassa! ♥ Varma kevään merkki on myös se, että maatiaiskisumme Tyyne on alkanut laihtumaan. Se on ihan jokakeväinen merkki.
| Meiän omassa rannassa on taas aikamoista menoa joutsenilla! Ihan parasta katseltavaa ♥ |


