torstai 5. maaliskuuta 2020

Tonnikalapiirakka


Joskus (mun tapauksessa aika usein) iskee ihan järjetön himo leipoa jotakin. Välillä se koskee makeaa leivontaa ja välillä tekee mieli tehdä jotain suolaista. Tällä kertaa se koski suolaista. Ja koska kauppaan on se 10 km matkaa, ei ihan joka himotuksen takia jaksa lähteä sinne ajamaan. Tässä on siis piirakka joka on tehty täysin niillä aineksilla mitä kaapista löytyi. 
Omaan makuun tämän piirakan täytteet oli vähän pliisut, koska tykkään että piirakassa on vähän sitä sun tätä ja vielä vähän jotakin. Mutta välillä on kyllä hyvä pysytellä ihan perusaineksissa ja kokeilla tehdä hyvinkin simppeleitä piirakoita. Runsaan salaatin kanssa tämä oli oikeinkin kelpo välipala. Hyvänmakuisesta pohjasta lisäpisteitä. Saman tyyppistä pohjaa olen käyttänyt myös tässä 👉 broileripiirakassa.

Tonnikalapiirakka
24 cm

Pohja:
100 g suolakeksejä (esim. Tuc)
30 g voita
1 dl vehnäjauhoja
½ dl ruokakermaa

Täyte:
2 tlk tonnikalaa paloina öljyssä
1 ruukku tuoretta tilliä

Päälle:
2 dl ruokakermaa
1 dl vettä
2 kananmunaa
3/4 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria

Muserra suolakeksit esim. pussissa kaulimen kanssa tai tehosekoittimessa. Sulata voi. Sekoita keskenään keksijauhe, vehnäjauhot, voi ja kerma. Levitä voidellun piirasvuan pohjalle.
Valuta tonnikalasta ylimääräinen öljy ja levitä piiraspohjalle. Silppua päälle tilli. Sekoita kulhossa kerma, vesi, munat ja mausteet. Kaada vuokaan ja kypsennä 200 asteessa 30 – 35 minuuttia (suojaa foliolla pinnan saatua sopivasti väriä).



Meillä oli suurissa toiveissa päästä pilkille viikonloppuna, kun olihan se muutaman päivän pitänyt pakkasta täällä etelässäkin. Mutta kovin oli vielä heikosti jäätä. Parhaimmillaan tai pahimmillaan vaan reilu 5 cm. Voin sanoa että itse en uskaltanut jään päälle, enkä kyllä päästänyt koiraakaan. Tuo miekkonen on jo sen verran iso ihminen, että seisoo itse omien päätöstensä takana.



Mutta mikäs sitä oli metsälammen rannassa ollessa, kun pääsi laavun suojiin lumisateelta ja samalla sai paisteltua makkaraa ja juotua kahvit. 💚



Kuola-Kallekin oli sitä mieltä että makkaraa on saatava.


Vielä oli pakkasessa parit 👉 munkit uudestavuodesta ja saatiin sellaiset evääksi. Nyt on pakastin syöty tyhjäksi herkuista. Sit pitäis miettiä että mitä hyvää sinne seuraavaksi leipoisi. Jotain jota on näppärä ottaa myös retkelle evääksi.

Ja nyt kun illatkin alkavat pitenemään, niin veikkaan että retkiä tulee tehtyä vähän useammin, kun kaiken tekemisen ei enää tarvitse rajoittua vaan viikonloppuihin, vaan työpäivän jälkeenkin ehtii vielä reissun päälle.

tiistai 3. maaliskuuta 2020

Silakkapihvit Claus Meyerin tapaan


Jos kaipaat vaihtelua ainaisille paistetuille silakoille, niin tässäpä hyvä vaihtoehto. Näistä on tullut mun ehdottomia suosikkeja. Helppo tehdä ja erittäin herkullisia. 
Ja mistä tuo silakkapihvien nimi juontaa juurensa? Tarina kertoo, että maailmankuulu tanskalainen ravintoloitsija ja ruokakirjailija Clayes Meyer olisi jossakin ruokaohjelmassaan näitä pihvejä tehnyt. Ja siitä olisi sitten resepti jäänyt elämään. Vaikka ihan perus silakkapihvit onkin silakkareseptien kunkku kaikessa yksinkertaisuudessan, vie tämä ohje silakkapihvit ihan uudelle levelille.

Silakkapihvit Claus Meyerin tapaan

täysjyvävehnäjauhoja
600 g silakkafileitä
suolaa ja mustapippuria myllystä
5 rkl karkeaa Dijon sinappia
1 ruukku lehtipersiljaa

öljyä ja voita paistamiseen

Aseta leivinpaperiarkki pöydälle ja ripottele päälle ohuelti täysjyvävehnäjauhoja. Lado silakkafileet paperille nahkapuoli alaspäin. Mausta suolalla ja mustapippurilla. 
Levitä sinappi fileiden pinnalle ja ripottele päälle hienonnettua lehtipersiljaa. Taita fileet puoliksi pyrstöä kohden. Kuumenna paistinpannu, lisää öljy sekä voi ja paista fileet rapeiksi.



Saimme Viskin kanssa viettää lauantaina spesiaaliaikaa ihan kahdestaan ja suuntasimmekin auton nokan kohti Tammelaa ja Saaren kansanpuistoa. Perjantaina oli jo niin keväisen aurinkoinen keli, mutta kas kummaa se lumisade löysi tiensä jostain päällemme lauauntaina. Kovin paljoa sitä lunta ei tullut, mutta valokuvaamisen vuoksi olisin toivonut vähän aurinkoisempaa keliä.


Aloitimme retken kiipeämällä ensin Kaukolanharjulle. Kaukolanharjulla sijaitsee vuonna 1926 valmistunut Kaukolanharjun näkötorni. Muistan että olen tornissa joskus ala-asteaikoina käynyt, mutta siitä on niin kauan aikaa, että uusinta vierailu sinne pitää kyllä kesällä ehdottomasti tehdä. Kesäaikaisin torni on muistaakseni jollakin aikataululla yleisölle avoinna.

Tornilla on korkeutta 21 metriä, mutta koska se sijaitsee harjun päällä, on näkyvyys sieltä aika upea.



Luettuani Enni Mustosen kirjoittaman Emännöitsijä -kirjan, on ollut kauhea polte päästä kulkemaan Albert Edelfeltin jalanjäljille Kaukolanharjulle. Hänhän maalasi teoksensa Kaukolanharju auringolaskun aikaan vuonna 1890 juuri tältä paikalta. Teos on nykyään nähtävissä Ateneumissa ja pakko se on kyllä joskus käydä ihan livenä katsomassa.


Tuo maisema ei näin harmaana päivänä ollut ihan niin hieno kuin Albertin maalaamana, mutta kelpasi sitä silti ihailla.


Saaren kansanpuisto on siitä kivaa aluetta, että lähes kaikkia reittejä ympäröi järvet ja lammet ja suurin osa on vielä ihan kirkasvetisiä.


Jos katsoo pelkkiä reittikarttoja, ei Saaren kansanpuistossa ole kovin pitkiä merkattuja reittejä kuljettavana. Vaan jos rohkeasti eksyy vähän pienemmille, merkkaamattomille poluille, niin ai että löytää upeita paikkoja ja yhtäkkiä huomaatkin, että muutama tunti vierähti taas kulkiessa ja ihmetellessä. Metsään ei kannata mennä vaan keräämään kilometrejä, vaan keskittyä sen sijaan olemiseen ja ihmettelyyn.


Ja pitäähän retkellä aina toki evästäkin olla mukana.
Eväät on oikeastaan se reissun suola! 😍
Tällä kertaa olin jopa muistanut pakata "makuupussin" eli untuvatakin reppuun mukaan, niin ei edes tullut taukopaikalla kylmä.


Yksi bebeleivos ei vatsaa täyttänyt, mutta antoi mukavasti virtaa loppulenkille.



Reissun ainoa miinuspuoli oli yksi irtioleva koira, joka yritti kovin hyökätä Viskin kimppuun. Onneksi tämä suurehko koira ei kuitenkaan varsinaisesti hyökännyt kimppuun, vaan louskutti leukojaan noin puolen metrin päässä Viskistä. Onneksi omistajat saivat koiran nopeasti hallintaansa.

 Itsekin saatan Viskin ottaa irti kuvaushetken ajaksi (tiedän että sekään ei ole sallittua), mutta yritän aina katsoa että paikka on sellainen ja näkyvyys hyvä että uskallan sen ihan hetkeksi päästää irti. Ja kädessä aina supernamit, jotta tiedän aika satavarmasti sen karkaavan vain minun luokseni. Harmillisia juttuja silti nuo "päällekarkaamiset".


Saaren kansanpuistoon suuntaamme uudelleenkin, mutta vähän aurinkoisemmalla kelillä! 🌞

perjantai 28. helmikuuta 2020

Italianpata


Tässä taas yksi erittäin helppo ja nopea arkiruoka. Tämä on yksi mieheni lempiruoista. Minä en itse tykkää siitä valmiista "lisää vain jauheliha" italianpadasta. Näissä valmispusseissa on joku mauste joka ei osu mun makuhermoon yhtään ja siitä syystä ne jää kyllä syömättä. Päätinkin nyt tehdä samaisen ruuan alusta loppuun itse ja se oli hyvä se, koska tästä italianpadasta jopa minäkin tykkäsin. Tämä menee siis jatkoon, koska ainekset on yksinkertaiset ja ruuanvalmistus nopeaa. 

Kuvat ei ihan anna oikeutta tälle ruualle! 

Italianpata


500 g jauhelihaa
1 valkosipulinkynsi
2 sipulia
3 dl vettä
2 rkl tomaattisosetta
1 prk tomaattimurskaa
1 lihaliemikuutio
2 dl rakettispagettia
200 g pakasteherne-maissi-paprikaa

Paista jauheliha paistinpannulla. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi. Lisää ne pannulle ja anna pehmentyä. Kaada paistinpannun sisältö kattilaan. Lisää mukaan vesi, tomaattimurska ja -sose, liemikuutio, spagetti ja herne-maissi-paprika. Anna kiehua hiljalleen, kunnes spagetti on kypsää.




Elämä on taas näyttänyt molemmat puolensa, niin sen paremman kuin sen nurjemmankin puolen. Viime viikolla saimme olla mukana ihanan, uuden kummityttömme ristiäisissä. 💕 
Muutama päivä tästä elämä näytti taas sen nurjan puolensa, kun hyvä ystävä joutui saattamaan rakkaan koiransa ikiuneen. Tästä koirasta ehti itsellekin tulla kovin rakas, koska olin hänet tuntenut ihan yhtä kauan kuin ystävänikin, yli 11 vuotta. Kyllä nämä aina kirpaisee ja kovin... ❤



Muistakaamme siis nauttia elämästä ihan joka päivä! 🌞


keskiviikko 26. helmikuuta 2020

Bataattipizzat


Olen niin onnellinen, että löysin näiden bataattipizzojen ohjeen. Näitä on tullut tehtyä jo useampaan otteeseen. Ainekset löytyy lähes aina kaapista ja täytteitähän voi vaihdella ihan oman makunsa mukaan. Itse olen käyttänyt vaihtelua ihan sen verran, että muutaman kerran olen vaihtanut vuohenjuuston fetajuustoon. Onhan sitä siinä! 😁 Nämä olivat kasvispizzoja, mutta kukaan ei kiellä lisäämästä myös lihaa mukaan. 
Resepti näihin löytyi Outi Rinteen Lohturuokaa -kirjasta. 

Bataattipizzat


2-4 bataattia (koosta riippuen)
½ dl oliiviöljyä
merisuolaa ja rouhittua mustapippuria

Tomaattitahna:
1½ dl aurinkokuivattuja tomaatteja silputtuna
1 tuore tomaatti
1 rkl tomaattisosetta
1 valkosipulinkynsi
1/4 tl hienoa merisuolaa
rouhittua mustapippuria
1 tl kuivattua oreganoa
1 rkl balsamiviinietikkaa
1 tl hunajaa

Lisäksi:
kirsikkatomaatteja
mustia kalamataoliiveja
vuohenjuustoa tai fetaa

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Leikkaa bataatit pitkittäin 1 cm viipaleiksi. Sivele öljyllä, suolaa ja pippuroi molemmin puolin. Asettele bataatit leivinpaperilla päällystetylle pellille yhteen kerrokseen. Paahda 10-15 minuuttia koosta riippuen.
Seoseuta sillä aikaa tomaattitahnan ainekset sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Ota bataatit uunista. Sivele jokaiselle viipaleelle 1 rkl tomaattitahnaa. Viipaloi päälle kirsikkatomaatteja ja oliiveja. Murustele päälle feta tai vuohenjuusto. Jatka paahtamista vielä 5-10 minuuttia, kunnes pinta saa vähän väriä.


Lauantaina koetteli aikamoinen myräkkä osaa Suomea. Meillä tuuli ei tehnyt muuta vahinkoa kuin katkoi vähän puista oksia ja repi yhden pressukatoksen sijoiltaan. 
Suurempaa vahinkoa aiheutti tulviva joki. 


Mitään vakavaa vahinkoa sekään ei (ainakaan toistaiseksi) aiheuttanut, mutta molemmat laiturit lähtivät paikoiltaan. Tuosta ylläolevasta kuvasta näkee hyvin kuinka korkealla vesi on. Normaalisti toiselle laiturille mennään aikalailla tuosta majakan luota. Nyt majakka on osittain veden alla ja laituri löytyy tuolta (koriste)puuveneen takaa. 


Vedenpinnan nousu on aiheuttanut ihan varmasti aika vakaviakin ongelmia mökeille ja koteihin. Puhumattakaan sen aiheuttamista muista vahingoista, mm. teille, pelloille jne jne. Meillä on onneksi talolle vielä niin paljon matkaa, että jos vesi joskus tulee sinne saakka, niin ollaan jo todella vakavissa ongelmissa muutenkin. 


Mutta vähän on kyllä ollut kummallinen talvi... 😲

keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Lohimunakasta ystävänpäiväbrunssille ❤


Myöhästynyttä ystävänpäivää ihan jokaiselle tämän blogin lukijalle 💖

Olin jo pitkään suunnitellut, että ystävänpäivän jälkeisenä lauantaina järkkään taas sen lupaamani joka kuukausittaisen brunssin. Ja kaikessa tässä arkihässäkässä ja työkiireissä jo päätin haudata koko ajatuksen, koska en halunnut ottaa siitä mitään stressiä itselleni. 



Ystävänpäivää vietin rakkaan ystäväni ja "isosiskoni" luona ❤ ja hän oli valmistanut tätä älyttömän herkullista lohimunakasta. Ja siitä se ajatus sitten lähti! Päätin että seuraavana päivänä teen brunssille ihan sitä samaa munakasta ja rakennan kaikki sen ympärille. Ei sen brunssin aina tarvitse olla niin "mahtava ja massiivinen" jotta sitä voi kutsua brunssiksi. Jotta se eroaa edes vähän normaalista leipä-jogurtti-puuro -aamupalasta, niin johan sitä voi kutsua brunssiksi. Ja kuohuvakin pelastaa jo paljon... 😉 

 Kiitos siis rakkaalle Nonnula -blogin Jonnalle sekä ystävänpäivän kestityksestä että resepti-ideasta! 
Alkuperäinen resepti on K-ruoka -sivustolta.


Helppo kylmäsavulohi-uunimunakas


10 kananmunaa
1 dl maitoa
½ tl suolaa
1/4 tl mustapippurirouhetta
1 pss (150 g) emmental-mozzarellaraastetta (käytin vain puolet)
150 g kylmäsavulohta

 Rypistä leivinpaperi ja levitä se korkeareunaiseen piirakkavuokaan (⌀ 25 cm) tai uunivuokaan.
Riko munat kulhoon. Sekoita maito, suola ja pippuri joukkoon. Kaada seos vuokaan. Ripottele juusto pinnalle. Levitä lohiviipaleet vuokaan. 
Kypsennä munakasta 225-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia, kunnes se on täysin hyytynyt. Voit lopuksi kytkeä hetkeksi grillivastuksen, jos haluat pinnasta ruskeamman. 
Anna jäähtyä hetki. 



Tietenkin brunssilla pitää olla salaattia. Meillä taas perinteisesti ihan normaali salaattipohja runsaalla fetajuustomurulla ja sipulilla. 



Herkku ja Lahja Murenasta mukaani on tarttunut jo aikaa sitten ohuita sydännäkkäreitä, joita ajattelin jo silloin ystävänpäiväksi. Sydännäkkärit sai päälleen valkohome-chilijuustoa sekä joululahjaksi saatua viikunahilloa. Ja mustikoita. Viikunahillo ei ehkä ollut paras hillovalinta tuolle valkohomejuustolle, mutta tällaiselle juusto-hillohiirelle kaikki uppoaa! 😂



Ja ei tietenkään brunssia (eikä ystävänpäivää) ilman kakkua. Kakku oli todellinen pikakakku. Pohjana käytin 👉 tätä maidotonta ja munatonta kakkupohjaa. Leikkasin pellille tehdyn pohjalevyn kahteen osaan. Väliin laitoin muussattua pakastemansikkaa. Suklaakräämiin laitoin 2 dl vispikermaa, 100 g tummaa suklaata ja 50 g maitosuklaata. 



Ja tietenkin "sitä sun tätä" koristetta päälle, mielummin överit kun vajarit. Nuo ihanat suklaakonvehdit on myös Herkku ja Lahja Murenasta ostettu. Olen kauan jo haaveillut, että saisin niitä kakun päälle laittaa ja veikkaanpa että ei jäänyt viimeiseksi kerraksi. 😁



Kaiken kruunasi Happy Joen rose omenasiideri. Olen aina ollut enemmän oluttyyppi, mutta kuinka ollakaan tämä herkullisen värinen siideri on vieny mut ihan täysin mennessään... 💋




torstai 13. helmikuuta 2020

Ruis-silakkapizzat



Nyt päästäänkin näihin lupailemiini silakkaresepteihin. Sitkeästi olemme tänä vuonna syöneet silakkaa kerran viikossa. Viime viikon silakat syötiin Helsingin reissulla hotellin aamupalalla, muuten ollaan ne aina valmistettu kotona. 
Rukiisten silakkapizzojen resepti löytyi K-ruoka -sivustolta. Ja nää oli ihan TÖRKEEN hyviä! 😋 Kannattaa vaan maustaa silakat huolella, oman maun mukaan. Itse käytin ihan vaan suolaa ja tulista chilijauhetta. Enpä olisi pizzaa syödessä osannut sanoa, että mitä kalaa siinä oli käytetty. 

Ruis-silakkapizzat


1 pss (175 g) halkaistua ruisleipää (Vaasan tosirukiinen)
3 tomaattia
1 sipuli
1 prk Pirkka tomaatti-basilikapastakastiketta
n.200 g silakkafileitä
pieni pala Aurajuustoa
suolaa
chilijauhetta
pizzamaustetta
emmental juustoraastetta

Leikkaa tomaatit ja sipuli ohuiksi viipaleiksi.  Levitä ruisleipäkiekot leivinpaperille pellille. Sivele leivät pastakastikkeella. Jaa silakat leiville nahkapuoli alaspäin. Mausta silakat oman makusi mukaan suolalla ja esim. chilijauheella. Levitä päälle tomaatti- ja sipuliviipaleet sekä Aurajuusto. Mausta pizzamausteella ja viimeistele emmentalraasteella. 
Paista leipiä 200 asteessa uunin keskitasolla noin 15 minuuttia. 



P.S. Leivät oli parhaimillaan ihan tuoreena, juuri uunista tulleina!! 
Älä kuitenkaan polta suutasi. Uunikuumat tomaatit, you know... 🔥



Onko joku muu lähtenyt mukaan 👉 silakkahaasteeseen?

Olimme viime viikonloppuna Venemessuilla Helsingissä ja olin vähän pettynyt miten vähän siellä oli esillä Itämeren suojelu. Oletin että siellä olisi ollut myynnissä esim. jotakin silakka- tai särkiruokaa. Mutta kai se on se Hesburger vaan joka myy. 



Nyt tämä silakka-asia on ollut niin paljon tapetilla, että toivonkin että ravintolat ja grillikojut ottaisivat tästä myös kopin, vink vink! 👀 Tuodaan silakat ja Itämeren "roskakalat" ihmisten huulille!



lauantai 1. helmikuuta 2020

Texmex-jauhelihapiirakka, Guacamole ja Pico de Gallo


Mukavaa alkanutta helmikuuta kaikille! ❤

Meksikolais -tyyppistä ruokaa tulee syötyä hävyttömän vähän, ajatellen sitä että se on ihan superhyvää. Itsellä tässä ehkä tökkii se, että lisukkeita on aina niin paljon, ettei niitä jaksa kaikkia kasata pöytään ja pois montaa kertaa päivässä. Sillä kun meillä syödään meksikolaista ruokaa, syödään sitä kerralla ainakin muutama päivä. 
Tällä kertaa tuli jauhelihaa paistettua niin paljon, että päätin osasta jauhelihasta tehdä piirakkaa. 
Ja kyllä oli hyvvää!! 

Texmex-jauhelihapiirakka


Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
1½ dl ruisjauhoja
1 tl suolaa
150 g voita
½ dl kylmää vettä

Täyte:
300 g jauhelihaa
1 rkl itse tehtyä Fajitamaustetta
1 punainen paprika
1 sipuli
200 g tuorejuustoa
3 valkosipulinkynttä
2 dl ruokakermaa
2 munaa
kirsikkatomaatteja
2 dl juustoraastetta

Sekoita jauhot ja suola kulhossa. Paloittele joukkoon voi ja nypi sekaisin. Lisää lopuksi vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Levitä voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
Paista jauheliha. Lisää kypsentämisen puolivälissä mukaan paprikasuikaleet ja silputtu sipuli.
Mausta seos fajitamausteella. 
Sekoita tuorejuuston joukkoon hienonnetut valkosipulinkynnet, ruokakerma sekä munat. 
Kaada jauhelihatäyte ja puolitetut kirsikkatomaatit vuokaan ja kaada päälle tuorejuusto-kermaseos. Ripottele pinnalle juustoraastetta.
Paista 200 asteessa n. 35 minuuttia.


Tässä ohje itse tehtyyn fajitamausteeseen. Nyt riittää taas hetkeksi. Tämä oli älyttömän hyvää myös maustamattomien broilerifileiden maustajana. 👌

Itse tehty fajitamauste

1 rkl chilihiutaleita
4 tl suolaa
4 tl paprikajauhetta
4 tl fariinisokeria
2 tl sipulijauhetta
2 tl oreganoa
2 tl juustokuminaa
2 tl mustapippuria

Lisää 1 rkl / 400 g lihaa / kasviksia.

Kaupan salsakastikkeet on ihan ok, mutta kyllähän ne tortillat meni ihan uudelle levelille kun teki itse salsankin. Nimesin tämän pico de galloksi, vaikka en tiedä mitä eroa sillä on salsan kanssa. Voi olla että ei yhtään mitään, mutta pico de gallo vaan kuulosti hienommalta! 😂


Pico De Gallo

15 tomaattia
2 punasipulia
2 tl kuivattua chiliä (tai oman maun mukaan)
2 limen mehu
1 korianteri ruukku silputtuna
½ tl suolaa

Sekoita keskenään silputtu punasipuli, chilijauhe ja limen mehu. Anna maustua noin 10 minuuttia. Lisää joukkoon pieneksi pilkotut tomaatit, silputtu korianteri sekä suola.


Kiukuttaa aina guacamolen kanssa se kastikkeen ruskistuminen. Vaikka sanotaan että lisää se avokadon kivi tarjoiluastiaan tai lisää riittävästi sitruunamehua, niin silti se vaan välillä ruskistuu. Tässä ohje joka ei ruskistunut ja tulipa samalla syötyä vähän kesäkurpitsaakin. 


Tuunattu Guacamole

1 kypsä avokado
1 pieni kesäkurpitsa
½ sitruunan mehu
1 tl suolaa
½ tl paprikajauhetta

Laita avokado, kuorittu ja paloiksi pilkottu kesäkurpitsa, sitruunan mehu ja mausteet korkeaan kuppiin ja sekoita sauvasekoittimen kanssa tasaiseksi. Voit halutessasi lisätä joukkoon myös tomaatinpaloja ja sipulia.

Sit vaan Solit kylmästä, Sombrerot päähän ja syömään! 😋