Joskus (mun tapauksessa aika usein) iskee ihan järjetön himo leipoa jotakin. Välillä se koskee makeaa leivontaa ja välillä tekee mieli tehdä jotain suolaista. Tällä kertaa se koski suolaista. Ja koska kauppaan on se 10 km matkaa, ei ihan joka himotuksen takia jaksa lähteä sinne ajamaan. Tässä on siis piirakka joka on tehty täysin niillä aineksilla mitä kaapista löytyi.
Omaan makuun tämän piirakan täytteet oli vähän pliisut, koska tykkään että piirakassa on vähän sitä sun tätä ja vielä vähän jotakin. Mutta välillä on kyllä hyvä pysytellä ihan perusaineksissa ja kokeilla tehdä hyvinkin simppeleitä piirakoita. Runsaan salaatin kanssa tämä oli oikeinkin kelpo välipala. Hyvänmakuisesta pohjasta lisäpisteitä. Saman tyyppistä pohjaa olen käyttänyt myös tässä 👉 broileripiirakassa.
Tonnikalapiirakka
24 cm
Pohja:
100 g suolakeksejä (esim. Tuc)
30 g voita
1 dl vehnäjauhoja
½ dl ruokakermaa
Täyte:
2 tlk tonnikalaa paloina öljyssä
1 ruukku tuoretta tilliä
Päälle:
2 dl ruokakermaa
1 dl vettä
2 kananmunaa
3/4 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria
Muserra suolakeksit esim. pussissa kaulimen kanssa tai tehosekoittimessa. Sulata voi. Sekoita keskenään keksijauhe, vehnäjauhot, voi ja kerma. Levitä voidellun piirasvuan pohjalle.
Valuta tonnikalasta ylimääräinen öljy ja levitä piiraspohjalle. Silppua päälle tilli. Sekoita kulhossa kerma, vesi, munat ja mausteet. Kaada vuokaan ja kypsennä 200 asteessa 30 – 35 minuuttia (suojaa foliolla pinnan saatua sopivasti väriä).
Meillä oli suurissa toiveissa päästä pilkille viikonloppuna, kun olihan se muutaman päivän pitänyt pakkasta täällä etelässäkin. Mutta kovin oli vielä heikosti jäätä. Parhaimmillaan tai pahimmillaan vaan reilu 5 cm. Voin sanoa että itse en uskaltanut jään päälle, enkä kyllä päästänyt koiraakaan. Tuo miekkonen on jo sen verran iso ihminen, että seisoo itse omien päätöstensä takana.
Mutta mikäs sitä oli metsälammen rannassa ollessa, kun pääsi laavun suojiin lumisateelta ja samalla sai paisteltua makkaraa ja juotua kahvit. 💚
Kuola-Kallekin oli sitä mieltä että makkaraa on saatava.
Vielä oli pakkasessa parit 👉 munkit uudestavuodesta ja saatiin sellaiset evääksi. Nyt on pakastin syöty tyhjäksi herkuista. Sit pitäis miettiä että mitä hyvää sinne seuraavaksi leipoisi. Jotain jota on näppärä ottaa myös retkelle evääksi.
Ja nyt kun illatkin alkavat pitenemään, niin veikkaan että retkiä tulee tehtyä vähän useammin, kun kaiken tekemisen ei enää tarvitse rajoittua vaan viikonloppuihin, vaan työpäivän jälkeenkin ehtii vielä reissun päälle.
Pohja:
100 g suolakeksejä (esim. Tuc)
30 g voita
1 dl vehnäjauhoja
½ dl ruokakermaa
Täyte:
2 tlk tonnikalaa paloina öljyssä
1 ruukku tuoretta tilliä
Päälle:
2 dl ruokakermaa
1 dl vettä
2 kananmunaa
3/4 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria
Muserra suolakeksit esim. pussissa kaulimen kanssa tai tehosekoittimessa. Sulata voi. Sekoita keskenään keksijauhe, vehnäjauhot, voi ja kerma. Levitä voidellun piirasvuan pohjalle.
Valuta tonnikalasta ylimääräinen öljy ja levitä piiraspohjalle. Silppua päälle tilli. Sekoita kulhossa kerma, vesi, munat ja mausteet. Kaada vuokaan ja kypsennä 200 asteessa 30 – 35 minuuttia (suojaa foliolla pinnan saatua sopivasti väriä).
Meillä oli suurissa toiveissa päästä pilkille viikonloppuna, kun olihan se muutaman päivän pitänyt pakkasta täällä etelässäkin. Mutta kovin oli vielä heikosti jäätä. Parhaimmillaan tai pahimmillaan vaan reilu 5 cm. Voin sanoa että itse en uskaltanut jään päälle, enkä kyllä päästänyt koiraakaan. Tuo miekkonen on jo sen verran iso ihminen, että seisoo itse omien päätöstensä takana.
Mutta mikäs sitä oli metsälammen rannassa ollessa, kun pääsi laavun suojiin lumisateelta ja samalla sai paisteltua makkaraa ja juotua kahvit. 💚
Kuola-Kallekin oli sitä mieltä että makkaraa on saatava.
Vielä oli pakkasessa parit 👉 munkit uudestavuodesta ja saatiin sellaiset evääksi. Nyt on pakastin syöty tyhjäksi herkuista. Sit pitäis miettiä että mitä hyvää sinne seuraavaksi leipoisi. Jotain jota on näppärä ottaa myös retkelle evääksi.
Ja nyt kun illatkin alkavat pitenemään, niin veikkaan että retkiä tulee tehtyä vähän useammin, kun kaiken tekemisen ei enää tarvitse rajoittua vaan viikonloppuihin, vaan työpäivän jälkeenkin ehtii vielä reissun päälle.